Chrétien Guillaume de Lamoignon de Malesherbes

Chrétien Guillaume de Lamoignon de Malesherbes (6. joulukuuta 1721 Pariisi – 22. huhtikuuta 1794 Pariisi) oli ranskalainen juristi, hallintomies ja Ranskan akatemian jäsen, joka yritti toteuttaa yhteiskunnallisia uudistuksia Ludvig XV:n ja Ludvig XVI:n valtakaudella. Ranskan suuren vallankumouksen jälkeen hän toimi syrjäytetyn Ludvig XVI:n puolustusasianajajana tämän oikeudenkäynnissä vuonna 1792. Malesherbes teloitettiin vallankumouksen terrorin aikana.

Chrétien Guillaume de Lamoignon de Malesherbes, tuntemattoman maalaama muotokuva.

Elämä

Malesherbesin isä oli aatelinen virkamies Guillaume de Lamoignon, joka nimitettiin vuonna 1750 Ranskan kansleriksi. Malesherbes aloitti virkauransa vuonna 1744 Pariisin parlamentissa. Isänsä saatua kanslerinimityksen hän siirtyi vuonna 1750 Pariisin Cour des aides -verotuomioistuimen presidentiksi. Hän oli vuosina 1750–1763 myös valtakunnan pääsensori (directeur de la librairie). Hän kevensi sensuuria ja salli filosofien julkaista valistushenkistä kirjallisuutta, jossa kritisoitiin vallitsevaa yhteiskuntajärjestystä. Muun muassa Denis Diderot’n ja ensyklopedistien kantaa ottava Encyclopédie-tietosanakirja julkaistiin pääosin tänä aikana.

Malesherbes tuki Ranskan parlamentteja niiden jarruttaessa kuninkaan ajamia taloudellisia reformeja, sillä vaikka hän kannatti uudistuksia itsekin, hän piti itsevaltiuden rajoittamista tärkeämpänä. Kun hän arvosteli kansleri René-Nicolas de Maupeoun päätöstä lakkauttaa vanha parlamenttijärjestelmä ja vaati säätyjen yleiskokouksen koollekutsumista, hänet karkotettiin vuonna 1771 Pariisista tiluksilleen Pithiviersiin ja Cour des aides lakkautettiin myös. Ludvig XVI:n tultua kuninkaaksi vuonna 1774 karkotus peruttiin ja Malesherbes palasi uudelleenperustetun Cour des aidesin presidentiksi. Hän jätti paikkansa seuraavana vuonna, kun uusi kuningas ei osoittanut edeltäjäänsä suurempaa halua säätyjen koollekutsumiseen, mutta heinäkuussa 1775 Anne Robert Jacques Turgot järjesti hänelle nimityksen vaikutusvaltaiseen asemaan hovin (Maison du Roi) valtiosihteeriksi. Tässä asemassa Malesherbes tuki Turgot’n taloudellisia reformeja, toteutti uudistuksia Ranskan vankeinhoidossa ja sai lopetettua lettre de cachet -käskykirjeiden väärinkäytön. Malesherbes ei onnistunut saavuttamaan Ludvig XVI:n täyttä tukea, ja toukokuussa 1776 hän ja Turgot joutuivat molemmat eroamaan lyhyen ajan sisällä.

Malesherbes valittiin Ranskan tiedeakatemiaan vuonna 1750 ja Ranskan akatemiaan vuonna 1775.

Vuonna 1787 Ludvig XVI kutsui Malesherbesin takaisin Ranskan hallitukseen. Malesherbes laati ediktin, joka antoi kansalaisoikeudet Ranskan ei-katolisille. Uudistus oli tarkoitettu erityisesti protestanttien aseman parantamiseen, mutta hyödytti myös juutalaisia. Malesherbes vetäytyi eläkkeelle ennen vallankumouksen puhkeamista vuonna 1789. Kun Ranskan kansalliskonventti tasavallan perustamisen jälkeen asetti joulukuussa 1792 Ludvig XVI:n oikeuteen maanpetoksesta, iäkäs Malesherbes ilmoittautui tämän asianajajaksi. Konventti totesi kuitenkin kuninkaan syylliseksi ja tuomitsi tämän kuolemaan. Malesherbes itse vangittiin joulukuussa 1793 ja vallankumoustuomioistuin tuomitsi hänet kuolemaan vastavallankumouksellisena. Hänet teloitettiin giljotiinilla huhtikuussa 1794 yhdessä tyttärensä ja lastenlastensa kanssa.

Pariisin oikeuspalatsin edessä on Malesherbesin patsas. Hänen mukaansa on myös nimetty Pariisin boulevard Malesherbes ja sen varrella sijaitseva Malesherbesin metroasema.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Chrétien Guillaume de Lamoignon de Malesherbes Wikimedia Commonsissa