Wikipedia

Black Noise

FM-yhtyeen albumi 1977

Black Noise on kanadalaisen, progressiivista rockia esittävän FM-yhtyeen ensimmäinen albumi, joka julkaistiin vuonna 1977. Albumi edustaa syntetisaattorivoittoista elektronista avaruusrockia, ja sen kappaleet käsittelevät tieteisfiktiosta tuttuja aiheita kuten avaruusaluksia, aikamatkustusta, taistelevia robotteja ja vieraiden maailmojen asuttamista. Sen tyylissä on vaikutteita myös uuden aallon musiikista ja popista. Lisäksi mukana on fuusiojazz-vaikutteisia instrumentaaleja. Black Noisea pidetään yleensä FM:n parhaana albumina.[1][2][3][4][5][6]

Black Noise
FM
Studioalbumin Black Noise kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Äänitetty  1977
 Julkaistu 1977
 Tuottaja(t) FM ja Keith Whiting
 Tyylilaji progressiivinen rock, fuusiojazz, avaruusrock, uusi aalto, pop[1][2][3]
 Kesto 40.26
 Levy-yhtiö CBC, Visa, Passport, Now See Hear
Muut kannet

Paul Tillin maalausta on käytetty kaikissa uusintapainoksissa vuodesta 1978 alkaen.
FM:n muut studioalbumit

Black Noise
1977 		Direct to Disc
1978
Singlet albumilta Black Noise
  1. ”Journey”
    Julkaistu: 1978
  2. ”Phasors on Stun”
    Julkaistu: 1978

Tausta ja nauhoitukset muokkaa

FM oli esittänyt kolmea albumin kappaletta – ”Phasors on Stun”, ”One O’Clock Tomorrow” ja ”Black Noise” – jo vuonna 1976, jolloin yhtyeeseen kuuluivat vasta kosketinsoittaja Cameron Hawkins sekä viulisti ja mandoliininsoittaja Nash the Slash. Seuraavana vuonna yhtyeeseen liittyi rumpali Martin Deller ja Kanadan yleisradioyhtiö tarjoutui julkaisemaan yhtyeeltä albumin CBC Records -levymerkillään. Black Noise äänitettiin ja miksattiin 12 päivässä Toronton Sound Interchange -studiolla. Tekniikasta huolehti Mike Jones ja tuottajana toimi CBC:n henkilökuntaan kuulunut Keith Whiting. Albumin tuotantobudjetti oli noin 10 000 dollaria.[7][8]

Julkaisu ja painokset muokkaa

CBC Records otti Black Noisesta alkuun vain 500 kappaleen painoksen, joka oli saatavilla pelkästään postimyynnin kautta. Vielä samana vuonna Nash the Slashin korvasi Ben Mink, jonka kanssa yhtye äänitti ja julkaisi Direct to Disc -nimisen albumin alkuvuodesta 1978. Siitä tuli ensimmäinen laajalti levitetty FM-albumi. Black Noisesta kanadalaiset levy-yhtiöt eivät sen sijaan kiinnostuneet.[7]

Yhdysvaltalainen Visa Records julkaisi Black Noisen uudelleen keväällä 1978. Kanadassa albumi julkaistiin Passport Recordsin kautta, ja sitä levitti GRT Records.[7] Ensimmäisenä singlenä julkaistiin ”Journey”, mutta se ei saavuttanut mainittavampaa menestystä.[9] Toinen singlejulkaisu, avausraita ”Phasors on Stun”[7] sen sijaan kohosi pienimuotoiseksi hitiksi sekä Kanadassa että Yhdysvalloissa[3] ja oli molemmissa maissa parhaimmillaan 20 suosituimman joukossa.[10] Black Noise myi yli 100 000 kappaletta ja ylitti kultalevyrajan, minkä kunniaksi yhtye järjesti elokuussa konsertin Ontario Palacessa. Albumi myi lopulta lähes platinalevyyn oikeuttavan määrän, ja FM teki sen tuoman näkyvyyden turvin kiertueen Pohjois-Amerikassa.[7] GRT Recordsin konkurssin vuoksi yhtye ei kuitenkaan saanut Black Noisen tuotoista lainkaan rojalteja.[10]

