Cathaya argyrophylla

Cathaya argyrophylla on mäntykasvien (Pinaceae) heimoon kuuluva havupuulaji. Se on suvun Cathaya ainoa laji. Cathaya argyrophylla on pienehkö ainavihanta puu, joka kasvaa luonnonvaraisena vain neljällä toisistaan eristyksissä olevalla pienellä alueella eteläisen Kiinan vuoristoissa. Laji löydettiin ja kuvattiin tieteellisesti vasta 1950-luvulla.[2][3][4]

Cathaya
Cathaya argyrophylla
Cathaya argyrophylla - Arnold Arboretum - DSC06796.JPG
Uhanalaisuusluokitus

Vaarantunut [1]

Vaarantunut

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Luokka: Havupuut Pinopsida
Lahko: Mäntymäiset Pinales
Heimo: Mäntykasvit Pinaceae
Suku: Cathaya
Chun & Kuang, 1962
Laji: argyrophylla
Kaksiosainen nimi

Cathaya argyrophylla
Chun & Kuang, 1962[2]

Synonyymit
  • Cathaya nanchuanensis Chun & Kuang, 1958
  • Pseudotsuga argyrophylla (Chun & Kuang) Greguss, 1970
  • Tsuga argyrophylla (Chun & Kuang) de Laubenfels & Silba, 1984
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Cathaya argyrophylla Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Cathaya argyrophylla Commonsissa

Nimen alkuperäMuokkaa

Suvun Cathaya tieteellinen nimi viittaa Kiinasta useissa kielissä historiallisesti ja runollisesti käytettyyn nimeen ”Cathay”. Lajin nimi argyrophylla on latinaistamalla johdettu kreikasta ja tarkoittaa hopealehtistä.[2]

KuvausMuokkaa

 
Neulasia.

Cathaya argyrophylla on pienehkö, suorarunkoinen puu. Se kasvaa noin 20 metriä korkeaksi ja rungon rinnankorkeusläpimitaltaan 40−60 senttimetriä paksuksi. Runko on tavallisesti suora ja pylväsmäinen, ja se voi olla haaraton tai latvasta haarautunut. Latvus on epäsäännöllisen kartiomainen. Suuret oksat ovat siirottavia tai hieman kohenevia. Kaarna on tumman harmahtavaa, vanhemmiten epäsäännöllisesti hilseilevää.[2][3][4]

Pienemmät oksanhaarat ovat kapeita, mutta jäykkiä. Kärkiversot kasvavat vuoroittain nopeasti ja hitaasti, jolloin oksissa on vaihtelevia nopean kasvun aikana muodostuneita harvaneulasisia kohtia ja hitaan kasvun seurauksena syntyneitä tiheäneulasisia kohtia. Hidaskasvuisten sivuversojen neulaset ovat lyhyempiä kuin kärkiversoissa ja kasvavat hyvin tiheässä. Versot ovat keltaruskeita, aluksi tiheäkarvaisia ja vanhemmiten tummempia, kaljuja ja varisseiden neulasten jättämien lehtikantojen ja niissä olevien pyöreähköjen lehtiarpien peittämiä. Silmut ovat 6–8 millimetriä pitkiä, väriltään vaalean keltaruskeita ja muodoltaan kartiomaisia tai munanmuotoisia.[2][3][4]

Lehdet eli neulaset ovat yleensä 2,8–4,5 senttimetriä pitkiä ja 2,5–3 millimetriä leveitä.[2] Sivuversojen neulaset ovat yleensä alle kolmisenttimetrisiä.[3][4] Neulaset ovat muodoltaan tasasoukkia, litteitä, tylppäkärkisiä, lyhyen ruodillisia ja laidoiltaan hieman tasakäänteisiä. Neulasten asento on kierteinen. Neulasen alapinnalla on kaksi vaaleaa ilmarakojuovaa, joissa kummassakin ilmaraot ovat asettuneet noin 15 riviin.[2]

Cathaya argyrophylla on yksikotinen, joten hede- ja emikukinnot ovat samassa puuyksilössä. Ne kehittyvät lateraalisesti verson sivuun. Hedekukinnot eli hedekävyt kehittyvät sivuttaisesti lähelle verson kärkeä. Ne ovat riippuvia, 3–6 senttimetriä pitkiä ja väriltään kellertäviä. Emikukinnot eli kävyt ovat perällisiä, pitkän munanmuotoisia ja teräväkärkisiä. Ne ovat noin 3–5 senttimetriä pitkiä ja 1,5–2,5 senttimetriä leveitä. Kävyssä on 13–16 käpysuomua. Ne ovat pyöreitä tai hieman puikeita ja 1,5–2,5 senttimetriä pitkiä kävyn keskiosassa. Käpyjen suojussuomut ovat kolmiomaisia, 5–8 millimetriä pitkiä. Ne ovat käpysuomujen alla piilossa suomujen ollessa kiinni.[2][3][4]

