Centrochelys
Centrochelys on maakilpikonnien heimoon kuuluva kilpikonnasuku. Ainoa elossa oleva laji on kannuskilpikonna (Centrochelys sulcata). Lisäksi tunnetaan viisi sukupuuttoon kuollutta lajia, jotka mahdollisesti kuuluvat samaan sukuun.
| Centrochelys | |
|---|---|
_(8681078296).jpg) Kannuskilpikonna (Centrochelys sulcata) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Matelijat Reptilia |
| Lahko: | Kilpikonnat Testudines |
| Heimo: | Maakilpikonnat Testudinidae |
| Suku: |
Centrochelys Gray, 1872 |
| Katso myös | |
Lajit ja niiden ajoitus ja levinneisyys
muokkaaVanhimmat Centrochelys-suvulle kuuluvat fossiilit on ajoitettu mioseenin lopulle tai plioseenin alulle.[1] Kaikkia fossiileja ei ole määritetty millekään lajille kuuluviksi. Myös mioseenin alusta on löydetty fossiileja, mutta ne ovat liian puutteellisia suvun varmaan määrittämiseen.[2]
Ainoa varmuudella Centrochelys-sukuun kuuluva laji on nykyinen kannuskilpikonna (Centrochelys sulcata). Viisi fossiilista lajia kuuluu todennäköisesti samaan sukuun, mutta ne ovat puutteellisesti tunnettuja tai dokumentoituja:[2]
- †”Centrochelys” atlantica – Kap Verde (pleistoseeni)
- †”Centrochelys” burchardi – Kanariansaaret (keskipleistoseeni)
- †”Centrochelys” marocana – Marokko (plioseenin loppu tai pleistoseenin alku)
- †”Centrochelys” punica – Tunisia (plioseeni)
- †”Centrochelys” vulcanica – Kanariansaaret (plioseeni)
Näistä lajeista “Centrochelys” marocana ja “Centrochelys” punica olivat jättiläiskilpikonnia, joiden kilven pituus oli lähes kaksi metriä. Ne ovat suurimmat tunnetut Afrikassa eläneet maakilpikonnat.[2] Afrikan suurin nykyinen maakilpikonna on kannuskilpikonna, jonka kilpi voi kasvaa 80-senttiseksi.[2][3]
Nykyinen kannuskilpikonna elää Afrikassa Saharan eteläosissa, mutta sitä muistuttavia fossiileja on löydetty myös Arabian niemimaalta.[2][3] Mantereen lisäksi mahdollisia Centrochelys-lajeja eli Atlantin valtameren saarilla: ”Centrochelys” burchardi ja ”Centrochelys” vulcanica elivät Kanariansaarilla, kun taas ”Centrochelys” atlantica on löydetty Sal-saarelta Kap Verdestä.[2] Välimeren Maltalta löydetty laji, jota on kutsuttu nimellä Centrochelys robusta, on sittemmin siirretty Solitudo-sukuun.[4][5]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Gmira, Saloua et al.: Les tortues du Pliocène d'Ahl al Oughlam (Casablanca, Maroc) et de localités mio-pliocènes avoisinantes. Geodiversitas, 27.9.2013, 35. vsk, nro 3, s. 691–733. doi:10.5252/g2013n3a9 Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 28.4.2019. (ranskaksi, englanniksi)
- ↑ a b c d e f Georgalis, Georgios L. & Macaluso, Loredana & Delfino, Massimo: A Review of the Fossil Record of Afro-Arabian Turtles of the Clade Testudinoidea. Bulletin of the Peabody Museum of Natural History, 2.4.2021, 62. vsk, nro 1, s. 43–78. doi:10.3374/014.062.0103 Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 1.4.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Uetz, Peter & Freed, Paul & Hošek, Jiří (toim.): Centrochelys The Reptile Database. Reptarium. Viitattu 28.4.2019. (englanniksi)
- ↑ Rhodin, Anders G. J. et al.: Turtles and Tortoises of the World During the Rise and Global Spread of Humanity: First Checklist and Review of Extinct Pleistocene and Holocene Chelonians. Chelonian Research Monographs, 16.4.2015, 5. vsk, nro 8, s. 1–66. Chelonian Research Foundation. doi:10.3854/crm.5.000e.fossil.checklist.v1.2015 ISSN 1088-7105 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 28.4.2019. (englanniksi)
- ↑ Valenti, Pietro et al.: The last of the large-sized tortoises of the Mediterranean islands. Zoological Journal of the Linnean Society, 2.7.2022, 196. vsk, nro 4, s. 1704–1717. doi:10.1093/zoolinnean/zlac044 ISSN 0024-4082 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 1.4.2024. (englanniksi)