Hawkinsin perustama itsenäinen levy-yhtiö Now See Hear Records julkaisi Black Noisen CD-muodossa vuonna 1995. Yhtye sai tuolloin ensimmäistä kertaa osuuden albumin tuotoista.[11] Koska master-nauhat olivat hävinneet, albumi remasteroitiin hyväkuntoiselta vinyylilevyltä.[10] Hawkinsin mukaan alkuperäiset äänitteet oli todennäköisesti varastettu CBC:n varastosta. Samoin kävi kvadrofoniselle miksaukselle, joka ei tämän vuoksi ole lainkaan saatavilla.[1]

Vuonna 2014 albumista julkaistiin uusintapainos CD-levynä ja 180-grammaisena vinyylinä. Peter J. Moore remasteroi albumin uudelleen käyttämättömältä vinyylilevyltä, ja sen julkaisi Convexe Entertainment. Uusintapainos sisältää varsinaisen albumin ohella liveversiot ”Phasors on Stunista” ja nimikappaleesta. Ne äänitettiin Larry’s Hideaway -klubilla Dellerin liittymisen jälkeen mutta ennen Black Noisen äänittämistä. Lisäksi mukana on Nick Krewenin kirjoittamat saatesanat.[5]

Kappalemateriaali muokkaa

Musiikkinäytteet
Black Noisen avauskappale ”Phasors on Stun” julkaistiin singlenä 1978 ja kohosi listoilla 20 parhaan joukkoon sekä Yhdysvalloissa että Kanadassa.[7][10] Kappale sekoittaa progressiivisen rockin ja radioystävällisen popin elementtejä.[1]

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Avauskappale ”Phasors on Stun” alkaa nopeatempoisella mandoliinimelodialla, jota säestetään ajoittaisilla rumpufilleillä. Myöhemmin mukaan liittyvät myös avaruushenkiset syntetisaattoritaustat sekä tieteisfiktiosta ammentavat sanoitukset. Hawkins soittaa kappaleessa vauhdikkaan syntetisaattorisoolon, ja sitä rytmittävät laserasetta jäljittelevät äänitehosteet. ”One O’Clock Tomorrow” sisältää sykkivien syntetisaattorien ja Nash the Slashin soittaman kellopelin yhteissoittoa, ja sen sanoitukset kertovat tutkimusmatkasta avaruuteen.[5] Kolmas kappale, Martin Dellerin kirjoittama ”Hours”, on albumin ensimmäinen instrumentaali. Fuusiojazz-tyyppinen kappale rakentuu akustisen pianon säestämälle viulumelodialle, minkä lisäksi Deller soittaa stereoääntä hyödyntävän rumpusoolon.[5][12] ”Journey” on nopeatempoinen ja kaoottinen kappale,[5] jonka tunnelma on kuitenkin hyväntuulinen ja svengaava.[1] Sanoitus kertoo keinotekoiseen horrokseen vaivutetuista avaruusmatkustajista, joiden tehtävänä on asuttaa vieras planeetta.[5] A-puolen päättävä ”Dialing for Dharma” on jälleen instrumentaali, jossa sähköviulu on tärkeässä osassa.[5]

B-puolen aloittaa Dellerin säveltämä ”Slaughter in Robot Village”. Kappale on instrumentaali, mutta sen alussa kuullaan teemaan sopivia äänitehosteita kuten sädeaseiden ääniä ja raskaita konemaisia askeleita. Itse kappale rakentuu aggressiivisen rumpusäestyksen ja painostavien viulumelodioiden varaan. Lisäksi Hawkins soittaa nopeatempoiset basso- ja syntetisaattorisoolot. ”Aldebaran” alkaa ”Phasors on Stunia” muistuttavalla mandoliinikuviolla, mutta vaihtuu nopeasti Nash the Slashin soittamaan säröiseen soolomelodiaan. Sanoitukset kertovat maapallon jättävästä avaruuslaivastosta. Lopetusraita ”Black Noise” on alkaa rauhallisen rumpusoolon säestämällä, ambient-musiikkia muistuttavalla äänimaisemalla, mutta kehittyy myöhemmin painostavaksi rockiksi. Kappaleessa on lisäksi Nash the Slashin soittama fuusiojazz-henkinen viulusoolo sekä rauhallisempi väliosa. Sanoitukset kertovat kaupunkilaisia vaanivasta maanalaisesta vaarasta, jonka tarkempi luonne jää epäselväksi.[5] ”Black Noise” on albumin kappaleista pisin ja kokeellisin.[12]

