Claude Jade

Claude Jade, oik. Claude Marcelle Jorré (8. lokakuuta 1948 Dijon, Ranska1. joulukuuta 2006 Boulogne-Billancourt, Ranska) oli ranskalainen näyttelijä, joka esiintyi kolmessa François Truffaut’n elokuvassa Christine Darbonia. Hän näytteli uransa aikana sekä elokuvissa että televisiossa ja teatterissa. Koulutuksensa hän oli saanut nimenomaan näyttämötaiteeseen.

Claude Jade
Claude Jade vuonna 1994.
Claude Jade vuonna 1994.
Henkilötiedot
Syntynyt 8. lokakuuta 1948
Dijon, Ranska
Kuollut 1. joulukuuta 2006 (58 vuotta)
Boulogne-Billancourt, Ranska
Ammatti näyttelijä
Puoliso Bernard Coste
Näyttelijä
Aktiivisena 1967–2006
Merkittävät roolit Christine Darbon elokuvissa Varastettuja suudelmia, Nuori pari ja Rakkaus karkuteillä
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Nuoruus ja opiskeluMuokkaa

Claude Jade syntyi vuonna 1948 Dijonissa. Hänen vanhempansa olivat yliopistoprofessoreita. Jade opiskeli ensin kolme vuotta Dijonin näyttämötaiteen konservatoriossa ja muutti vuonna 1967 Pariisiin, missä hän opiskeli Jean-Laurent Cochet’n ja Mary Marquet’n alaisuudessa.[1]

UraMuokkaa

Jade esiintyi Luigi Pirandellon näytelmässä Enrico IV, kun elokuvaohjaaja François Truffaut löysi tämän.[2] Truffaut valitsi Jaden vuoden 1968 elokuvaansa Varastettuja suudelmia Jean-Pierre Léaud’n vastanäyttelijäksi.[3] Sen jälkeen Jade sai roolin Alfred Hitchcockin elokuvasta Topaz, johon Truffaut oli tätä Hitchcockille kirjeessään suositellut.[1]

Jade palasi 1970-luvulla Truffaut’n Antoine Doinel -elokuvien sarjaan ja Christine Darbonin hahmoon. Nuori pari sai ensi-iltansa vuonna 1970 ja Rakkaus karkuteillä vuonna 1979. Pääosa Jaden 1970-luvun rooleista oli televisiossa. Niistä merkittävin oli sarjassa L’Île aux trente cercueils. Hän näytteli myös Lyonissa Jean Meyerin teatteriseurueessa ja esiintyi muun muassa Jean Giraudoux’n, Henry de Montherlantin, James Joycen ja Jean Racinen näytelmissä.[1]

Jade muutti vuonna 1980 Neuvostoliittoon diplomaattimiehensä Bernard Costen kanssa ja jatkoi uraansa Moskovassa. Hän näytteli bolševikki Inessa Armandia Sergei Jutkevitšin elokuvassa Lenin Pariisissa (1980) ja kansainvälisesti tuotetussa vakoiluelokuvassa Teheran 43 (1981). Palattuaan Ranskaan Jade näytteli edelleen useissa televisiosarjoissa ja yksittäisissä elokuvissa, kuten Jeann-Pierre Mockyn elokuvassa Bonsoir.[1]

Jadesta tuli vuonna 1998 Ranskan Kunnialegioonan ritari. Hänen omaelämäkertansa Baisers envolés julkaistiin vuonna 2004. Jaden viimeiseksi rooliksi jäi Jacques Rampalin Célimène et le Cardinal, jota esitettiin Pariisissa ja teatterifestivaaleilla.[1]

Jade kuoli joulukuussa 2006 etäpesäkkeitä lähettäneeseen silmasyöpään.[3] Hän oli jo aiemmin menettänyt silmänsä syövän takia ja käytti muovista tekosilmää Célimène et le Cardinal -näytelmässä.[1]

ElokuviaMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f Bergan, Ronald: Claude Jade The Guardian. 4.12.2006. Guardian News & Media Limited. Viitattu 4.7.2020. (englanniksi)
  2. Claude Jade Encyclopædia Britannica. 4.10.2019. Encyclopædia Britannica, inc. Viitattu 4.7.2020. (englanniksi)
  3. a b Claude Jade, 58, Actress in Truffaut Films, Dies NYTimes.com. 7.12.2006. The New York Times Company. Viitattu 4.7.2020. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Claude Jade.