Daniel Ståhl
Daniel Arvid Paavali[2] Ståhl (s. 27. elokuuta 1992) on Ruotsia edustava kiekonheittäjä, joka on taustaltaan ruotsinsuomalainen.[3] Hänen ennätyksensä on vuonna 2019 Ruotsin Borrnarydissa heitetty 71,86 m. Tulos on myös Ruotsin ennätys. Ensimmäisen Ruotsin ennätyksensä 71,29 m hän heitti Sollentunassa vuonna 2017. Tuolloin hän rikkoi Ricky Bruchin lähes 33 vuotta vanhan Ruotsin ennätyksen kolmella senttimetrillä[4]. Sivulajiaan kuulaa Ståhl on työntänyt parhaimmillaan 19,38 m.
| Daniel Ståhl | |
|---|---|
 Ståhl vuoden 2019 Suomi–Ruotsi-maaottelussa. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 27. elokuuta 1992 |
| Kansalaisuus |
 Ruotsi |
| Uran tiedot | |
| Pituus | 200 cm[1] |
| Laji | Kiekonheitto |
| Seura | Spårvägens FK |
| Saavutukset | |
| Ennätykset | 71,86 (Bottnaryd 2019) |
|
Tietolaatikko päivitetty 30. kesäkuuta 2019 |
|
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
| Maa: Ruotsi
| |||
| Miesten yleisurheilu | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
Tokio 2020 | kiekonheitto | |
| MM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Doha 2019 | kiekonheitto | |
 Hopeaa |
Lontoo 2017 | kiekonheitto | |
| EM-kilpailut | |||
| Hopeaa |
Berliini 2018 | kiekonheitto | |
Stähl saavutti hopeaa Lontoon MM-kilpailuissa 2017 toisen kierroksen heitollaan 69,19[5]. Hän hävisi vain kaksi senttimetriä kilpailun voittaneelle Andrius Gudžiusille[6]. Berliinin EM-kisoissa 2018 Ståhl saavutti tuloksella 68,23 hopeaa häviten Andrius Gudžiusille 23 senttimetrillä[7]. Dohan MM-kilpailuissa 2019 Ståhl saavutti kultamitalin tuloksella 67,59.[8] Tokion olympialaisissa 2021 hän voitti olympiakultaa tuloksella 68,90.[9]
Vuoden 2015 MM-kilpailuissa Pekingissä Ståhl oli viides tuloksella 64,73 m ja vuoden 2022 MM-kilpailuissa Eugenessa neljäs tuloksella 67,10 m. Amsterdamin EM-kisoissa 2016 Ståhl sijoittui viidenneksi tuloksella 64,77 m, samoin Münchenin EM-kilpailuissa 2022 tuloksella 66,39. Hän oli mukana myös vuoden 2014 EM-kisoissa Zürichissä, mutta jäi siellä karsintaan heitettyään 59,01 metriä. Rion olympialaisissa 2016 hän jäi kiekon karsintaan heitettyään 62,26 m.[10]
Ståhl edustaa Spårvägens FK:ta. Hän voitti kiekonheiton vuosien 2014, 2015, 2016, 2017, 2018, 2019, 2020, 2021 ja 2022 Suomi–Ruotsi-maaotteluissa[5].
