Wikipedia

Brian O’Neill

yhdysvaltalainen jääkiekkoilija

Brian Thomas O’Neill[2] (s. 1. kesäkuuta 1988 Yardley, Pennsylvania, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen jääkiekkoilija, joka pelaa NLA-seura EV Zugissa. O'Neill on pelipaikaltaan oikea laitahyökkääjä, mutta osaa tarvittaessa pelata myös keskellä.[3]

Brian O’Neill
Henkilötiedot
Syntynyt1. kesäkuuta 1988 (ikä 35)
Yardley, PA, Yhdysvallat
Kansalaisuus  Yhdysvallat
Jääkiekkoilija
Lempinimi Mr. Helsinki[1]
Pelipaikka oikea laitahyökkääjä
Maila oikea
Pituus 175 cm
Paino 78 kg
Seura
Seura EV Zug
Sarja National League
Pelinumero 9
Pelaajaura
Pääsarjaura 2012–
Aik. seurat Manchester Monarchs (AHL)
New Jersey Devils (NHL)
Albany Devils (AHL)
Helsingin Jokerit (KHL)

Ura muokkaa

Seuraura muokkaa

Juniori- ja yliopistovuodet muokkaa

O’Neill pelasi AYHL-junioriliigaa Philadelphia Jr. Flyersin joukkueessa ja hän kävi high schoolin Germantown Academyssa, kunnes USHL-joukkue Chicago Steel varasi O’Neillin 110. pelaajana kesällä 2007. Hän siirtyi joukkueeseen kaudeksi 2007–2008, jolloin O’Neill voitti Steelin sisäisen piste- ja syöttöpörssin ja sijoittui koko USHL:n pistepörssissä kuudenneksi.[4] Hän voitti joukkueen sisäisen tehotilaston lukemalla +29. Pudotuspeleissä O’Neill jakoi Steelin sisäisen maalipörssin voiton Drew LeBlancin ja Eric Alexanderin kanssa kolmella osumallaan.[5] Hänet valittiin kauden päätteeksi USHL:n tulokkaiden tähdistökentälliseen.[3]

Vuodet 2008–2012 O’Neill kävi Yalen yliopistoa. Freshman -vuotensa 2008–2009 päätteeksi hän voitti ECAC:n mestaruuden ja O’Neill valittiin sarjan tulokkaiden tähdistökentälliseen sekä akateemiseen tähdistökentälliseen. Sophomore -vuotenaan 2009–2010 hän voitti Yalen sisäisen piste- ja syöttöpörssin tehoilla 16+29=45, joilla O’Neill jakoi ECAC:n pistepörssin toisen sijan Unionin Mario Valery-Trabuccon kanssa edellään vain RPI:n Chase Polacek.[6] Junior -vuotenaan 2010–2011 hän voitti joukkueensa sisäisen piste- ja maalipörssin tehoilla 20+26=46. O’Neill sijoittui ECAC:n pistepörssissä toiseksi Polacekin jälkeen ja maalipörssissä kolmanneksi Unionin Daniel Carrin kanssa.[7] Hänet valittiin kauden päätteeksi liigan ensimmäiseen tähdistökentälliseen sekä lopputurnauksen tähdistökentälliseen. Senior -vuotenaan 2011–2012 O’Neill voitti Yalen sisäisen piste- ja maalipörssin tehoilla 21+25=46, joilla hän jakoi ECAC:n pistepörssin kolmannen sijan Harvardin Alexander Killornin kanssa ja sijoittui maalipörssissä viidenneksi.[8] O’Neill valittiin kauden päätteeksi liigan ensimmäiseen tähdistökentälliseen.[3]

