Daddy Nostalgie

Daddy Nostalgie on Bertrand Tavernierin ohjaama ranskalainen draamaelokuva vuodelta 1990. Tavernier laati myös käsikirjoituksen yhdessä entisen vaimonsa Colo Tavernier O’Haganin kanssa. Elokuvan pääosia näyttelevät Dirk Bogarde ensimmäisessä elokuvaroolissaan yli kymmeneen vuoteen, ranskalainen teatterinäyttelijä Odette Laure ja heidän tyttärenään Jane Birkin.[1]

Daddy Nostalgie
Ohjaaja Bertrand Tavernier
Käsikirjoittaja Bertrand Tavernier
Colo Tavernier
Tuottaja Adolphe Viezzi
Säveltäjä Antoine Duhamel
Kuvaaja Denis Lenoir
Pääosat Dirk Bogarde
Jane Birkin
Odette Laure
Valmistustiedot
Valmistusmaa Ranska
Ensi-ilta 1990
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

JuoniMuokkaa

Pienimuotoisessa kolmen henkilöhahmon kamarielokuvassa noin 40-vuotias eronnut elokuvakäsikirjoittaja (Birkin) matkustaa Pariisista Etelä-Ranskaan muutamaksi viikoksi tapaamaan vanhempiaan kuultuaan isänsä olevan toipumassa vaikeasta sydänleikkauksesta. Elokuva on käsikirjoittaja Colo Tavernierille omakohtainen, jopa omaelämäkerrallinen: tarinassa isä on irlantilainen, äiti baski, kuten hänelläkin. Isä on brittiläisen pidättyväinen gentleman, äiti on vanhemmiten omien murheidensa ja pelkojensa ahdistama. Aikuinen tytär saa pitkien keskustelujen myötä lopultakin yhteyden isäänsä ennen kuin on liian myöhäistä.[2]

RooleissaMuokkaa

 Dirk Bogarde  … Daddy  
 Jane Birkin  … Caroline  
 Odette Laure  … Miche  
 Emmanuelle Bataille  … Juliette  
 Charlotte Kady  … Barbara  

TuotantoMuokkaa

Elokuvassa toistuu ikivihreä jazzstandardi ”These Foolish Things”, ja sillä nimellä elokuvaa esitettiin Britanniassa.[3]

VastaanottoMuokkaa

Odette Laure oli naissivuosastaan César-palkintoehdokkaana, ja elokuva oli mukana Cannesin elokuvajuhlien kilpailusarjassa. Helsingin Sanomien Helena Ylänen kirjoitti Cannesista toukokuussa 1990 Daddy Nostalgien olevan todellinen onnenkantamoinen, Tavernierin vapautunein työ: ”Tuntuu, että kaikki elokuvaa tehneet ovat todella tarvinneet sitä, se ei ole vain kunnianhimoinen työ, se on sydänääniä.” Elokuva on Yläsen mukaan tehty kurinalaisesti improvisoiden ja tuntuu juuri kuvaushetkessä eletyltä.[2] Yhdysvaltalaisen Roger Ebertin mielestä Daddy Nostalgie on yhdellä tasolla sydäntä lämmittävä, toisella tasolla viisas ja kitkerä.[3] Video-oppaassa vuodelta 1994 Bello Romano luonnehti elokuvaa hyvin aikuiseksi, herkäksi ja melankoliseksi perhedraamaksi ja antoi elokuvalle kolme tähteä viidestä.[4]

LähteetMuokkaa

  1. Ylänen, Helena: Dirk Bogarde palaa elokuvaan 12 vuoden jälkeen. Ranskalainen oppitunti aikuisille lapsille. Helsingin Sanomat, 22.12.1990, s. 49. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  2. a b Ylänen, Helena: Nykynaisen Isä, äiti ja minä. Helsingin Sanomat, 15.5.1990, s. 58. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  3. a b Ebert, Roger: Daddy Nostalgia (1991) rogerebert.com. 10.5.1991. Viitattu 31.5.2019.
  4. Romano, Bello: ”Daddy Nostalgie”, Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0.