Suomuhaprakkaat
Suomuhaprakkaat (Cystoagaricus) on Psathyrellaceae-heimoon kuuluva sienisuku.
| Suomuhaprakkaat | |
|---|---|
 Cystoagaricus hirtosquamulosus |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Alaluokka: | Agaricomycetidae |
| Lahko: | Agaricales |
| Heimo: | Psathyrellaceae |
| Suku: |
Suomuhaprakkaat Cystoagaricus Singer[1] |
| Katso myös | |
Kuvaus muokkaa
Suomuhaprakkaat ovat usein puulla kasvavia sieniä, joiden lakin pinta on säikeinen tai suomuinen. Jalka on kuituinen ja siinä on usein suojusjäänteitä. Malto on valkeaa mutta saattaa mustua.[2] Itiöt eivät yleensä ole ellipsoideja vaan jollain tapaa kulmikkaita, esimerkiksi kolmiomaisia.[3]
Levinneisyys muokkaa
Suomuhaprakkaita tavataan ainakin Euroopassa, Aasiassa, Australiassa sekä Pohjois- ja Etelä-Amerikassa.[2] Suomessa suomuhaprakkaiden suku on harvinainen.[4] Sitä on havaittu ainakin syyskuussa 1980 Ahvenanmaan Jomalasta.[4][5] Näytteen lajiksi on määritetty ”Cystoagaricus silvestris”,[5] mutta DNA-analyysin perusteella oikea lajimääritys näyttäisi olevan Cystoagaricus hirtosquamulosus. Cystoagaricus silvestris on useasta eri lajista käytetty nimitys, jota ei enää suositella käytettäväksi.[2]
Taksonomia muokkaa
Rolf Singer kuvasi Cystoagaricus-suvun vuonna 1947. Tyyppilaji on Cystoagaricus strobilomyces, joka oli aiemmin luokiteltu Nolanea-sukuun. 2010-luvulla Cystoagaricus-sukuun luokiteltiin neljä lajia, kunnes vuonna 2015 siihen siirrettiin haprakkaista (Psathyrella) neljä lajia lisää.[6] Myöhemmin lajimäärä on edelleen kasvanut, ja vuonna 2022 suvusta tunnettiin 11 lajia:[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ Cystoagaricus Singer Index Fungorum. Viitattu 6.12.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c d Muñoz, Guillermo & Parra, Luis Alberto & Zamora, Juan Carlos: Cystoagaricus sylvestris, an ambiguous name to be rejected as synonym of the new combinations C. lepidotoides and C. populinus. Fungi Iberici, 19.9.2022, 2. vsk, s. 55–73. doi:10.51436/funiber/02.004. ISSN 2660-6534. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 6.12.2022. (englanniksi)
- ↑ Wächter, Dieter & Melzer, Andreas: Proposal for a subdivision of the family Psathyrellaceae based on a taxon-rich phylogenetic analysis with iterative multigene guide tree. Mycological Progress, 9.11.2020, 19. vsk, nro 11, s. 1151–1265. doi:10.1007/s11557-020-01606-3. ISSN 1861-8952. (englanniksi)
- ↑ a b Kytövuori, Ilkka et al.: Helttasienten ja tattien ekologiataulukko. Teoksessa Salo, Pertti et al. (toim.): Suomen helttasienten ja tattien ekologia, levinneisyys ja uhanalaisuus, s. 392. Helsinki: Suomen ympäristökeskus, 2005. ISBN 952-11-1997-7. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 5.12.2022).
- ↑ a b Havaintoerä Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 6.12.2022.
- ↑ Örstadius, Leif & Ryberg, Martin & Larsson, Ellen: Molecular phylogenetics and taxonomy in Psathyrellaceae (Agaricales) with focus on psathyrelloid species: introduction of three new genera and 18 new species. Mycological Progress, 11.4.2015, 14. vsk, nro 5, s. 25. doi:10.1007/s11557-015-1047-x. ISSN 1861-8952. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 1.12.2022. (englanniksi)