Wikipedia

Cicciolina

italialainen poliitikko
Tämä artikkeli käsittelee pornonäyttelijää ja poliitikkoa. Cicciolina on myös Erika Vikmanin musiikkikappale.

Ilona Staller (oik. Elena Anna Staller, s. 26. marraskuuta 1951 Budapest, Unkari[1]), joka tunnetaan myös taiteilijanimellä Cicciolina[2], on unkarilais-italialainen pornonäyttelijä, poliitikko ja muusikko. Hän tuli tunnetuksi alkujaan italialaisessa radiossa esitetystä seksineuvontaohjelmasta Voulez-vous coucher avec moi?, jossa hän otti myös käyttöön taiteilijanimensä Cicciolina. Staller esiintyi tämän jälkeen useissa pornoelokuvissa. Hänet valittiin 1987 Radikaalipuolueen listoilta Italian edustajainhuoneeseen, jossa hän istui yhden kauden.

Cicciolina vuonna 2009.

Elämä muokkaa

Nuoruus Unkarissa muokkaa

Elena Anna Staller syntyi Budapestissa 1951. Hänen isänsä oli ministeriön virkamies ja äitinsä kätilö. Staller harrasti Unkarissa voimistelua ja työskenteli mallina jo 1960-luvun alkupuolella. Vuosikymmenen lopulla hänet valittiin Miss Unkariksi.[3] Vuonna 1999 RTL Televisionin tekemässä haastattelussa Staller kertoi työskennelleensä 19-vuotiaana tarjoilijana budapestilaisessa hotellissa ja toimineensa työnsä ohella vakoojana Unkarin salaisessa poliisissa.[4]

Italiassa 1970-luvulla eroottiseksi esiintyjäksi muokkaa

Staller muutti Italiaan Unkarista vuonna 1972. Hän tapasi 1970-luvun alussa pornovalokuvaaja Riccardo Schicchin.[5] Hänen kanssaan Staller alkoi tehdä radio-ohjelmaa Voulez-vous coucher avec moi?.[6] Se oli eräänlainen seksineuvontaohjelma, johon kuuntelijat saivat soittaa ja kysyä neuvoa seksuaalisuuteen liittyviin ongelmiinsa. Ohjelmassa Staller otti käyttöönsä myös taiteilijanimensä Cicciolina.[3]

Staller sai kuuluisuutta radio-ohjelmansa myötä, ja hän alkoi 1976 tehdä discoissa ja yökerhoissa live-esiintymisiä, joissa hän lauloi ja samalla keimaili muovikuplassa.[3] Lisäksi hän näytteli pornoelokuvissa,[6] ja esiintyi 1978 ensimmäisenä henkilönä Italian televisiossa yläosattomissa Rai 2 -kanavan ohjelmassa C’era due volte.[3] Staller oli vuonna 1979 ensimmäisen kerran ehdokkaana Italian parlamenttivaaleissa. Hän yritti parlamenttiin vihreän Lista del Sole -puolueen listoilta, mutta hän ei tullut valituksi.[6] Stallerin diskomusiikkia sisältänyt esikoisalbumi Ilona Staller ilmestyi myös vuonna 1979.

Pornonäyttelijästä poliitikoksi muokkaa

 
Ilona Staller mielenosoituksessa vuonna 1989.

Staller perusti 1983 Riccardo Schicchin kanssa Diva Futura -nimisen studion[5], joka teki pornoelokuvia ja eroottisia elokuvia. Hän jatkoi itse myös pornonäyttelijänsä uraa. Hänen tunnetuin pornoelokuvansa oli Telefono rosso, jonka hän myös tuotti Schicchin kanssa.[6][7]

Staller valittiin parlamenttiin vuoden 1987 vaaleissa, jolloin hän edusti Radikaalipuoluetta. Hän sai vaaleissa 20 000 ääntä.[6] Staller istui parlamentissa yhden kauden, kesäkuussa 1987 maaliskuulle 1991, ja hän toimi puolustuskomissiossa ja liikennekomissiossa.[8] Staller vaihtoi aivan parlamenttikautensa lopussa Partito dell’Amore -puolueeseen, jonka perustajiin kuului myös toinen pornonäyttelijä, Moana Pozzi. Puolue ajoi muun muassa ilotalojen laillistamista ja koulujen seksuaalikasvatuksen kehittämistä.[9]

Staller ei hakenut jatkokaudelle vuoden 1991 vaaleissa. Unkarissa hän pyrki parlamenttiehdokkaaksi 2002, mutta ei päässyt minkään puolueen listoille. Sen jälkeen hän on vielä pyrkinyt Monzan ja Milanon pormestariksi.[10]

