Damat (turk. damat, pers. ‏داماد, dāmād‎, "vävy") oli Osmanien valtakunnassa käytetty arvonimi sulttaanin sukuun ja hoviin avioliiton kautta liitetyille miehille. Arvonimi liitettiin kiinteästi entiseen nimeen samoin kuin herraa tai ylimystä tarkoittavat pašša ja agha. Käytäntö alkoi 1500-luvulla, kun sulttaanien tyttäriä alettiin naittamaan korkea-arvoisille virkamiehille ja sotilaille.

Amiraali Damat Halil Rifat pašša avioitui Mahmud II:n tyttären Saliha Sultanin kanssa 1834.

Häät, joissa sulttaanin tytär naitettiin, olivat suuret ja ylelliset. Niitä pidettiin merkittävinä yläluokan sosiaalisina tapahtumina ja niistä kirjoitettiin tarkka kuvaus palatsin arkistoihin. Myös useat länsimaiset diplomaatit ja hovin vieraat ovat kuvanneet osmanien kuninkaallisia häämenoja loisteliaiksi.[1]

Damatin asemaan sisältyi etuja, kuten suuret myötäjäiset, jotka esimerkiksi Suleiman Suuren aikana olivat 100 000 dukaattia. Asemaan sisältyi myös merkittäviä velvoituksia ja haittoja, sillä yleensä kuninkaalliseksi vävyksi valittu joutui eroamaan aiemmista vaimoistaan, eikä voinut ottaa enää uutta vaimoa kuninkaallisen puolison elinaikana. Osmaniprinsessat olivat usein vaateliaita ja monien Damatien kerrotaan valittaneen joutuneensa vaimojensa orjiksi avioliiton aikana. Osmanihovi pyrki myös rajoittamaan avioliiton mukanaan tuomaa vaikutusvaltaa ja Damatit lähetettiin usein provinsseihin kuvernööreiksi, jotta heillä ei olisi ollut päätösvaltaa kuninkaallisen neuvoston ja hovin asioissa. Aluksi avioliitosta syntyneiltä poikalapsilta kiellettiin julkiset virat näiden tultua aikuisiksi, mutta myöhemmin poikalapset jouduttiin yleensä luovuttamaan pois heti syntymän jälkeen, kun vain tyttäret saatiin pitää.[1]

Osa osmanien valtakunnan suurvisiireistä naivat sulttaanin tyttären ja saivat lisänimen Damat. Heihin lukeutuivat esimerkiksi:

Lähteet muokkaa

  1. a b B. Lewis, Ch. Pellat, J. Schacht et al.: Encyclopaedia of Islam (vol. II), s. 103. Brill, 1991. ISBN 90-04-07026-5.

Aiheesta muualla muokkaa