Ammattilaisuran alkuvuodet Pohjois-Amerikassa 2012–2016 muokkaa

Maaliskuussa 2012 NHL-varaamaton O’Neill teki vuoden mittaisen tulokassopimuksen Los Angeles Kingsin kanssa.[9] Hän siirtyi jo samana keväänä AHL-joukkue Manchester Monarchsiin, jossa O’Neill teki 12 runkosarjaottelussa tehot 1+1=2 ja neljässä playoff-ottelussa yhden syöttöpisteen. Sopimuskautensa 2012–2013 hän pelasi siellä kokonaan ja O’Neillin tulokaskausi toi 49 runkosarjaottelussa tehot 3+12=15 ja neljässä playoff-ottelussa yhden maalin.[10] Heinäkuussa 2013 hän teki vuoden mittaisen jatkosopimuksen Kingsin kanssa.[11] Kaudella 2013–2014 O’Neill oli Monarchsin paras maalintekijä ja kolmanneksi paras pistemies tehoilla 26+21=47.[12] Hän ei kuitenkaan debytoinut vielälään NHL:ssä. Toukokuussa 2014 O’Neill teki kaksivuotisen jatkosopimuksen Kingsin kanssa.[13]

Myös kauden 2014–2015 O’Neill pelasi kokonaan Kingsin farmijoukkue Manchester Monarchsissa. Hän voitti koko AHL:n piste- (John B. Sollenberger Trophy) ja syöttöpörssin tehoilla 22+58=80. O’Neill jakoi myös joukkueensa sisäisen maalipörssin voiton Michael Merschin kanssa.[14] Hän jakoi myös koko AHL:n tehotilaston voiton Rockford IceHogsin Stephen Johnsin sekä Grand Rapids Griffinsin Nick Jensenin ja Tomáš Nosekin kanssa lukemalla +30.[15] O’Neill voitti myös liigan pudotuspelien tehotilaston lukemalla +15.[16] Hän pelasi kauden aikana AHL:n tähdistöottelussa ja valittiin sekä liigan joulukuun 2014 kuukauden pelaajaksi että kerran viikon pelaajaksi saman kuukauden aikana. O’Neill voitti kauden päätteeksi Calder Cupin. Hänet palkittiin AHL:n arvokkaimpana pelaajana Les Cunningham Awardilla ja valittiin toiseen tähdistökentälliseen.[3]

Kesäkuussa 2015 Los Angeles Kings kauppasi O’Neillin New Jersey Devilsiin vaihdossa kesän 2017 seitsemännen kierroksen varausvuoroon. Hän teki seuran kanssa samalla uuden, yksisuuntaisen sopimuksen.[17] O’Neill aloitti kauden 2015–2016 Devilsin NHL-vahvuudessa ja teki NHL-debyyttinsä runkosarjan toisella kierroksella 10. lokakuuta 2015 vieraissa Washington Capitalsia vastaan. Hän sai ottelussa jääaikaa 9.39 minuuttia ja tehomerkinnän +1.[18] O’Neill pelasi NHL:ssä 22 runkosarjaottelua tehden kaksi syöttöpistettä, kunnes Devils asetti hänet siirtolistalle joulukuussa 2015.[19] Koska mikään toinen seura ei napannut O’Neillia, hän pelasi loppukauden farmijoukkue Albany Devilsissa.

KHL ja Jokerit 2016–2022 muokkaa

Kaudeksi 2016–2017 O’Neill siirtyi 1+1-vuotisella sopimuksella KHL-joukkue Jokereihin.[20] Hän oli joukkueen toiseksi paras pistemies Peter Reginin jälkeen tehoilla 16+20=36.[21] 11. lokakuuta 2016 O’Neill onnistui kypärätempussa vieraissa TsSKA Moskovaa vastaan. Hänen toinen osumansa syntyi ylivoimalla.[22]