Avioliitto ja yhteistyö taiteilija Jeff Koonsin kanssa muokkaa

Staller meni vuonna 1991 naimisiin yhdysvaltalaisen taiteilijan Jeff Koonsin kanssa.[6] He tuottivat yhdessä ”Made in Heaven” -nimisen eroottisen näyttelyn, jossa oli maalauksia, valokuvia ja lasiveistoksia, joissa he harrastivat yhdessä seksiä.[11]

Koonsin ja Stallerin lapsi syntyi 1992. Heidän avioliittonsa kaatui pian tämän jälkeen, ja Staller lähti Ludwig-pojan kanssa Yhdysvalloista, kun poika oli 13 kuukauden ikäinen. Koons sai alkujaan Ludwigin huoltajuuden, kun heidän avioeronsa astui voimaan, mutta vetoomustuomioistuin käänsi tuomion Stallerin hyväksi. Staller ja Koons taistelivat huoltajuudesta pitkään, ja Staller on vaatinut Koonsilta yli miljoonan euron arvosta elatusmaksuja.[11]

Palkinnot muokkaa

  • Pornhub Awards 2020: Elämäntyöpalkinto saavutuksistaan erotiikan alalla omalla tuotantoyhtiöllään, naispornonäyttelijöiden innoittajana sekä saavutuksistaan poliittisella uralla.[12]

Populaarikulttuurissa muokkaa

Vuonna 2020 suomalainen muusikko Erika Vikman julkaisi Cicciolinan kaltaisista rohkeista ja vahvoista naisista kertovan nimikkokappaleen Cicciolina, johon sai vaikutteita tämän elämästä kertovasta dokumentista.[13]

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Elena Anna Staller Parlamento italiana. Viitattu 19.3.2020.
  2. ↑ Martinez, Carlos: Paradise Visuals Recalls John Holmes DVD Business. 16.11.2006. AVN. Viitattu 13.3.2021. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d Hietanen, Janne: Femme Cicciolina. Pop-lehti, , nro 30, s. 64–71. Tampere: Pop-lehti. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 20.9.2017. (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. ↑ EX-PORN QUEEN ALSO EX-COMMUNIST SPY Business. 27.9.1999. AVN. Viitattu 3.9.2019. (englanniksi)
  5. ↑ a b Warren, Peter: Italian Porn Honcho Riccardo Schicchi Dead at 60 Business. 9.12.2012. AVN. Viitattu 3.9.2019. (englanniksi)
  6. ↑ a b c d e f Inge, Sophie: ’I’m a courageous and free-thinking woman’ The Local. 12.4.2014. The Local Europe AB. Viitattu 20.9.2017. (englanniksi)
  7. ↑ Riccardi, Katia: Morto Schicchi, re dell'hard italiano: portò al successo Moana e la Staller La Repubblica. 9.12.2012. GEDI Gruppo Editoriale S.p.A.. Viitattu 20.9.2017. (italiaksi)
  8. ↑ STALLER Elena Anna legislature.camera.it. Viitattu 20.9.2017. (italiaksi)
  9. ↑ Ghosh, Palash: A Star Is Porn: Whatever Became Of Italy’s Cicciolina? International Businsess Times. 27.2.2013. Newsweek Media Group. Viitattu 20.9.2017. (englanniksi)
  10. ↑ Ex-porn star bid to be Milan mayor 7.8.2004. Chinadaily.com.cn. Viitattu 20.9.2017. (englanniksi)
  11. ↑ a b Ex-porn star La Cicciolina and the divorce from hell 29.5.2008. Belfast Telegraph. Viitattu 20.9.2017. (englanniksi)
  12. ↑ Martinez, Carlos: Pornhub Names 2020 Award Winners at Virtual Event Business. 16.12.2020. AVN. Viitattu 13.3.2021. (englanniksi)
  13. ↑ Gullichsen, Anni: Erika Vikmanin Cicciolina on voimalaulu pelottomuudesta ja rohkeasta riettaudesta UMK. 27.1.2020. Yleisradio (Yle). Viitattu 13.3.2021. (englanniksi)

Kirjallisuutta muokkaa

  • Cicciolina: Tunnustuksia. (Confessioni erotiche di Cicciolina, 1987.) Suomentanut Riitta Salmi. Helsinki: Odessa, 1988. ISBN 951-9178-33-3.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Cicciolina&oldid=21815298”