Carolee Schneemann
Carolee Schneemann (12. lokakuuta 1939 Fox Chase, Pennsylvania – 6. maaliskuuta 2019 New Paltz, New York) oli yhdysvaltalainen kuva-, performanssi- ja multimediataiteilija.[1][2] Hänen työllään oli merkittävä vaikutus feministiseen taiteeseen.[3] Hän tuli tunnetuksi sosiaalisten tabujen haastamisesta ja provokatiivisista performanssikäytännöistä.[2]
Elämä ja ura
muokkaaSchneemann opiskeli filosofiaa ja runoutta Bard Collegessa valmistuen kandidaatin oppiarvolla vuonna 1959. Lisäksi hän opiskeli maalaamista Columbian yliopistossa. Vuonna 1961 hän sai Master of Fine Arts -oppiarvon Illinoisin yliopistosta, Urbana-Champaignista.[2] Bard Collegesta Schneemann joutui tilapäisesti erotetuksi alastomien omakuvien maalaamisen johdosta.[3] Hän aloitti taiteellisen uransa abstrakteilla ekspressionistilla maalauksilla, mutta alkoi pian keskittyä enemmän performanssitaiteeseen.[2] Schneemann käytti mielellään kehoa taiteessa ja toimi 1960-luvulla kokeellisessa, avantgardistisessa Judson Dance Theater -kollektiivissa.[1] Häntä onkin pidetty kehotaiteen edelläkävijänä. Schneemannilla oli rooleja Stan Brakhagen varhaisissa lyhytelokuvissa Loving (1957) ja Cat's Cradle (1959).[2]
Yhdeksi Schneemannin tunnetuimmista teoksista nousi vuonna 1964 ensimmäisen kerran järjestetty performanssi Meat Joy. Schneemann alkoi käyttää myös elokuvausta taiteessaan.[2] Fuses-teosta (1964–1967) varten hän kuvasi itseään ja miestään James Tenneyta harrastamassa seksiä. Hän käsitteli kuvattua materiaalia muun muassa maalilla, tulella ja hapolla tehden siitä monikerroksisen kollaasin.[1] Teos oli osa omaelämäkerrallista trilogiaa, jonka myöhemmät osat olivat Plumb Line (1968–1971) ja Kitch's Last Meal (1973–1978). Schneemann ja Tenney erosivat vuonna 1968.[2] Yksi huomiota herättäneimmistä Schneemannin teoksista oli Interior Scroll -performanssi, jonka hän piti vuosina 1975 ja 1977. Siinä hän irrotti emättimestään paperia ja luki paperille kirjoitetun manifestin.[3] Schneemann käsitteli multimediainstallaation ja elokuvan keinoin myös vallan ja ihmiskehojen välistä suhdetta tarkastellessaan Vietnamin sotaa, Libanonin sisällissotaa ja syyskuun 11. päivän iskuja.[1]
Schneemann opetti muun muassa New Yorkin yliopistossa, California Institute of the Artsissa, Bard Collegessa ja School of the Art Institute of Chicagossa. Hänen töitään on ollut esillä muun muassa Los Angelesin nykytaiteen museossa, Whitney Museum of American Artissa, Museum of Modern Artissa ja Pompidou-keskuksessa. Schneemann sai monia palkintoja ja tunnustuksia.[4] Näihin kuului Venetsian biennaalilla vuonna 2017 myönnetty Kultainen leijona elinikäisistä saavutuksista.[2]
Kirjoja
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ a b c d Emily Liebert, Carolee Schneemann Museum of Modern Art, viitattu 14.7.2024 (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l Naomi Blumberg, Carolee Schneemann Britannica, viitattu 14.7.2024 (englanniksi)
- ↑ a b c ‘Her Life Was Her Art’: Five Essential Works By Pioneering Feminist Artist Carolee Schneemann ARTnews 14.10.2022, viitattu 14.7.2024 (englanniksi)
- ↑ Carolee Schneemann Brooklyn Museum, viitattu 14.7.2024 (englanniksi)