Huhtikuussa 2017 Jokerit käytti O’Neillin sopimuksessa olleen option ja teki vuoden mittaisen jatkosopimuksen hänen kanssaan.[23] Saman vuoden joulukuussa O’Neill teki joukkueen kanssa kolmivuotisen jatkosopimuksen kevääseen 2021 saakka.[24] Kaudella 2017–2018 O'Neill pelasi suurimman osan kaudesta keskushyökkääjänä Eeli Tolvasen kanssa samassa ketjussa. Kaudella 2018–2019 hän oli Jokereiden paras pistemies ja syöttäjä tehoilla 13+45=58, joilla O’Neill sijoittui koko KHL:n pistepörssissä viidenneksi.[25] Kaudella 2019–2020 O'Neill oli joukkueen paras maalintekijä ja toiseksi paras pistemies puolustaja Mikko Lehtosen jälkeen tehoilla 19+29=48, joilla hän jakoi koko KHL:n pistepörssin seitsemännen sijan Salavat Julajev Ufan Nikita Sošnikovin ja TsSKA Moskovan Linden Veyn kanssa.[26] Puolivälierissä O’Neill oli kuudella syöttöpisteellään Jokereiden paras pistemies ja syöttäjä. Hän jakoi myös joukkueen sisäisen tehotilaston voiton Tommi Kivistön kanssa lukemalla +7.[27]

O’Neill nimettiin kaudeksi 2020–2021 Jokereiden varakapteeniksi.[28] Hän oli joukkueen paras pistemies tehoilla 12+42=54, joilla O’Neill sijoittui koko KHL:n syöttöpörssissä toiseksi edellään vain Dinamo Moskovan Vadim Šipatšev sekä pistepörssissä seitsemänneksi. Hän voitti myös koko liigan tehotilaston lukemalla +30.[29] Joulukuussa 2020 O’Neill teki Jokereiden kanssa kolmivuotisen, kevääseen 2024 asti ulottuvan jatkosopimuksen.[30]

Helmikuussa 2022 alkaneen Venäjän hyökkäyssodan Ukrainaan myötä O'Neillin seura Jokerit vetäytyi KHL-sarjasta. Huhtikuussa 2022 Jokerit ilmoitti O'Neillin jatkavan uraansa muualla, mutta uudesta seurasta ei ole vielä tietoa. O'Neill pelasi Jokereissa yhteensä 311 ottelua, tehden niissä 83 maalia ja antaen 185 maaliin johtanutta syöttöä. Hän on Jokereiden kaikkien aikojen pistepörssin sijalla 5, edellään vain Petri Varis, Otakar Janecky, Henry Leppä ja Timo Turunen.[29]

Maajoukkueura muokkaa

O’Neill edusti Yhdysvaltoja Pyeongchangin olympiakisoissa 2018, jolloin hän voitti joukkueen sisäisen tehotilaston voiton lukemalla +3.[31] O’Neill pelasi ensimmäiset maaottelunsa Deutschland Cupissa vuonna 2017,[3] mutta hänen turnauksensa päättyi kuitenkin toiseen otteluun, kun Venäjä B-maajoukkueen kapteeni Jevgeni Ketov taklasi O’Neillia laidan läheisyydessä poikittaisella mailalla niskan seudulle. Hän menetti tasapainonsa ja löi päänsä laitaan. Ketov sai teostaan ottelurangaistuksen.[32] O’Neill oli peleistä sivussa noin kuukauden ajan.[33]

O'Neill edusti Yhdysvaltoja myös Pekingin olympiakisoissa 2022.[33]

Muuta muokkaa

O’Neillin kaksoisveli Brennan on pelannut myös jääkiekkoa.[2]

