Biosidi
Biosidivalmisteet (Biosidit) ovat aineita ja seoksia, joilla tuhotaan, torjutaan tai tehdä haitattomaksi haitallisia eliöitä, millä tahansa muulla tavalla kuin ainoastaan fysikaalisesti tai mekaanisesti[1]. Biosidivalmisteita käytetään ihmisten, eläinten, materiaalien tai esineiden suojaamiseen haitallisilta eliöiltä. Biosidivalmisteita ovat mm. hyönteismyrkyt, jyrsijämyrkyt, bakterisidit ja fungisidit. Suomessa saa myydä ja käyttää vain sellaisia biosidivalmisteita, jotka täyttävät biosidiasetuksen vaatimukset[2].
Turvallisuus ja ympäristöriskit muokkaa
Koska biosidivalmisteet on tarkoitettu tappamaan eliöitä, niihin liittyy monenlaisia terveys- ja ympäristöriskejä. Osa valmisteista on väärin käytettyinä erittäin haitallisia ihmisten terveydelle ja ympäristölle, minkä takia on tärkeää noudattaa valmisteiden käyttöohjeita. Käyttämättömät valmisteet ja pakkaukset tulee hävittää vaarallisena jätteenä, ellei valmisteessa toisin mainita.
Valmisteiden käytöstä voi aiheutua suurta haittaa ympäristölle. Orgaanisia tinayhdisteitä, kuten tributyylitinaa (C12H28Sn) käytettiin antifouling- eli kiinnittymisenestovalmisteissa estämään kasvillisuuden ja pieneliöiden kiinnittymistä veneiden ja laivojen pohjaan vuoteen 2003 asti, jolloin sen käyttö kiellettiin laivoissa. Veneissä orgaanisten tinayhdisteiden käyttö kiellettiin jo vuonna 1991. Tributyylitinalla on osoitettu olevan pitkäaikaisia haittavaikutuksia merten ekosysteemeihin, ja edelleen jäämiä voidaan havaita merten sedimenteistä etenkin satamien ja telakoiden läheisyydestä. Myös nykyisin antifoulingvalmisteissa käytettävällä kuparilla on selkeitä haittavaikutuksia ympäristössä. On havaittu, että satamissa merieliöstön kuolleisuus on korkeampaa ja lisääntyminen heikompaa kuin satamien ulkopuolella[3]. Merkittävimmäksi tekijäksi on epäilty antifoulingvalmisteiden sisältämää kuparia ja sinkkiä.
Luokittelu muokkaa
Biosidivalmisteita ovat muun muassa ihon, pintojen ja juomaveden desinfiointiaineet, tuholaistorjunta-aineet, kuten jyrsijämyrkyt ja hyönteismyrkyt ja puunsuoja-aineet, sekä veneenpohjamaalit. Biosidivalmisteet jaetaan neljään pääryhmään: 1. desinfiointiaineet, 2. säilytysaineet, 3. tuholaistorjunta-aineet ja 4. muut biosidivalmisteet[2]. Lisäksi biosidivalmisteet jaetaan tarkemman käyttötarkoituksensa mukaan 22 valmisteryhmään:[4] kasvinsuojeluaineet, lääkevalmisteet, kosmetiikka ja elintarvikkeet tai niiden lisäaineet eivät ole biosidivalmisteita.
