Vuoden 1914 konklaavi

Vuoden 1914 konklaavi eli paavin valitsema kardinaalien kokous järjestettiin 1. syyskuuta - 3. syyskuuta 1914. Konklaavissa valittiin kuolleelle paavi Pius X:lle seuraaja ja kymmenen äänestyskerran jälkeen paaviksi valittiin italialainen Giacomo della Chiesa, joka otti paavilliseksi nimekseen Benedictus XV:n.

Vuoden 1914 konklaavi tunnetaan poikkeuksellisen hyvin, koska Wienin kardinaaliarkkipiispa teki muistiinpanoja konklaavin etenemisestä, vaikkakin konklaavin säännöt kielsivät tällaisen ankarasti.

Konklaavin taustaa

Konklaavin kokoontuessa valitsemaan uutta paavia, ensimmäinen maailmansota oli jo syttynyt. Eräskin kardinaaleista oli jo menettänyt kaksi veljenpoikaansa länsirintamalla. Konklaavi haki kuolleen ja hyvin hurskaan Pius X:n seuraajaksi diplomaattista paavia ja se päätyikin lopulta pasifistiseen ja sovitteluhaluiseen della Chiesaan.

Kardinaalien joukossa oli viisi vakavaa ehdokasta uudeksi paaviksi: Bolognan arkkipiispa ja kardinaali della Chiesa, Pisan Pietro Maffi, kardinaalivikaari Basilio Pompilj sekä kardinaalivaltiosihteeri Rafael Merry de Val. Myöhemmin myös Domenico Serafiniä tarjottiin kompromissiehdokkaaksi ja viimeisessä äänestyksessä hän oli della Chiesan ainoa varteenotettava vastaehdokas.

Konklaavin kulku

1. syyskuuta

Sikstuksen kappelin kattoa. Kappelin ilmapiirin toivotaan tuovan kardinaalikollegion lähemmäs Jumalaa vaalin aikana.

Wienin kardinaaliarkkipiispan muistiinpanojen mukaan ensimmäisessä äänestyksessä Maffi ja della Chiesa saivat molemmat saman verran ääniä, eli kaksitoista kumpaisellekin. Lisäksi Pompilj sai puolelleen yhdeksän kardinaalia ja Merry de Val seitsemän. Näiden neljän lisäksi kardinaalit Serafini ja Ferrata olivat ainoat yli yhden äänen saaneet kardinaalit; Serafiniä paavinistuimelle kannatti neljä henkeä ja Ferrataa kaksi. Kuuden ehdokkaan lisäksi kardinaalit Gasparri, Falconio, Agliardi, Ferrari, Gotti, De Lai, Francia Nava sekä van Rossum saivat kukin yhden äänen.

Toisessakin äänestyksessä Maffin ja della Chiesan äänet menivät tasan kummankin saadessa kuusitoista kannattajaa itselleen. Myös Pompiljin äänisaalis kasvoi yhdellä, kun taas Merry del Valin kannattajamäärä pysyi samana. Kardinaali Serafini menetti kaksi ääntä ja kaikki ensimmäisellä äänestyskerralla yhden äänen saaneet kardinaalit eivät saaneet enää taakseen kannattajia. Kuitenkin kardinaali Richelmyä äänesti yksi kardinaali, vaikkei kukaan ollut äänestänyt häntä ensimmäisen kierroksen aikana.

Kolmannella äänestyskerralla della Chiesa ohitti Maffin kannatuksessaan, joka nyt oli kahdeksantoista ääntä. Maffin kannattajien määrä pysyi entisellään, mutta Pompilj menetti yhden äänen. Samoin ensimmäisen ja toisen äänestyskerran aikanakin, Merry del Valia äänesti seitsemän kardinaalia. Toisen äänestyskerran aikana kaksi ääntä saanut Serafini ei ollut menettänyt kannatustaan, toisin kuin nyt vain yhden äänen saanut kardinaali Ferrata. Kolmannella äänestyskerralla nousi esiin uusi ehdokas, kardinaali Bacilieri, joka ei ollut edellisissä äänestyksissä saanut ääntäkään mutta nyt kaksi konklaavin jäsentä kannatti häntä paavinistuimelle. Della Chiesan ja Bacilierin lisäksi Riechelmy oli ainoa kardinaali, joka kasvatti kolmannella kierroksella äänisaalistaan. Hänelle ilmaantui uusi kannattaja nostaen hänen äänimääränsä kahteen, mutta seuraavan kierroksen aikana hänenkin kannatuksensa putosi yhteen ja pysyi sellaisena konklaavin loppuun saakka.

