Daniel-Lesur

Jean-Yves-Daniel Lesur eli Daniel-Lesur (19. marraskuuta 1908 Pariisi – 2. heinäkuuta 2002 Pariisi) oli ranskalainen säveltäjä.

Daniel-Lesur syntyi musikaaliseen perheeseen. Hän pääsi 11-vuotiaana Pariisin konservatorioon, jossa opiskeli harmoniaa Jean Gallonin ja fuugaa Georges Caussaden johdolla. Hän tapasi kuitenkin oppilaitoksen ulkopuolella häneen vahvimmin vaikuttaneen opettajansa, Charles Tournemiren, jonka johdolla myös hänen äitinsä, säveltäjä Alice Thiboust aikoinaan opiskeli. 19-vuotiaana Daniel-Lesur aloitti toimintansa Sainte-Clotilden kirkon varaurkurina Pariisissa. Vuodesta 1935 hän opetti kontrapunktia Schola Cantorum de Parisissa, jota myöhemmin (1957–1962) myös johti. Daniel-Lesur perusti Yves Baudrierin, André Jolivetin ja Olivier Messiaenin kanssa Jeune-France-ryhmän, joka pyrki muun muassa palaamaan vanhan musiikin hengelliseen intoon ja hylkäsi uusklassismin.

Toisen maailmansodan jälkeen Daniel-Lesurilla oli virkoja Ranskan radiossa ja televisiossa, Pariisin oopperassa ja Ranskan kulttuuriministeriössä.

Musiikki

Daniel-Lesur jakoi sekä tyylillisiä että elämäkerrallisia yhteneväisyyksiä Messiaenin kanssa. Hän tapasi Messiaenin 12-vuotiaana ja tuli myöhemmin tämän kanssa valituksi Ranskan taideakatemiaan. Tournemiren vaikutus molempiin säveltäjiin oli vahva. Heistä molemmilla myös hengellisyys nousi musiikissa näkyvään asemaan, urut saivat tietynlaisen luomisen laboratorion aseman ja monodinen plainchant otettiin modaalisuuden ihanteeksi.

Daniel-Lesurin tuotantoon kuuluu muun muassa oopperaa (Andrea del Sarto, Ondine, La Reine morte) sekä orkesteri-, kamari- ja vokaalimusiikkia. Yksittäisiä teoksia ovat muiden muassa hengellinen Le Cantique des Cantiques sekä sellolle ja orkesterille sävelletty Fantaisie concertante. Kirjallisuuden parista hän sai innoitusta Heinrich Heinen, Claude Royn, Henry de Montherlantin ja Messiaenin äidin Cécile Sauvagen töistä.