Burtnieki (järvi)

Burtnieki (latv. Burtnieku ezers, Astjervs , vir. Astijärv ) on Liivinmaan suurin järvi ja Latvian neljänneksi suurin järvi. Se sijaitsee Latvian pohjoisosissa. Järvi on asuttu kivikaudelta asti ja väestö aloitti alueella maanviljelyn ensimmäisten joukossa. Suurin kylä järven läheisyydessä on Burtniekin kylä järven etelärannalla.

Burtnieki
Burtniekijärvi Burtniekin kylän kohdalla.
Valtiot	Latvia
Paikkakunta	Burtniekin kunta
Koordinaatit	57°44′00″N, 25°14′00″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Laskujoki	Salatsijoki
Mittaustietoja
Pinnankorkeus	39,9 m
Pituus	13,3 km
Pinta-ala	38,4 km²
Tilavuus	0,0911 km³
Keskisyvyys	2,4 m
Suurin syvyys	3,3 m
Valuma-alue	2 220 km²
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Maantiede

Järvi on lähes luoteis-kaakko-suuntainen ja lähes ovaalin muotoinen. Järven suurin leveys on noin 5,7 kilometriä, pituus 13,3 kilometriä, ja sen pinta-ala normaalikorkeudessa on 38,4 km². Järvi on melko tasapohjainen. Keskisyvyys on 2,4 metriä, mutta syvimmät kohdat sijaitsevat järven itärannan läheisyydessä, missä on 3,3 metriä vettä. Järvessä on vain kolme suurempaa saarta, ja niiden yhteinen pinta-ala on 1 400 hehtaaria.

Järvi on 94 kilometriä pitkän Salatsijoen lähde, ja sen luusua sijaitsee järven luoteispäässä. Järven pinnankorkeus normaalikorkeudessaan on 39,9 metriä merenpinnan yläpuolella. Järveen laskee useita jokia ja ojia, joiden yhteinen valuma-alue on 2 220 km². Suurin joki on Rūja, jonka valuma-alue on 992 km² eli noin 46% koko järven valuma-alueesta. Rūja laskee järveen koillisesta ja vain 350 metrin päässä on Sedan joensuu. Muita jokia ovat muun muassa Stanupe, Dūre ja Mejas, jotka laskevat järveen idästä, Briede ja Ēķinupe, jotka laskevat etelästä, ja Bauņupīte, joka laskee järveen lännestä.

Burtnieki on eutrofinen järvi, jonka vesi on ilmeisesti valuma-alueen suoperäisyydestä johtuen ruskean väristä. Järven läpivirtaus on suuri. Talvella sen vesi vaihtuu 1,5 kuukaudessa, keväällä tulva-aikana 2 viikossa, kesällä 3 kuukaudessa ja syksyllä 1 kuukaudessa. Talvella järvi jäätyy yleensä 50−60 senttimetrin paksuudelta, mutta kylminä talvina jää voi olla jopa 80 senttimetriä paksu. Jäät lähtevät yleensä huhtikuussa tai harvoin vasta toukokuun alussa.

Luonto

Järvi on vesikasvillisuuden osalta lievästi rehevä, vaikka suuria yksittäisiä veden kuormittajia ei ole. Maatalous rasittaa järven ekologiaa eniten, mutta veden nopea vaihtuvuus lieventää sen vaikutusta. Järvellä harrastetaan kalankasvatusta. Järvellä havaitaan toisinaan leväkukintoja ja kalakuolemiakin. Järven rannat ovat aallokon kuluttamina hiekkaisia, mutta kosteikkojen läheisyydessä mutaisia. Matalissa rannoissa kasvaa kaislaa ja törmällä viihtyvät pajukot ja lepät. Venepaikat joudutaan usein ruoppaamaan kiinteälle rannalle asti.

Järven kalakantaan kuuluu yleisiä kakalajeja. Näitä ovat muun muassa järvitaimen, kuha, kultakala, karppi, säyne, suutari, ruutana, turpa, hauki, särki, sorva, pasuri, lahna, ankerias, made, kymmenpiikki, kolmipiikki ja ahven.

Geologinen historia

Burtnieki syntyi jääkauden jälkeen painanteeseen, jonka jäätikkövirta kulutti devonikauden hiekkakiveen. Jäätikkö suli alueen päältä pois berylliumajoituksen mukaan noin 11 500 eaa. Alue jäi veden alle, mutta maanpinnan kohottua, epätasaiseen maastoon jäi lampia ja järviä. Epätasaisuus on syntynyt viime jääkauden loppuvaiheessa, kun virtaavan jäätikön alle syntyi runsaasti drumliineja. Burtnieki sijaitseekin laajan Burtnieksin drumliinikenttän keskellä, joka suuntautuu luoteesta kaakkoon. Alueen pohjoisosa sijaitsee Viron rajalla, jossa se on 15−20 kilometriä leveä, ja sen eteläosa sijaitsee 83 kilometriä etelämpänä, ja on siellä noin 45 kilometriä leveä. Viuhkamaisen alueen drumliinit ovat yleensä 1−2 kilometriä pitkiä ja 100−600 metriä leveitä. Korkeutta niillä on 6−12 metriä, joten ne yltävät 14−25 metriä Butniekin vedenpinnan yläpuolelle.

Drumliinien väliin jääneet lammet ovat nykyään soistuneet umpeen. Myös Burtnieki oli sen syntyaikoina nykyistä huomattavasti suurempi, mutta järven luusuan kuluminen syvemmäksi ja sademäärien muutokset ovat alentaneet sen pintaa muutaman metrin. Maaston tasaisuudesta johtuen tällä pudotuksella on ollut suuri vaikutus järven pinta-alaan ja rantaviivan pituuteen. Alkujaan pinta-ala oli noin kolminkertainen nykyiseen verrattuna ja järven rantaviivakin oli yli 150 kilometriä.

Järveen laskevat joet ovat kerrostaneet sen pohjalle sedimenttejä usean metrin paksuudelta. Kun vesikasvillisuus valtasi matalat rannat, kerrostui järven pohjalle myös savensekaista mutaa. Pohjan kerrostuminen yhdessä kasvillisuuden leviämisen kanssa aiheuttivat laaja-alaista umpeenkasvua. Umpeenkasvu oli nopeaa, mikä näkyy sedimenttitutkimuksissakin. Näitä matalia alueita olivat muinaisen Burtniekin pohjois- ja itäosissa, jotka ovat nykyään kuivaa hedelmällistä maata. Nykyisen järven pohja on melko tasainen, mikä johtuu sedimenteistä.

Järven luusuaa ja Salatsijokea on perattu vuonna 1929, ja sen seurauksena järven pinta aleni metrillä. Monet matalikot ruohottuivat ja lisää viljelysmaata otettiin käyttöön.

Lähteet

• Lyulko, Berg & Skjelkvåle: ICP Water Programme Meeting (pdf) ICP Waters Report 63/2001. 2001. Oslo: Norwegian Institute of Water Research. Arkistoitu 24.10.2003. (englanniksi)

• Ozola, Ilze & Ceriņa, Aija & Kalniņa, Laimdota: Reconstruction of palaeovegetation and sedimentation conditions in the area of ancient Lake Burtnieks, northern Latvia. Estonian Journal of Earth Sciences, 2010, 59. vsk, nro 2, s. 164–-179. Tallinna, Viro: Institute of Geology at Tallinn University of Technology. ISSN 1736-7557 Artikkelin verkkoversio. (pdf) (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Burtnieki Wikimedia Commonsissa