Curien piste

(Ohjattu sivulta Curie-piste)

Curien piste (myös Curien lämpötila) on Pierre Curien mukaan nimetty lämpötila, jossa ferromagneettinen aine muuttuu paramagneettiseksi. Curien pisteessä tapahtuu toisen kertaluvun faasitransitio.[1] Esimerkiksi ferromagneettisen raudan Curien piste on noin 770 °C ja nikkelin 358 °C.[2] Curien pistettä korkeammissa lämpötiloissa magneettikenttä ei vedä niitä enää voimakkaasti puoleensa.

Curien lämpötila esiintyy muun muassa paramagneettisten aineiden Curien–Weissin laissa

missä on lämpötila, on Curien vakio, on paramagneettisen aineen magneettinen suskeptibiliteetti ja on Curien lämpötila. Laki pätee paljon Curien pistettä suuremmissa lämpötiloissa.

Vain hieman Curien pisteen yläpuolella ()[3] suskeptibiliteetti käyttäytyy eri tavalla johtuen kriittisistä fluktuaatioista. Nämä termodynaamiset fluktuaatiot johtavat siihen, ettei atomin dipolimomenttia voi kuvata sen keskiarvolla. Suskeptibiliteetin kriittiselle käyttäytymiselle pätee[4]

missä kriittinen eksponentti on 4/3.

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

{{}Viitteetön}

  • Charles Kittel: Introduction to Solid State Physics. 3. painos. John Wiley & Sons, New York, 1968. (englanniksi)
  • J.R. Hook ja H.E. Hall: Solid State Physics. 2. painos. Wiley, Chichester, 1991. ISBN 0-471-92805-4. (englanniksi)
  • Harris Benson: University Physics. Revised Edition. Wiley, 1996. ISBN 978-0-4711-5264-4. (englanniksi)

ViitteetMuokkaa

  1. Hook & Hall, s. 227
  2. Benson s. 665
  3. Kittel, s. 456.
  4. Hook & Hall, s. 228.

Aiheesta muuallaMuokkaa