Avaa päävalikko

Christiaan Neethling Barnard (8. marraskuuta 1922 Beaufort West, Kapmaan provinssi, Etelä-Afrikan unioni2. syyskuuta 2001 Páfos, Kyproksen tasavalta) oli eteläafrikkalainen kardiologinen kirurgi. Hän tuli tunnetuksi tehtyään maailman ensimmäisen sydämensiirtoleikkauksen vuonna 1967.[1]

Christiaan Barnard
Christiaan Barnard 1969.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt 8. marraskuuta 1922
Beaufort West, Etelä-Afrikan unioni
Kuollut 2. syyskuuta 2001 (78 vuotta)
Páfos, Kyproksen tasavalta
Kansallisuus Etelä-Afrikan lippu Etelä-Afrikka
Ammatti kardiologian kirurgi
Puoliso Aletta Gertruida Louw (1948-ero. 1969)
Barbara Zoellner (1970-ero. 1982)
Karin Setzkorn (1988-ero. 2000)

Sisällysluettelo

Nuoruus ja uran alkuvaiheMuokkaa

 
Groote Schuurin sairaala

Barnard syntyi ja kasvoi Beaufort Westissä Etelä-Afrikassa, ja hänen äidinkielensä oli afrikaans. Hän opiskeli lääketiedettä Kapkaupungin yliopistossa[1], teki harjoittelunsa Groote Schuurin sairaalassa ja lähti yleislääkäriksi Ceresiin, maalaiskaupunkiin Western Capen provinssissa. Vuonna 1948 hän avioitui sairaanhoitaja Aletta Louwin kanssa. 1951 Barnard palasi Kapkaupunkiin työskentelemään kahteen sairaalaan ja suorittamaan loppuun maisterintutkintonsa, jonka hänelle luovutti 1953 Kapkaupungin yliopisto. Vuodesta 1956 lähtien hän opiskeli kirurgiaa Minnesotan yliopistossa. Siellä hän joutui kosketuksiin kardiologisen kirurgian kanssa, ja myöhemmin hän erikoistui siihen.

Barnard valittiin kardiologiseksi kirurgiksi Groote Schuurin sairaalan ensimmäiselle sydänosastolle vuonna 1958. Vuonna 1959 Barnard suoritti Etelä-Afrikan ensimmäisen munuaisensiirtoleikkauksen. Hän myös luennoi Kapkaupungin yliopistossa, ja vuonna 1961 hän sai ylennyksen yliopiston kardiologisen kirurgian esimieheksi.

SydämensiirtoMuokkaa

Maailman ensimmäinen sydämensiirtoleikkaus suoritettiin 3. joulukuuta 1967 Etelä-Afrikassa. Toimenpide kesti yhdeksän tuntia, ja työryhmässä oli 30 henkeä. Potilas, Louis Washkansky, oli 55-vuotias ja kärsi diabeteksesta sekä sydänsairaudesta. Hänelle siirretty sydän oli peräisin nuorelta naiselta, Denise Darvallilta, joka oli kuollut auto-onnettomuudessa. Washkansky selviytyi leikkauksesta ja eli 18 päivää, kunnes menehtyi keuhkokuumeeseen, jonka aiheuttivat hänen nauttimansa lääkkeet.

Barnard oli melko valokuvauksellinen ja nautti median huomiosta, joka seurasi hänet tunnetuksi tehneestä operaatiosta. Barnard jatkoi elinsiirtoleikkauksien tekemistä: hänen 2. tammikuuta 1968 tekemänsä elinsiirtoleikkauksen potilas, Philip Blaiberg, eli leikkauksen jälkeen 19 kuukautta. Barnardin viimeinen potilas eli 24 vuotta leikkauksesta selviydyttyään. Vuonna 1969 Barnard erosi vaimostaan ja avioitui vuonna 1970 Barbara Zoellnerin kanssa.

Barnard myös raivasi tietä uusille ja riskejä sisältäville tekniikoille, muun muassa kaksoiselinsiirroille (1974), keinotekoisille läpille ja eläinten sydänten käyttämiselle hoitotarkoituksiin.

Viimeiset vaiheetMuokkaa

Barnard erosi Zoellnerista vuonna 1982 ja vetäytyi eläkkeelle 1983[1].

Hän oli kiinnostunut ikääntymisen hidastamista koskevasta tutkimuksesta, ja hänen maineensa kärsi, kun hän vuonna 1986 toi markkinoille Glycelin, tuotteen, jonka Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkintäviranomainen Food and Drug Administration FDA veti nopeasti pois markkinoilta.

Hän avioitui kolmannen kerran 1988 Karin Setzkornin kanssa ja erosi tästä vuonna 2000. Christiaan Barnard menehtyi akuuttiin astmakohtaukseen lomaillessaan Páfoksessa Kyproksella. Häneltä jäi viisi lasta.

MuutaMuokkaa

BibliografiaMuokkaa

Lisäksi Chris Logan on kirjoittanut Barnardista elämäkertakirjan Celebrity Surgeon: Christiaan Barnard - A Life (2004)

  • 1975 - Sydänkirurgi
  • 1977 - Yksityispotilas: romaani
  • 1980 - Good Life, Good Death: a Doctor's Case for Euthanasia and Suicide
  • 1984 - Arthritis Handbook - How to Live with Arthritis (Peter Evansin kanssa)
  • 1985 - Christiaan Barnard's Program for Living with Arthritis (Peter Evansin kanssa)
  • 1985 - Your Healthy Heart
  • 2001 - 50 Ways to a Healthy Heart

LähteetMuokkaa

  1. a b c Pallari, Leena: Sydämensiirtäjästä tuli seurapiirien lemmikki. Helsingin Sanomat, 3.9.2001, s. A10.