Siemenet ovat siivellisiä, munanmuotoisia, 5–6 millimetriä pitkiä ja 3–4 millimetriä leveitä. Lenninsiipi on 10–15 millimetriä pitkä ja muodoltaan kiilatyvisen vastapuikea.[2]

Tutkimus ja luokitteluMuokkaa

Laji löydettiin vuonna 1955. Sen kuvasivat tieteellisesti ensimmäisen kerran kiinalaiset kasvitieteilijät Chen Huanyong ja Kuang Keren vuonna 1958, mutta julkaisua ei pidetä tieteellisesti hyväksyttävänä lajikuvauksena, sillä he määrittelivät aineistosta kaksi saman suvun eri lajia ilmoittamatta tyyppilajia.[4] Samat tutkijat julkaisivat myöhemmin vuonna 1962 nykyisin hyväksytyn kuvauksen, jossa sukuun kuuluu vain yksi laji.[2][4]

Cathayaa on pidetty esimerkkinä reliktisestä jäännelajista, sillä suvulla on aiemmin ollut huomattavasti nykyistä laajempi levinneisyys. Kenotsooisella maailmankaudella sukua esiintyi laajalti Euraasiassa ja Pohjois-Amerikassa.[2]

Cathayan asema omana sukunaan mäntykasvien heimossa oli pitkään kiistanalainen, ja lajia yritettiin sijoittaa douglaskuusten (Pseudotsuga) ja hemlokkien (Tsuga) sukuihin. Fylogeneettisten tutkimusten perusteella Cathayaa kuitenkin nykyisin pidetään omana yksilajisena sukunaan.[2]

LevinneisyysMuokkaa

Cathaya argyrophyllaa kasvaa luonnonvaraisena Kiinassa hajanaisella alueella Guangxissa sekä Guizhoun, Hunanin ja Sichuanin maakunnissa. Se esiintyy vuoristoissa 900–1 900 metrin korkeudella merenpinnasta.[2][3][4]

Elinympäristö ja ekologiaMuokkaa

Cathaya argyrophylla kasvaa kosteassa lämpimänlauhkeassa tai subtrooppisessa ilmastossa. Sitä kasvaa sekä pyökkikasvivaltaisissa (Fagaceae) ainavihannissa metsissä että metsissä, joiden valtapuut ovat kesävihantia lehtipuita. Muita havupuita, jotka kasvavat samoilla metsäalueilla, ovat kiinanhemlokki (Tsuga chinensis), mäntylaji Pinus fenzeliana ja Nothotsuga longibracteata.[2]

SuojeluMuokkaa

Cathaya argyrophylla esiintyy vain hyvin suppealla ja hajanaisella alueella. Lisäksi lajin luonnonvaraisen kannan uskotaan käsittävän vain alle tuhat yksilöä, mahdollisesti alle 500. Useat sen tunnetuista populaatioista kasvavat kuitenkin suojelluilla alueilla ja laji on Kiinassa lailla suojeltu.[2][5]

KäyttöMuokkaa

Cathaya argyrophyllaa on istutettu jonkin verran Kiinassa. Lajin kuljetus Kiinan ulkopuolelle oli 1990-luvun lopulle kielletty, ja se on yhä hyvin harvinainen istutuksissa Kiinan ulkopuolella. Lajia ei ole yleisesti pidetty erityisen koristeellisena, eikä sitä kasvateta kasvitieteellisten kokoelmien ulkopuolella käytännössä ollenkaan.[2]

LähteetMuokkaa

  1. Cathaya argyrophylla IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h i j k l m n o p Farjon, Aljos: A Handbook of the World's Conifers, s. 252–253. Leiden: Brill, 2010. ISBN 9789004177185. (englanniksi)
  3. a b c d e f Fu, Liguo; Li, Nan; Elias, Thomas S. ja Mill, Robert R.: Cathaya argyrophylla Flora of China. Vol. 4. 1999. Science Press, Beijing ja Missouri Botanical Garden Press, St. Louis.. Viitattu 26.9.2015. (englanniksi)
  4. a b c d e f g h Earle, Cristopher J.: Cathaya The Gymnosperm Database. 25.11.2012. Viitattu 26.9.2015. (englanniksi)
  5. Yang, Y. ja Christian, T.: Cathaya argyrophylla The IUCN Red List of Threatened Species 2013. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 26.9.2015. (englanniksi)