Vuoden 2014 uusintapainoksen bonuskappaleet ”Phasors on Stun” ja ”Black Noise” ovat molemmat konserttitaltiointeja. Kumpikin versio on selvästi studioäänitettä pidempi ja kummassakin on mukana Nash the Slashin soittama mandoliinisoolo. Lisäksi ”Phasors on Stun” alkaa pitkällä rumpuintrolla, jonka aikana Nash the Slash esittää a cappella -tyyppisiä sanattomia tehosteita.[5]

Vastaanotto muokkaa

Vastaanotto
Arvostelupisteet
JulkaisuPisteet
AllMusic[6]
Mike DeGagne		     

Black Noisea pidetään yleisesti FM:n parhaana albumina.[1] Canadian Bands -sivuston mukaan se on samalla Nash the Slashin uran vähiten kaupallinen julkaisu.[10]

AllMusicin Mike DeGagnen mukaan Black Noisen kylmä, mekaaninen ja ontto äänimaailma sekä elektroniset äänitehosteet tavoittavat tieteisfiktion tunnelman erinomaisesti. Erityisesti ”Phasors on Stun”, ”Hours” ja ”Slaughter in Robot Village” herättävät hänessä voimakkaita mielikuvia avaruuden tyhjyydestä, aikamatkustamisesta ja taistelevista metallihirviöistä. DeGagnen mukaan FM luo rikkaan äänimaiseman suurella määrillä pieniä, vapaamuotoisesti käytettyjä elementtejä. Lopputuloksena on epätavallinen ja tunnelmallinen albumi.[6]

Louder Sound -sivuston toimittajan Phil Ashcroftin mukaan Black Noise on vaikuttava debyytti, johon yhtyeen kaikkia myöhempiä albumeja verrataan. Yhtyeen soitinvalikoima on sekä ainutlaatuinen että kiehtova, ja kappaleiden tyyli vaihtelee ”Black Noisen” pahaenteisestä tunnelmasta ”Journeyn” hyväntuuliseen grooveen sekä aggressiiviseen instrumentaaliin ”Slaughter in Robot Village”. Albumin paras kappale on rikkaat sovitukset ja levottomat rytmit popin tarttuvuuteen yhdistävä ”Phasors on Stun”.[1]

Wall of Sound -sivuston Neil Hobkirk kehuu vuoden 2014 uusintapainosta. Hänen mukaansa Mooren remasterointi on erinomaista työtä. Hobkirk kehuu erityisesti stereovaikutelman syvyyttä ja lämmintä mutta kristallinkirkasta äänimaailmaa. Hänen mukaansa on ”vaikeaa kuvitella paremmalta kuulostavaa albumia”. Itse musiikkikaan ei tuota pettymystä ja single ”Phasors on Stun” on säilyttänyt hittipotentiaalinsa. Myös nimikappale ja Dellerin säveltämät fuusiojazz-instrumentaalit saavat kehuja. Hawkinsin äänialansa ylärajoilla esittämät laulusuoritukset eivät kuitenkaan yllä muun musiikin tasolle; Hobkirkin mukaan ne ovat tyydyttäviä mutteivät vaikuttavia.[5]

ProgArchives-sivuston mukaan Black Noise on ”mainio lisä jokaiseen rock-kokoelmaan”. Sivustolla kehutaan albumin sävellyksiä ja yhtyeen soittotaitoja. Kappaleiden tyylit vaihtelevat ”Phasors on Stunin” ja ”Journeyn” tarttuvasta popista kokeellisempiin ja eklektisempiin kappaleisiin. Tieteisteemaiset sanoitukset ja avaruusaiheita jäljittelevät syntetisaattoritehosteet ovat tosin paikoitellen tahattoman koomisia. Lisäksi albumin radioystävällinen tyyli voi olla pettymys joillekin progressiivisen rockin harrastajille.[12]