Daniel Ståhlin äiti Taina Ståhl (o.s. Laakso) sai kuulantyönnössä pronssia sisäratojen Suomen-mestaruuskilpailuissa 1977.[11] Lisäksi Taina Ståhl on voittanut 16-vuotiaiden Suomen mestaruuden kuulantyönnössä sekä kiekonheiton Ruotsin mestaruuden (1987) ja seitsemän muuta mitalia Ruotsin mestaruuskilpailuissa. Hän on edustanut Ruotsia kahdesti Suomi–Ruotsi-maaottelussa. [12]
Daniel Ståhl valittiin Ruotsissa vuoden 2017 miesurheilijaksi.[3]
LähteetMuokkaa
- Daniel Ståhl Kansainvälinen yleisurheiluliitto. (englanniksi)
- http://www.european-athletics.org/athletes/group=s/athlete=151754-stahl-daniel/index.html
ViitteetMuokkaa
- ↑ Swedish Athletics Team – Media Guide. World Championships, London 2017 (pdf) (s. 44) Ruotsin yleisurheiluliitto. Arkistoitu 2.9.2018. Viitattu 2.9.2018. (ruotsiksi)
- ↑ http://www.iltasanomat.fi/yleisurheilu/art-2000001217318.html
- ↑ a b Sveriges Radio: Daniel Ståhl on vuoden 2017 miesurheilija - Sisuradio sverigesradio.se. Viitattu 17.1.2018.
- ↑ Hedman, Jonas: Historisk prestation av Ståhl – 71.29 29.6.2017. Ruotsin yleisurheiluliitto. Arkistoitu 2.7.2017. Viitattu 29.6.2017. (ruotsiksi)
- ↑ a b Daniel Ståhl Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu). (englanniksi)
- ↑ Ruotsi jäi kaksi senttiä MM-kullasta – suomea puhuvalle Ståhlille hopeaa mtv.fi. 5.8.2017. Viitattu 13.9.2017.
- ↑ Oivo, Mikael: Två EM-medaljer för Sverige i Berlin – skandalomsusade Bahta knep brons: ”Det har varit jobbigt men jag kämpar” 8.8.2018. Yle. Viitattu 2.9.2018. (ruotsiksi)
- ↑ https://www.iaaf.org/competitions/iaaf-world-championships/iaaf-world-athletics-championships-doha-2019-6033/results/men/discus-throw/final/series
- ↑ Treenikaverit Ståhl ja Pettersson kaksoisvoittoon – Thompson-Herah tykitti 10,61 Yleisurheilu.fi. 31.7.2021. Viitattu 2.8.2021.
- ↑ Daniel Ståhl missar OS-finalen aftonbladet.se. Viitattu 28.8.2016.
- ↑ Viisi suomalaismiestä Euroopan tilaston 3 parhaan joukossa Yleisurheilu.fi. 29.4.2016. Viitattu 29.4.2016.
- ↑ ”Jag är en stolt spårvägare” www.sparvagenfriidrott.se. Viitattu 1.8.2021.
|
1896: Robert Garrett | 1900: Rudolf Bauer | 1904: Martin Sheridan | 1908: Martin Sheridan (tavallinen) – Martin Sheridan (antiikkinen) | 1912: Armas Taipale (tavallinen) – Armas Taipale (molemmat kädet) | 1920: Elmer Niklander | 1924: Clarence Houser | 1928: Clarence Houser | 1932: John Anderson | 1936: Kenneth Carpenter | 1948: Adolfo Consolini | 1952: Sim Iness | 1956: Al Oerter | 1960: Al Oerter | 1964: Al Oerter | 1968: Al Oerter | 1972: Ludvík Daněk | 1976: Mac Wilkins | 1980: Viktor Raštšupkin | 1984: Rolf Danneberg | 1988: Jürgen Schult | 1992: Romas Ubartas | 1996: Lars Riedel | 2000: Virgilijus Alekna | 2004: Virgilijus Alekna | 2008: Gerd Kanter | 2012: Robert Harting | 2016: Christoph Harting | 2020: Daniel Ståhl |
|
1983: Imrich Bugár | 1987: Jürgen Schult | 1991: Lars Riedel | 1993: Lars Riedel | 1995: Lars Riedel | 1997: Lars Riedel | 1999: Anthony Washington | 2001: Lars Riedel | 2003: Virgilijus Alekna | 2005: Virgilijus Alekna | 2007: Gerd Kanter | 2009: Robert Harting | 2011: Robert Harting | 2013: Robert Harting | 2015: Piotr Małachowski | 2017: Andrius Gudžius | 2019: Daniel Ståhl | 2022: Kristjan Čeh |