Caesar Baronius (tai Cesare Baronio) (30. elokuuta 1538 Sora, Napolin kuningaskunta30. kesäkuuta 1607 Rooma) oli italialainen kardinaali ja kirkkohistorioitsija. Roomalaiskatoliset oppineet ovat kutsuneet Baroniusta "kirkkohistorian isäksi" Eusebioksen ohella.[1][2]

Caesar Baronius
Henkilötiedot
Syntynyt30. elokuuta 1538
Sora, Napolin kuningaskunta
Kuollut30. kesäkuuta 1607 (68 vuotta)
Rooma
Koulutus ja ura

Elämä ja ura muokkaa

Baronius opiskeli Verolissa ja Napolissa lakia. Roomassa hän liittyi Philip Nerin johtamaan Oratoriaanien kongregaatioon vuonna 1557, sai pappisvihkimyksen vuonna 1564 ja tuli Oratoriaanien esimieheksi vuonna 1593. Paavi Klemens VIII, jonka rippi-isä Baronius oli, teki hänestä kardinaalin vuonna 1596 ja seuraavana vuonna Vatikaanin kirjastonhoitajan. Seuraavissa konklaaveissa hänet melkein valittiin kahdesti paaviksi, mutta Espanja vastusti häntä kummallakin kerralla hänen Sisilian monarkiaa käsittelevän teoksensa vuoksi, jossa hän puolusti paavin oikeuksia Sisiliaan Espanjan hallituksen vaatimuksia vastaan.[1][2]

Baronius tunnetaan parhaiten kirkon historiaa vuoteen 1198 (paavi Innocentius III:n valtaantulovuosi) esittelevästä Annales Ecclesiastici -teoksestaan, jonka hän laati Philip Nerin käskystä vastauksena protestanttisen Matthias Flaciuksen katolilaisvastaiselle Centuriae Magdeburgenses -teokselle. Luennoituaan lähes 30 vuotta kirkkohistoriasta Santa Maria in Vallicellassa ja oltuaan Philip Nerin opissa hän ryhtyi kirjoittamaan ja tuotti kaksitoista nidettä vuosina 1588–1607. Annalesissa hän käsittelee historiaa tiukasti kronologisessa järjestyksessä ja pitää teologian taka-alalla käyttäen lähteinään valtavaa määrää asiakirjoja. Huolimatta monista virheistä, erityisesti Kreikan historiassa, jossa hän joutui turvautumaan toisen käden tietoihin, Baroniuksen teos on rehellinen yritys kirjoittaa historiaa. Protestanttiset kriitikot arvostelivat Baroniusta, koska hän ei juurikaan osannut hepreaa eikä kreikkaa. Paavi Gregorius XIII:n käskystä Baronius ryhtyi myös toimittamaan uutta painosta Martyrologium Romanum -martyrologiaan (1586), jonka hän puhdisti monista epätarkkuuksista. Hänen vuoteen 1198 päättyviä Annales-julkaisujaan jatkoivat Odorico Raynaldi (yhdeksän nidettä, 1676–1677), Giacomo Laderchi (3 nidettä, 1728–1737) ja Augustin Theiner (3 nidettä, 1856).[1][2]

Lähteet muokkaa

  1. a b c Baronius, Caesar Encyclopedia Britannica. 1911. Viitattu 12.02.2023.
  2. a b c Cesare Baronius The Catholic Encyclopedia. 1907. Viitattu 12.02.2023.

Aiheesta muualla muokkaa