Daniel Wheeler
Daniel Wheeler (1771–1840) oli englantilainen maatalouden uudistaja, kveekari ja lähetyssaarnaaja.
Armeija muokkaa
Daniel Wheeler syntyi Lontoossa. Hänen vanhempansa kuolivat hänen ollessaan nuori, ja 12-vuotiaana hän liittyi merivoimiin. Tuolloin Englannin ja Ranskan välillä oli jatkuvasti sotia, joihin hän osallistui hyvällä menestyksellä. Myöhemmin hän liittyi maavoimiin ja taisteli Alankomaissa. Vuonna 1795 hän purjehti rykmenttinsä kanssa Länsi-Intiaan. Alus joutui hirmumyrskyyn ja miehistöä vaivasi sairaudet. Myös Wheeler oli lähellä kuolemaa. Tämä sai hänet ajattelemaan elämän tarkoitusta ja hän päätti erota palveluksesta.[1]
Maanviljelijä muokkaa
Wheeler muutti siskonsa luokse Sheffieldiin. Hänen siskonsa Barbara ja tämän mies olivat kveekareita. Wheeleristä tuli myös kveekari vuonna 1897. Hän meni naimisiin Jane Bradyn kanssa, joka oli myös kveekari. He saivat kuusi lasta. Wheeler työskenteli Sheffieldissä viljakauppiaana, mutta vuonna 1809 kasvava perhe muutti lähistöllä olevalle maatilalle. Wheelerillä ei ollut kokemusta maanviljelystä, mutta kova työ ja halu oppia maanviljelyä saivat hänen maatilansa menestymään.[1]
Pietari muokkaa
Venäjän keisari Aleksanteri I halusi kuivattaa Pietarin lähellä olevat suot. Daniel Wheeler ilmoittautui vapaaehtoiseksi ja hän vakuutti keisarin suunnitelmallaan. Hän muutti perheineen Venäjälle vuonna 1817. He asettuivat Pietarin lähettyvillä olevaan Ohtaan. He alkoivat kuivata suota. Apunaan heillä oli venäläisiä sotilaita kaivamassa kuivatusojia. He kuivasivat 1000 hehtaaria maata viljelyskäyttöön, ja vuonna 1819 he saivat ensimmäisen sadon, joka oli erinomainen. He laajensivat kuivatustöitä ensin Volkovaan (Sutela) ja vuosina 1826–1832 kolmanteen kohteeseen Shushariin (Suosaari).[1]
Lähetystyö muokkaa
Wheeler tunsi kutsumuksen lähteä lähetystyöhön. Hänen poikansa William ja Daniel Jr. ottivat maatilat hallintaansa. Heidän äitinsä Jane jäi poikien luokse Venäjälle nuorimpien lastensa Jennyn ja Joshuan kanssa. Kuitenkin pian vuonna 1832 sekä Jane että Jenny kuolivat. Daniel Wheelerin poika Charles seurasi isäänsä lähetystyömatkalla. Matka kulki Rio de Janeiron, Australian, Tahitin, Sandwichsaarten ja Havaijin kautta takaisin Australiaan. Hän palasi Lontooseen vuonna 1838, jonka jälkeen hän matkusti Venäjälle tapaamaan perhettään ja käydäkseen vaimonsa Janen ja tyttärensä haudoilla. Sitten hän purjehti yksin Pohjois-Amerikkaan, missä hän vietti suurimman osan vuodesta 1839. Palattuaan samana vuonna Eurooppaan, hänen poikansa Charles kuoli. Seuraavana vuonna 1840 hän matkusti jälleen Pohjois-Amerikkaan, missä hän kuoli vielä samana vuonna ja haudattiin New Yorkiin.[1]
Wheelerit ja Finlayson muokkaa
Wheelerin suvulla oli suuri vaikutus Finlaysonin tehtaan syntyyn ja kehitykseen vuosina 1819–1844.
Daniel Wheeler muokkaa
Daniel Wheeler vanhempi on ollut ilmeisesti vaikuttamassa James Finlaysoniin vuonna 1819, kun hän on ollut aikeissa perustaa tehdasta Tampereelle. James Finlayson oli myös kveekari, joka asui Pietarissa.[2]
William Wheeler muokkaa
Daniel Wheelerin poika William Wheeler (k. 1836) oli Ferdinand Uhden kanssa järjestelemässä Finlaysonin tehtaan ostoa James Finlaysonilta vuonna 1835. Hän kävi Tampereella katsomassa tehdasta ennen tarjousta. Lopulta tehtaan kaupoista sovittiin vuonna 1836. Tehtaan omistajiksi tulivat Georg Adolf Rauch ja Carl Samuel Nottbeck. William Wheeler oli äänetön yhtiökumppani ja Ferdinand Uhdesta tuli tehtaan isännöitsijä. William Wheeler kuoli vielä samana vuonna 1836.[2]
Sarah Wheeler muokkaa
Daniel Wheelerin tytär Sarah Wheeler (1807–1867) peri William Wheelerin kuoltua hänen osuutensa Finlaysonista.[2]
Joshua Wheeler muokkaa
Daniel Wheelerin poika Joshua Wheeler (k. 1841) oli mukana järjestelemässä puuvillatilausta Finlaysonin tehtaille Liverpoolissa vuonna 1837.[2]
Daniel Wheeler Jr. muokkaa
Daniel Wheelerin poika Daniel Wheeler Jr. (k. 1848) tuli mukaan Finlaysonin toimintaan vuonna 1841. Hän matkusti Tampereelle kesäkuussa 1841. Yhtiön viralliseksi osakkaaksi hän tuli vuonna 1842, kun yhtiösopimukseen oli kirjattu pykälä orjuuden vastustamisesta. Se oli kveekareille tärkeä tavoite. Suurin osa Finlaysonin käyttämästä puuvillasta oli lähtöisin Yhdysvaltain etelävaltioista, joissa käytettiin orjatyövoimaa. Puuvillan lisäksi Daniel Wheeler Jr. toimi aktiivisesti myös koneiden ja laitteiden hankinnassa Englannista. Hän oli yhtiön osakkaana vuosina 1841–1847.[2]