Avaa päävalikko
Rahkasammalet ovat hyviä indikaattorilajeja veden happamuutta tutkittaessa.

Indikaattorilaji eli ilmentäjälaji on eliölaji, jonka sietoisuus on kapea-alainen, joten sen levinneisyydessä tapahtuvien muutosten avulla voidaan tehdä luotettavia päätelmiä ympäristön voinnista ilman kalliita tutkimuslaitteita.[1]

Esimerkkejä hyvistä indikaattorilajeista ovat ravut, joihin veden happamuus vaikuttaa negatiivisesti, ja rahkasammalet, joihin veden happamuus vaikuttaa positiivisesti.

Indikaattorilajeja käytetään yleisesti myös luonnontilaisuuden ja suojeluarvon mittareina. Esimerkiksi metsien lahopuun määrälle herkkien kääpien avulla voidaan arvottaa alueiden suojeluarvoa myös muun lahopuista ja vanhoista luonnonmetsistä riippuvaisen lajiston kannalta.[2]

Sisällysluettelo

Hyvän indikaattorilajin vaatimuksetMuokkaa

  • Laji ja ympäristövaikutukset siihen tunnetaan hyvin,
  • lajin määrää helppo laskea,
  • lajilla on selvä positiivinen tai negatiivinen riippuvuus ympäristötekijään, johon ihminen vaikuttaa,
  • suppea sietoalue kyseisen ympäristötekijän suhteen,
  • laji reagoi samalla tavalla ja nopeasti ympäristötekijän muutokseen.

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Happonen, Holopainen, Sotkas, Tenhunen, Tihtarinen-Ulmanen, Venäläinen: Bios 3: Ympäristöekologia. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27631-6.

ViitteetMuokkaa

  1. http://www.kookas.fi/articles/read/7399 [vanhentunut linkki]
  2. Niemelä, Tuomo: Käävät, puiden sienet. Luonnontieteellinen keskusmuseo, 2005.
Tämä biologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.