Pääryhmä 1: Desinfiointiaineet
- PT 1: Ihmisen hygienia
- PT 2: Desinfiointiaineet ja levämyrkyt, joita ei ole tarkoitettu käytettäväksi suoraan ihmisillä tai eläimillä
- PT 3: Eläinten hygienia
- PT 4: Desinfiointiaineet tiloihin, joissa on elintarvikkeita tai rehuja
- PT 5: Juomavesi
Pääryhmä 2: Säilytysaineet
- PT 6: Tuotteiden varastoinnissa käytettävät säilytysaineet
- PT 7: Kalvojen säilytysaineet
- PT 8: Puunsuoja-aineet
- PT 9: Kuitujen, nahan, kumin ja polymeeristen materiaalien säilytysaineet
- PT 10: Rakennusmateriaalien säilytysaineet
- PT 11: Nestejäähdytyksessä ja prosessijärjestelmissä käytettävät säilytysaineet
- PT 12: Limanestoaineet
- PT 13: Työstö- tai leikkuunesteiden säilytysaineet
Pääryhmä 3: Tuholaistorjunta
- PT 14: Jyrsijämyrkyt
- PT 15: Lintumyrkyt
- PT 16: Nilviäis- ja matomyrkyt ja muiden selkärangattomien torjuntaan käytettävät valmisteet
- PT 17: Kalamyrkyt
- PT 18: Hyönteis- ja punkkimyrkyt sekä muiden niveljalkaisten torjuntaan käytettävät valmisteet
- PT19: Karkotteet ja houkutteet
- PT 20: Muiden selkärankaisten torjunta
Pääryhmä 4: Muut biosidivalmisteet
- PT 21: Antifouling-valmisteet
- PT: Ruumiiden säilytykseen ja eläinten täyttämiseen käytettävät nesteet
Lainsäädäntö muokkaa
Biosidivalmisteiden vaatimuksista ja hyväksymismenettelyistä säädetään biosidiasetuksella . Asetuksen tavoitteena on parantaa biosidivalmistemarkkinoiden toimintaa EU:ssa ja varmistaa ihmisten terveyden ja ympäristön suojelu. Suomessa biosidiasetusta täydentävät säädökset sisältyvät kemikaalilainsäädäntöön. Kemikaalilaissa on säädetty joidenkin biosidivalmisteryhmien kansallisesta lupamenettelystä biosidiasetuksen siirtymäaikana, määrätietojen keräämisestä, tuholaistorjunnan ammattipätevyyden osoittamisesta sekä kemikaalitietojen toimittamisesta. Suomessa toimivaltaisena viranomaisena biosidiasetuksen toimeenpanotehtävissä toimii Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes).
Tehoaineet muokkaa
Biosidivalmisteissa voi käyttää vain hyväksyttyjä tehoaineita tai tehoaineita, jotka ovat mukana EU:n riskinarviointiohjelmassa[5]. Tehoaineet hyväksytään EU-tasolla ja lupa on voimassa yleensä 10 vuotta, jonka jälkeen tehoaineelle on haettava uutta lupaa. Tehoainetta ei hyväksytä, jos se luokitellaan syöpää aiheuttavaksi, sukusolujen perimää vaurioittavaksi tai lisääntymiselle vaaralliseksi aineeksi [5]. Myöskään kemikaaleja, jotka häiritsevät hormonitoimintaa tai sellaisia aineita, joihin liittyy ympäristöriskejä, ei voida hyväksyä.
Tehoaine voidaan kuitenkin hyväksyä vaikka edellä mainitut kriteerit täyttyisivätkin, mikäli tehoaine on välttämätön ihmisten terveydelle, eläinten terveydelle tai ympäristölle aiheutuvan vakavan vaaran estämiseksi tai hallitsemiseksi[5]. Esimerkiksi jyrsijämyrkyissä käytettävät antikoagulantit on luokiteltu lisääntymiselle vaarallisiksi aineiksi. Koska tehoaineille ei ole tarjolla korvaavia aineita ja jyrsijöiden torjunta on katsottu yhteiskunnan kannalta tärkeäksi, on tehoaineet poikkeuksellisesti hyväksytty. Lisääntymisvaaralliseksi luokiteltuja valmisteita ei kuitenkaan ole hyväksytty kuluttajakäyttöön[5].
Lähteet muokkaa
- ↑ EUR-Lex - 32012R0528 - EN - EUR-Lex eur-lex.europa.eu. Viitattu 9.3.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Biosidit Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes). Viitattu 17.1.2019.
- ↑ Maria Alexandra Bighiu, Elena Gorokhova, Bethanie Carney Almroth, Ann-Kristin Eriksson Wiklund: Metal contamination in harbours impacts life-history traits and metallothionein levels in snails. PLOS ONE, 3.7.2017, nro 7, s. e0180157. doi:10.1371/journal.pone.0180157. ISSN 1932-6203. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Valmisteryhmät - ECHA echa.europa.eu. Viitattu 17.1.2019.
- ↑ a b c d Biosiditehoaineet Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes). Viitattu 17.1.2019.