Konklaavi

Konklaavi on katolisessa kirkossa paavin nimittämien kardinaalien kokous, jossa he valitsevat uuden kirkon päämiehen eli paavin. Äänestyskelpoisia ovat kardinaalit, jotka olivat alle 80-vuotiaita paavin paikan vapautuessa. Sana tulee latinan ilmauksesta cum clavi ("avaimen kanssa"), joka viittaa valintaan suljettujen ovien takana.

Vuodesta 1059 lähtien, investituurariidan seurauksena, paavin valinnan ovat suorittaneet kardinaalikollegion kardinaalit. Nykyään 80 vuotta täyttäneillä kardinaaleilla ei ole äänioikeutta paavinvaalissa. Paaviksi voidaan teoriassa valita kuka tahansa kastettu katolinen mies, mutta käytännössä valinta on suoritettu kardinaalikollegion keskuudesta. Vaali on täysin salainen. Alun alkaen tarkoituksena oli pakottaa kardinaalit tekemään päätöksensä nopeasti, mutta myöhemmin havaittiin, että tämä käytäntö toisaalta myös vähensi ulkopuolista painostusta ja siten hidasti äänestystä. Salainen ja suljettu konklaavi vahvistettiin vuonna 1274.

Paavinvaali on usein arvaamaton, ja lopputulosta voi olla vaikea ennustaa. Ennakkosuosikin asema ei ole vaalissa aina helppo. Esimerkiksi Johannes Paavali II oli kompromissiehdokas, joka valittiin, kun muista ehdokkaista ei päästy yksimielisyyteen.

Esivalmistelut

Uuden paavin valinta aloitetaan 15–20 päivää edellisen paavin kuoleman jälkeen Sikstuksen kappelissa. Viiveen tarkoitus on ollut antaa kardinaaleille aikaa matkustaa Roomaan. Ennen varsinaista vaalia pidetään valmistelevia kokouksia. Kirkon mukaan kardinaaleja ohjaa valinnassa Pyhä Henki, ja kaikenlainen kampanjointi onkin periaatteessa kielletty. Valinta on kuitenkin luonteeltaan poliittinen, ja ehdokkaiden kannattajat yrittävät parhaansa oman suosikkinsa aseman parantamiseksi.

Camerlengo on monilta osin vastuussa vaalin käytännön järjestelyistä.

Vaali

Sikstuksen kappelin kattoa. Kappelin ilmapiirin toivotaan tuovan kollegion lähemmäs Jumalaa vaalin aikana.

Vaali voi periaatteessa kestää miten kauan tahansa. 1900- ja 2000-luvuilla vaalit ovat kestäneet alle kuusi päivää, ja näistä vaaleista neljä on saatu päätökseen jo toisena päivänä (vuosien 1939, 1978, 2005 ja 2013 konklaavit). Pisin tunnettu vaali kesti lähes kolme vuotta. Rooma on kesäaikaan kuuma, ja usein vanhemmat kardinaalit ovat kuolleet kesken prosessin. Läsnä saakin olla kardinaalien lisäksi kaksi lääkäriä. Tämän lisäksi on myös joukko pappeja, jotka voivat antaa kardinaaleille ripin, ja taloudenhoidosta vastaavia henkilöitä. Kardinaalit majoittuvat erilliseen rakennukseen Vatikaanissa.

Ensimmäinen päivä aloitetaan messulla, jonka jälkeen kardinaalit siirtyvät Sikstuksen kappeliin. Nykyään kappeli jopa tarkastetaan vakoilulaitteiden varalta. Vuonna 2005 kappeliin oli rakennettu kaksoislattia, joka kätki alleen vakoilua estävää tekniikkaa.

Annetaan komento "Extra omnes!" ("Ylimääräiset ulos!"), ja vain kardinaalit jäävät kappeliin. Konklaavin jäsenet vannovat valalla pitävänsä tapahtumat salassa. Valan rikkoneita uhkaa erottaminen kirkosta. Äänestys voi alkaa. Ensimmäisenä päivänä voidaan pitää yksi äänestys iltapäivällä. Tämän jälkeen äänestyksiä on kaksi päivässä, aamulla ja iltapäivällä. Jokaisena kertana äänestetään kahdesti, joten äänestyksiä on neljä päivässä.

Äänestyspaperi on nelikulmion muotoinen. Siinä lukee "Eligio in Summum Pontificem" ("Valitsen ylimmäksi pontifexiksi"). Kardinaalit kirjoittavat paperiin ehdokkaansa nimen. Nimi tulee kirjoittaa niin, ettei äänen antajaa voi tunnistaa. Paperi taitetaan kahdesti. Kardinaalit kantavat äänensä, pitäen paperia selvästi näkyvillä, alttarilla olevaan uurnaan, joka on peitetty hopealautasella. Antaessaan äänensä he kutsuvat Kristusta todistamaan toimitusta. Ääni laitetaan aluksi lautaselle, josta se pudotetaan uurnaan. Kun äänet on annettu, ne sekoitetaan ja lasketaan. Laskettaessa huudetaan jokaisen ääniä saaneen nimi. Äänestyspaperit lävistetään eligio-sanan kohdalta ja sijoitetaan naruun.