Tilastot muokkaa

    Runkosarja   Pudotuspelit   Palkinnot   Arvokisat
Kausi Joukkue Liiga O M S Pist. RM O M S Pist. RM             Turnaus O M S Pist. RM
2007–2008 Chicago Steel USHL 60 23 38 61 40 7 3 2 5 10
2008–2009 Yale Univ. ECAC 33 12 14 26 37 – – – – –
2009–2010 Yale Univ. ECAC 34 16 29 45 20 – – – – –
2010–2011 Yale Univ. ECAC 36 20 26 46 39 – – – – –  
2011–2012 Yale Univ. ECAC 35 21 25 46 26 – – – – –  
Manchester Monarchs AHL 12 1 1 2 4 4 0 1 1 6
2012–2013 Manchester Monarchs AHL 49 3 12 15 18 4 1 0 1 2
2013–2014 Manchester Monarchs AHL 60 26 21 47 39 – – – – –
2014–2015 Manchester Monarchs AHL 71 22 58 80 55 19 10 10 20 12    
2015–2016 New Jersey Devils NHL 22 0 2 2 8 – – – – –
Albany Devils AHL 42 13 19 32 10 9 1 4 5 6
2016–2017 Jokerit KHL 55 16 20 36 49 4 1 1 2 4
2017–2018 Jokerit KHL 44 14 16 30 40 11 2 1 3 6 OK 5 1 3 4 0
2018–2019 Jokerit KHL 62 13 45 58 30 6 1 2 3 6
2019–2020 Jokerit (A) KHL 56 19 29 48 18 6 0 6 6 2
2020–2021 Jokerit (A) KHL 53 12 42 54 12 4 0 1 1 2
2021–2022 Jokerit (A) KHL 41 9 33 42 24 - - - - -
1 kausi yhteensä NHL 22 0 2 2 8 – – – – –
6 kautta yhteensä KHL 311 83 185 268 173 31 4 11 15 20
5 kautta yhteensä AHL 234 65 111 176 126 36 12 15 27 26

Lähteet muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Brian O’Neill.