Rock-lehti Rolling Stone valitsi vuonna 2015 Black Noisen 48:nneksi parhaaksi progressiiviseksi albumiksi. Toimittaja Ryan Reed kuvailee sitä erääksi ”myöhäisprogen omaperäisimmistä albumeista”. Hänen mukaansa kyseessä on ”hypnoottinen sekoitus sinfonisia syntetisaattoritehosteita ja kirkkaita New Wave -sävelkulkuja”. Reed kuitenkin huomauttaa, ettei FM koskaan tavoittanut uudestaan esikoisalbuminsa ”maailmankaikkeutta luotaavaa magiaa”.[3]

Hawkins itse kuvaili Black Noisea vuonna 2014 ”ajattomaksi”.[3]

Kappaleet muokkaa

Kaikki sanoitukset ovat Cameron Hawkinsin kirjoittamia.

A-puoli

  1. Phasors on Stun – 3.49 (säv. Nash the Slash, Cameron Hawkins)
  2. One O’Clock Tomorrow – 6.05 (säv. Nash the Slash, Hawkins)
  3. Hours – 2.36 (säv. Martin Deller)
  4. Journey – 4.41 (säv. Hawkins)
  5. Dialing for Dharma – 3.15 (säv. Nash the Slash, Hawkins)

B-puoli

  2. Slaughter in Robot Village – 5.02 (säv. Deller)
  3. Aldebaran – 5.02 (säv. Nash the Slash, Deller, Hawkins)
  4. Black Noise – 9.56 (säv. Nash the Slash, Hawkins)

Vuoden 2014 CD-painoksen bonuskappaleet

  2. Phasors on Stun – 8.32 (live*)
  3. Black Noise – 13.48 (live*)

* Äänitetty Larry’s Hideaway -klubilla Torontossa vuonna 1977.[12]

Kokoonpano muokkaa

Tuottanut Keith Whiting. CD-painoksissa tuottajaksi on merkitty myös FM.

Lähteet muokkaa

  • Stone, Mad: FM. ([1][2][3][4]) Canadian Musician, elokuu 1980, s. 31–48. Kanada: (englanniksi)

Viitteet muokkaa

  1. ↑ a b c d e f g Ashcroft, Phil: FM discuss the turbulent past, touring with Rush and their big return Prog: Astounding sounds, amazing music. 26.2.2016. Louder Sound. Viitattu 6.10.2019. (englanniksi)
  2. ↑ a b FM — Black Noise, lp, 1977, Canada Mutant Sounds. 25.5.2007. Viitattu 6.10.2019. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e Reed, Ryan: 48. FM, 'Black Noise' (1977) (50 Greatest Prog Rock Albums of All Time: From the Court of the Crimson King to the Comatorium) Rolling Stone. 17.6.2015. Arkistoitu 17.6.2018. Viitattu 6.10.2019. (englanniksi)
  4. ↑ Stone 1980.
  5. ↑ a b c d e f g h i j Hobkirk, Neil: Science Fiction Double Feature: ”Black Noise” (reissue) and “Transformation” by FM (2014, 2015; Convexe) Wall of Sound. 2.6.2015. Viitattu 6.10.2019. (englanniksi)
  6. ↑ a b c DeGagne, Mike: FM: Black Noise Allmusic. Viitattu 6.10.2019. (englanniksi)
  7. ↑ a b c d e f Wentworth, Paul: FM History Blacknoise: The FM Archive. 2015. Viitattu 6.10.2019. (englanniksi)
  8. ↑ Stone 1980, s. 31.
  9. ↑ FM ‎– Journey Discogs. Viitattu 26.11.2019. (englanniksi)
  10. ↑ a b c d e FM CanadianBands.com. Arkistoitu 25.12.2019. Viitattu 6.10.2019. (englanniksi)
  11. ↑ Nash the Slash CanadianBands.com. Arkistoitu 15.5.2014. Viitattu 27.9.2013. (englanniksi)
  12. ↑ a b c d Black Noise (FM — Prog Related) Prog Archives. Viitattu 7.10.2019. (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Black_Noise&oldid=21322380”