Castorocauda
Castorocauda lutrasimilis on sukupuuttoon kuollut, osittain vedessä elänyt esinisäkäs keskijurakaudelta. Sillä oli uimiseen ja kaivamiseen tarvittavia luurangon sopeutumia ja joitakin hampaiden piirteitä vedessä ruokailemiseen. Se on alkukantaisin nisäkkäiden sukulainen, jolla tiedetään olleen turkki. Sillä oli leveä, litistynyt ja osittain suomuinen häntä kuten nykyisillä majavilla.[1]
| Castorocauda | |
|---|---|
 |
|
|
Keskijurakausi 164 Ma |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Kladi: | Synapsidit Synapsida |
| Lahko: | Terapsidit Therapsida |
| Alalahko: | Kynodontit Cynodontia |
| Kladi: | Mammaliaformes |
| Lahko: | †Dokodontit Docodonta |
| Heimo: | †Docodontidae |
| Suku: |
†Castorocauda Ji et al., 2006 |
| laji: | lutrasimilis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
† Castorocauda lutrasimilis |
|
| Katso myös | |
Castorocauda muistutti nokkaeläintä ja muita kenotsooisia istukkanisäkkäitä. Se osoittaa, että mammaliaformit olivat kehittäneet erilaisia ruokailu- ja liikkumissopeutumia, joiden perusteella ne erosivat suurimmasta osasta mesotsooisen maailmankauden pieniä maalla eläneitä hyönteisten syöjiä.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Ji, Q.; Luo Z-X, Yuan C-X, ja Tabrum A.R: A Swimming Mammaliaform from the Middle Jurassic and Ecomorphological Diversification of Early Mammals. Science, 24.2.2006, 311. vsk, nro 5764, s. 147–168. PubMed:16497926. doi:10.1126/science.1123026. (englanniksi)