Carl Reinhold Krogerus
Carl Reinhold Krogerus (15. heinäkuuta 1852 Loviisa – 15. maaliskuuta 1926 Helsinki) oli Venäjän keisarillisessa armeijassa palvellut suomalainen kenraalimajuri.[1]
Krogeruksen vanhemmat olivat majuri Johan Gustaf Krogerus ja Maria Kristina Cremer ja puoliso vuodesta 1878 Antonina Catharina von Schulcz. Krogerus tuli oppilaaksi Haminan kadettikouluun 1863, mutta erosi koulusta seuraavana vuonna ja tuli aliupseerina palvelukseen 89. Belomorskin jalkaväkirykmenttiin. Vuonna 1871 hän tuli oppilaaksi Helsingin junkkarikouluun, josta 1873 valmistuttuaan hän yleni vänrikiksi ja hän palasi palvelukseen entiseen rykmenttiinsä. Vuonna 1875 Krogerus siirrettiin aliluutnantiksi ylennettynä Henkivartioväen 3. Suomen tarkk’ampujapataljoonaan. Seuraavana vuonna hänet ylennettiin luutnantiksi ja komennettiin Henkivartioväen 17. tarkk’ampujapataljoonaan Pietariin.[1]
Komennuksen jälkeen Krogerus toimi pataljoonansa aseosaston päällikkönä 1877–1878, ylennettiin alikapteeniksi 1878 ja siirrettiin opetusupseeriksi Vilnan jalkaväen junkkarikouluun. Siellä hän yleni kapteeniksi 1881. Krogerus erosi sotapalveluksesta vuoden 1883 alussa, mutta jo kesäkuussa hänet nimitettiin 10. Laihian suomalaisen reservikomppanian päälliköksi aina tammikuuhun 1889 asti, jolloin hänet siirrettiin Kruunupyyn suomalaisen reservikomppanian päälliköksi. Tästä tehtävästä hän sai eron everstiluutnanttina 1899, minkä jälkeen hän toimi vuoteen 1903 Oulun läänin 2. kutsuntapiirin sotakomissaarina ja sitten vuoteen 1905 Mikkelin läänin sotakomissaarina. Everstiksi hänet ylennettiin 1903. Ensimmäisen maailmansodan puhjettua Krogerus kutsuttiin uudelleen aktiivipalvelukseen vuonna 1914. Hän toimi Suomessa olevien joukkojen esikunnassa vuoteen 1917, jolloin sai eron palveluksesta kenraalimajuriksi ylennettynä.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Carl Reinhold Krogerus Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. (Viitattu 1.3.2020)