Neljännessä äänestyksessä della Chiesan äänimäärä kasvoi kahdeksastatoista kahteenkymmeneenyhteen. Hänen silloin varteenotettavin vastaehdokkaansa Maffi menetti yhden äänen, jolloin hänen kannatuksensa putosi viiteentoista. Kardinaali Pompiljin äänimäärä pysyi samana kuin edelliselläkin kierroksella, mutta Merry de Val, Richelmy ja Bacilieri menettivät kukin yhden kannattajistaan. Myöskään Serafinin äänien määrä ei kasvanut, tosin se ei myöskään vähentynyt.

2. syyskuuta

Syyskuun 2. päivän ensimmäisessä äänestyksessä sekä della Chiesa että Maffi menettivät kannatustaan: della Chiesa sai kaksikymmentä ääntä ja Maffi kolmetoista. Pompiljinkin äänimäärä pieneni yhdeksästä kuuteen, samoin kävi Merry del Valille, joka menetti neljä kannattajaa ääniensä lukumäärän jäädessä kahteen. Ainoastaan Serafini ja Ferrata lisäsivät äänimääräänsä, Serafinille ilmaantui kahdeksan uutta kannattajaa ja Ferratalle yksi. Samalla ensimmäisellä kierroksella äänen saaneelle mutta myöhemmin ääniä vaille jääneelle kardinaali Francia Navalle ilmaantui jälleen yksi kannattaja.

Syyskuun 2. päivän toisen äänestyksen eli konklaavin kuudennen äänestyskierroksen aikana della Chiesa kasvatti jälleen kannatustaan nostaen sen kahteenkymmeneenseitsemään, mutta Maffin äänet putosivat seitsemään. Monet tämän kannattajat olivat siirtyneet della Chiesan puolelle huomattuaan, ettei heidän oma ehdokkaansa voittaisi konklaavia. Pompiljia kannatti enää kaksi kardinaalia, Merry del Val menetti kokonaan kanantuksensa. Samoin kävi Ferratalle ja Bacilierille. Richelmyn ja Navan äänimäärät pysyivät yhdessä äänessä. Kompromissiehdokkaaksi tarjotti Serafini sai seitsemäntoista kardinaalin kannatuksen.

Seitsemännellä äänestyskerralla enää kaksi kannatti Maffia, kun taas della Chiesan kannattajamäärät olivat nousseet ja heitä oli nyt kolmekymmentäyksi. Pompilj menetti kokonaan kannattajansa, Serafiniä äänesti paavinistuimelle kaksikymmentäyksi. Navan ja Riechelmyn äänet eivät muuttuneet. Tässä vaiheessa jo suurin osa Maffin kannattajista oli siirtynyt konservatiivisen della Chiesan taakse ja tämä vaikutti olevan pääehdokas, vaikkei vielä tarvittavaa kahden kolmenneksen enemmistöä saanutkaan.

Syyskuun 2. päivän viimeinen äänestyskerta osoitti della Chiesan kannatuksen olevan pienoisessa nousussa; hän sai yhden äänen lisää. Maffia ei äänestänyt enää yksikään ja Serafinin äänimäärä pysyi ennallaan.

3. syyskuuta

Syyskuun 3. päivänä käytiin enää kaksi äänestyskierrosta, joista ensimmäisen aikana kolmekymmentäneljä kardinaalia antoi äänensä della Chiesan nostamiseksi paavinistuimelle. Samalla Serafini sai yhden äänen lisää. Konklaavi ratkesi syyskuun 3. päivän toisen äänestyksen jälkeen eli konklaavin 10. äänestyskierroksella. Lopullisiksi tuloksiksi vahvistui della Chiesan voitto Serafinista äänin 38-18. Richelmy ja Francia Nava saivat molemmat yhden hajaäänen. Konklaavin lopputuloksena della Chiesa nousi paavinistuimelle ja otti nimekseen Benedictus XV suuren valistusajan paavin Benedictus XIV:n mukaan.

Lähteet

Simo Heininen: Ihmistä suurempi: paaviuden historia. Edita, 2004. ISBN 951-37-4184-2

Paavin valinneet konklaavit 1900-luvulla

1903 · 1914 · 1922 · 1939 · 1958 · 1963 · 1978 (ensimmäisen kerran) · 1978 (toisen kerran)