René Nicolas de Maupeou

René Nicolas Charles Augustin de Maupeou (25. helmikuuta 1714 Montpellier – 29. heinäkuuta 1792 Le Thuit)^[1]^[2] oli ranskalainen valtiomies, joka toimi Ranskan kanslerina ja oli maan hallituksen tosiasiallinen johtaja Ludvig XV:n valtakauden loppuvuosina 1770–1774. Maupeou supisti vuonna 1771 merkittävästi aatelin hallitsemien ja uudistuksia jarruttaneiden ylimpien tuomioistuinten eli parlamenttien valtaa kuninkaan hyväksi, mutta vuonna 1774 hallitsijaksi tullut Ludvig XVI palautti tilanteen ennalleen.

Ura muokkaa

Maupeou syntyi merkittävään Ranskan oikeuslaitoksessa vaikuttaneeseen aatelissukuun.^[2] Hänen isänsä René Charles de Maupeou oli Pariisin parlamentin puheenjohtaja vuosina 1743–1757. Maupeou itse oli Pariisin parlamentissa osaston puheenjohtajana vuodesta 1737.^[3] Hänet nimitettiin parlamentin puheenjohtajaksi vuonna 1763 samalla kun hänen isästään tuli Ranskan suursinetinvartija.^[2] Isä ja poika tukivat molemmat Ludvig XV:n pyrkimyksiä nujertaa parlamenttien vastahanka kuninkaallisia päätöksiä kohtaan.^[4]^[3] Maupeoun isä nimitettiin syyskuussa 1768 Ranskan kansleriksi, mutta tämä erosi jo seuraavana päivänä, jolloin Maupeou nimitettiin sekä kansleriksi että suursinetinvartijaksi.^[2]^[3]^[4] Maupeou oli kuninkaan rakastajattaren Madame du Barryn suojatti.^[3]

Maupeou järjesti vuonna 1769 Ranskan valtiovarainministeriksi Joseph-Marie Terrayn^[2] ja myötävaikutti ulkoministeri Étienne François de Choiseulin erottamiseen joulukuussa 1770. Maupeou, Terray ja ulkoministeriksi kesäkuussa 1771 nimitetty Aiguillonin herttua muodostivat hallituksen johtokolmikon ja olivat kaikki parlamenttien vastustajia.^[3] Kun Terrayn esitykset valtiontalouden tasapainottamisesta laajentamalla verotusta etuoikeutettuihin säätyihin törmäsivät parlamenttien jyrkkään vastustukseen, ryhtyi Maupeou koviin otteisiin.^[2] Pariisin parlamentin tuomarien mentyä lakkoon hän käski tammikuun 20. päivän vastaisena yönä 1771 heitä palaamaan töihin, määräsi tottelemasta kieltäytyneet erotettaviksi ja karkotettaviksi syrjäisiin maakuntiin sekä lähetti musketöörejä toimeenpanemaan käskyä.^[2]^[4] Lähes kaikki tuomarit, yhteensä 130, karkotettiin.^[2]

Helmikuussa 1771 Maupeou määräsi perustettavaksi viisi uutta maakunnallista tuomioistuinta, joiden toimialue kattoi pääosan Pariisin parlamentin aiemmasta tuomiopiiristä, sekä uuden Pariisiin parlamentin, jonka toimivaltaa oli rajoitettu ja jolla ei ollut enää veto-oikeutta kuninkaallisiin edikteihin. Samalla Maupeou korvasi perinnöllisissä viroissa toimineet aateliset tuomarit nimitetyillä ja erotettavissa olevilla tuomareilla murentaen siten niin sanotun noblesse de robe -aatelin asemaa.^[2]^[3] Monien virkojen myyminen kiellettiin.^[5] Ranskan maakuntien seitsemästä parlamentista Mapeou lakkautti kaksi.^[2] Myös eräät Pariisin parlamentin tueksi asettuneet keskushallinnon elimet (Cour des aides, Grand conseil) kokivat saman kohtalon.^[4]^[3]

Maupeoun toimet parlamentteja vastaan mahdollistivat muun muassa Terrayn verouudistuksen etenemisen, mutta kuninkaan rajoittamattoman vallan vahvistaminen herätti vihaa sekä aatelin että varakkaan porvariston keskuudessa. Toukokuussa 1774 Ludvig XV:n seuraajaksi tullut Ludvig XVI kuunteli Maupeoun vastustajia ja palautti parlamenttien valtaoikeudet entiselleen.^[2] Maupeou menetti elokuussa 1774^[3] sinetinvartijan viran sekä asemansa maan hallituksessa ja hänet karkotettiin hovista, tosin hän sai pitää elinikäisen kanslerinviran.^[4]