Viitteet muokkaa

  1. ↑ O'Neill syttyy kesäisestä Helsingistä: "Tämä on toinen kotini" Jokerit.com. 26.7.2019. Jokerit Hockey Club Oy. Arkistoitu 28.9.2020. Viitattu 20.5.2020.
  2. ↑ a b Brian O'Neill yalebulldogs.com. Yale Athletic Department. Viitattu 20.5.2016. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e Brian O’Neill Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
  4. ↑ Elite Prospects - USHL Stats 2007-2008 eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 20.5.2020. (englanniksi)
  5. ↑ Elite Prospects - Chicago Steel eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 20.5.2020. (englanniksi)
  6. ↑ ECAC 2009-10 League Leaders hockeyDB.com. The Internet Hockey Database. Viitattu 20.5.2020. (englanniksi)
  7. ↑ ECAC 2010-11 League Leaders hockeyDB.com. The Internet Hockey Database. Viitattu 20.5.2020. (englanniksi)
  8. ↑ ECAC 2011-12 League Leaders hockeyDB.com. The Internet Hockey Database. Viitattu 20.5.2020. (englanniksi)
  9. ↑ Kings Sign Forward Brian O'Neill To One-Year Entry Level Contract nhl.com/kings. 15.3.2012. LOS ANGELES: Los Angeles Kings. Viitattu 20.5.2016. (englanniksi)
  10. ↑ Brian O’Neill The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)
  11. ↑ Kings Sign Prospects Maxim Kitsyn and Brian O'Neill nhl.com/kings. 10.7.2013. LOS ANGELES: Los Angeles Kings. Viitattu 20.5.2016. (englanniksi)
  12. ↑ Elite Prospects - Manchester Monarchs eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 20.5.2020. (englanniksi)
  13. ↑ Kings Sign O'Neill nhl.com/kings. 1.5.2016. LOS ANGELES: Los Angeles Kings. Viitattu 20.5.2016. (englanniksi)
  14. ↑ Elite Prospects - Manchester Monarchs eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 20.5.2020. (englanniksi)
  15. ↑ Elite Prospects - Award - AHL Best Plus/Minus eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 20.5.2020. (englanniksi)
  16. ↑ Elite Prospects - AHL Stats 2014-2015 eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 20.5.2020. (englanniksi)
  17. ↑ Devils acquire F Brian O'Neill from Kings nhl.com/devils. 10.6.2015. Newark, NJ: New Jersey Devils. Viitattu 20.5.2016. (englanniksi)
  18. ↑ New Jersey Devils - Washington Capitals - October 10th, 2015 10.10.2015. New Jersey Devils. Viitattu 20.5.2016. (englanniksi)
  19. ↑ AHL-pistelinko ei onnistunut Devils-paidassa - siirtolistalle Jatkoaika.com. 17.12.2015. Jatkoaika r.y. Viitattu 20.5.2016.
  20. ↑ O'Neill vahvistamaan Jokereiden hyökkäystä Jatkoaika.com. 20.5.2016. Jatkoaika r.y. Viitattu 20.5.2016.
  21. ↑ Elite Prospects - Jokerit eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 20.5.2020. (englanniksi)
  22. ↑ Kyrö, Ville: O'Neill vastasi kritiikkiin hattutempulla - Jokereille tärkeät pisteet Moskovasta Jatkoaika.com. 11.10.2016. Jatkoaika r.y. Viitattu 27.12.2017.
  23. ↑ O'Neill jatkaa Jokereissa Jokerit.com. 30.4.2017. Jokerit Hockey Club Oy. Arkistoitu 28.12.2017. Viitattu 27.12.2017.
  24. ↑ Hurmerinta, Eero: O'Neillille kolmen vuoden jatko Jokereissa Jatkoaika.com. 6.12.2017. Jatkoaika r.y. Viitattu 27.12.2017.
  25. ↑ Elite Prospects - KHL Stats 2018-2019 eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 20.5.2020. (englanniksi)
  26. ↑ Elite Prospects - KHL Stats 2019-2020 eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 20.5.2020. (englanniksi)
  27. ↑ Elite Prospects - Jokerit eliteprospects.com. Everysport Media Group. Viitattu 20.5.2020. (englanniksi)
  28. ↑ Luhtakallio, Toni: Leijonakapteenista Jokerien kapteeni − Marko Anttilalle C-kirjain rintaan Jatkoaika.com. 31.8.2020. Jatkoaika r.y. Viitattu 31.8.2020.
  29. ↑ a b O'Neill: Olen ikuisesti kiitollinen jokerit.com. Jokerit. Arkistoitu 26.4.2022. Viitattu 26.4.2022. (englanniksi)
  30. ↑ Hyyppä, Emma: Jokerit solmi pitkän jatkosopimuksen tehomies O'Neillin kanssa yle.fi. 16.2.2020. Yleisradio Oy. Viitattu 16.12.2020.
  31. ↑ Elite Prospects - USA eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 20.5.2020. (englanniksi)
  32. ↑ Isotalo, Ilari: Todellinen törkytemppu! Venäläiskonkari sikaili Jokerit-tähteä rumalla tavalla – edessä pitkä huili? suomikiekko.com. 13.11.2017. Nordic Sport Media. Viitattu 27.12.2017.
  33. ↑ a b Brian O'Neill teamusa.usahockey.com. 26.4.2022. Viitattu 27.12.2017.
Jokerit – Mestis

2 Wehmas | 3 Kangas | 7 Häkkilä | 9 Hänninen | 10 Lahtinen | 11 Jeskanen | 13 Tenhovuori | 14 Liuksiala | 16 Henritius | 19 Kalajanniska | 21 Karvinen (A) | 22 Forslund | 25 Kuusla | 27 Lind (A) | 30 Kolppanen | 35 Risikko | 37 Toikka | 42 Vauhkonen | 43 Virtala | 45 Hakanen | 47 Forsblom (C) | 50 Lehtinen | 51 Lemberg | 56 Nissinen | 62 Vertanen | 67 Korhonen | 77 Haakana | 81 Seppälä (A) | 94 Sirkiä
Valmentajat: Määttä – Niskanen – Hellgren

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Brian_O’Neill&oldid=21678754”