Äänestys vaati perinteisesti kahden kolmasosan määräenemmistön. Vuonna 1996 paavi Johannes Paavali II muutti (Universi Domini Gregis) vaalitapaa niin, että 12 päivän kuluttua yksinkertainenkin enemmistö olisi riittävä, mikäli valinnassa ei ole muuten onnistuttu. Paavi Benedictus XVI kuitenkin peruutti vaarallisena pidetyn uudistuksen: Yksinkertainen enemmistö olisi voinut johtaa siihen, että paaviksi olisi voitu valita myös henkilö, jota vain puolet kardinaaleista olisi ollut valmis tukemaan. Kahden kolmasosan määräenemmistön tarkoituksena on juuri taata se, että paaviksi valittu nauttii kardinaalien laajan enemmistön tukea.

Äänestystä rytmitetään rukoustauoilla ja keskusteluilla. Ensimmäinen äänestyssessio kestää kolme päivää ja sitä seuraava tauko maksimissaan päivän.

1900-luvun konklaavit

1903: 7 äänestystä, kesto 4 päivää, paaviksi Pius X
1914: 10 äänestystä, kesto 3 päivää, paaviksi Benedictus XV
1922: 14 äänestystä, kesto 5 päivää, paaviksi Pius XI
1939: 3 äänestystä, kesto 2 päivää, paaviksi Pius XII
1958: 11 äänestystä, kesto 4 päivää, paaviksi Johannes XXIII
1963: 6 äänestystä, kesto 3 päivää, paaviksi Paavali VI
1978: 4 äänestystä, kesto 2 päivää, paaviksi Johannes Paavali I
1978: 8 äänestystä, kesto 3 päivää, paaviksi Johannes Paavali II

2000-luvun konklaavit

2005: 4 äänestystä, kesto 2 päivää, paaviksi Benedictus XVI
2013: 5 äänestystä, kesto 2 päivää, paaviksi Franciscus

Habemus papam!

Konklaavissa 21. maaliskuuta 1800 oli kolme pääehdokasta ja Chiaramonti (Pius VII) tuli valituksi usean kuukauden pattitilanteen jälkeen kompromissina.

Kun äänestystulos on tarkistettu, äänestysliput poltetaan, jolloin valkoinen savu (fumata bianca) merkitsee uuden paavin valintaa. Uuden paavin valinnasta kerrottiin vuonna 2005 ensimmäisen kerran myös Rooman kirkkojen kelloja soittamalla. Jos äänestys ei tuottanut tulosta, lippujen sekaan lisättiin aiemmin märkää heinää, jolloin musta savu (fumata nera) kertoo valinnan toistaiseksi epäonnistuneen. Vuodesta 1958 on oikeanvärisen savun saavuttamiseksi käytetty kemikaaleja. Tosin vuoden 1978 molempien paavinvaalien yhteydessä savu oli lähinnä harmaata, kun kemikaalien lisäämisessä oli tehty virhe, eikä kukaan osannut oikein sanoa mitä se tarkoitti. Sama ongelma toistui osittain myös 2005.

Kun päätös on tehty, valitulta kysytään suostumus paavin tehtävään. Paavin seuraajan ensimmäisiin tehtäviin kuuluu uuden nimensä valitseminen. Nimen valinnalla uusi paavi voi esimerkiksi osoittaa kunnioitustaan aikaisemmille paaveille. Paavi voi valita kutsumanimekseen myös ristimänimensä latinankielisen version tai jonkun pyhimysnimen. Uskonnollisista nimistä sellainen, jota paavi ei voi itselleen valita, vaikkakaan ei ole suoraan kiellettyä on Pietari, sillä Pietari oli "ensimmäinen paavi", ja hänen pyhyyttään halutaan kunnioittaa. Nimen valinnan jälkeen uutta paavia pyydetään ilmoittamaan uusi nimensä. Muut kardinaalit osoittavat alamaisuutensa uudelle paaville. Paavi puetaan paavinviittoihin, joita on etukäteen valmisteltu eri kokoisia.

Seuraavaksi valinta ilmoitetaan Pietarinkirkon parvekkeelta odottavalle väkijoukolle. Ilmoitus tehdään latinaksi perinteisin sanoin.

Annuntio vobis gaudium magnum. Habemus Papam:

Eminentissimum ac Reverendissimum Dominum, Dominum (latinankielinen etunimi),

Sanctae Romanae Ecclesiae Cardinalem (sukunimi),

qui sibi nomen imposuit (valittu nimi ja järjestysluku).

eli suomeksi

Ilmoitan teille suuren ilon. Meillä on paavi:

Mitä korkea-arvoisin ja kunnioitetuin herra, herra (latinankielinen etunimi),

Pyhän roomalaisen kirkon kardinaali (sukunimi),

joka ottaa nimen (valittu nimi ja järjestysluku).

Paavi saapuu nyt ensi kerran tervehtimään uskovia. Paavi on pukeutunut asuun, jota hän käyttää vain tämän ainoan kerran. Asu on hankala, ja sen pukemiseen menee aikaa. Koska pukua valmistettaessa ei tiedetä, kenestä tulee seuraava paavi, tehdään pukuja useita erikokoisia kappaleita. Parvekkeelta paavi antaa tässä yhteydessä perinteisen "Urbi et orbi" ("Kaupungille ja maailmalle") -siunauksen.

Lähteet

Aiheesta muualla

Paavin vaali toimitetaan ikivanhojen tapojen mukaisesti, Kuva, 01.03.1939, nro 5, s. 16, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot