Bilohirsk

kaupunki Krimin autonomisessa tasavallassa Ukrainassa

Bilohirsk (ukr. Білогірськ; ven. Белогорск, Belogorsk; krimintat. Qarasuvbazar/Къарасувбазар; vuoteen 1944 asti Karasubazar) on kaupunki Ukrainan (de jure) Krimin autonomisessa tasavallassa, Krimin niemimaalla.[3][1][4][5] Kaupunki sijaitsee 42 kilometriä aluekeskus Simferopolista itään. Kaupungin läpi virtaa niemimaan eteläosan Kriminvuorilta alkunsa saava Bjuk-Karasu-joki.[1][4][5] Kaupungin eteläpuolella on jokeen rakennettu Bilohirskin tekojärvi.

Bilohirsk
(Білогірськ)
Белогорск, Qarasuvbazar/Къарасувбазар
vaakuna
vaakuna

Bilohirsk

Koordinaatit: 45.0579°N, 34.6000°E

Valtio Ukraina Ukraina
Alue Krimin autonominen tasavalta
Piiri Bilohirskin piiri
Pinta-ala  ([1])
 – Kokonaispinta-ala 6,7 km²
Väkiluku (2013)  ([2]) 18 220









Ukrainan tilastokeskus arvioi kaupungin väkiluvuksi 18 220 (2013). Kaupunki oli tuolloin osa yhteensä 64 166 asukkaan Bilohirskin piiriä ja tämän piirin hallinnollinen keskus.[2][1][3] Vuonna 2001 asukkaita oli 18 790, ja tuolloin heistä 37 prosenttia oli venäläisiä, 28 prosenttia ukrainalaisia ja 24,5 prosenttia Krimin tataareja.[1] Vuonna 1926 Karasubazarin väkiluku oli noin 7 500.[3] Vuonna 1897 väkiluku oli noin 13 500 ja asukkaista 64 % oli Krimin tataareja, 16 % venäläisiä, 9 % Krimin juutalaisia ja 6 % armenialaisia.[4]

HistoriaaMuokkaa

Paikkakunnan nimi Bilohirsk on viittaa valkeaan kallioon. Seutu on ollut asuttua paleoliittisesta aikakaudesta lähtien. Ensimmäinen kirjallinen maininta Karasubazarista (tataariksi tarkoittaa mustan joen kauppapaikkaa) on 1200-luvulta karavaanille tärkeänä kauppapaikkana. 1500–1700-luvuilla Karasubazar oli Krimin kaanikunnan suurimpia kaupunkeja. Siellä oli aikakaudesta riippuen 12–23 moskeijaa. 1600-luvulla Zaporižžjan ja Donin kasakat hyökkäsivät useasti paikkakunnalle (1624, 1628, 1630 ja 1675). Venäjän ja Turkin välisen sodan (1735–1739) jälkeen venäläiset miehittivät kaupungin. Karasubazarin sopimus solmittiin kaupungissa Venäjän ja Turkin välisen sodan (1768–1774) aikana. Vuosina 1774–1783 Karasubazar oli Kaimakamlikin keskus. Vuonna 1783 kaupunki liitettiin Krimin kaanikunnan osana Venäjän keisarikuntaan. Kaupunki oli Taurian alueen väliaikainen hallintokeskus 1783–1784, sittemmin Simferopolin kihlakuntaan, myöhemmin piiriin kuuluva kaupunki. Krimin sodan aikana (1853–1856) kaupungissa toimi useita sairaaloita.[3]

Kaupunki kuului vuodesta 1921 Krimin autonomiseen sosialistiseen neuvostotasavaltaan (Krimin ASNT), joka oli osa Venäjän SFNT:aa. Toisen maailmansodan jälkeen Venäjä kyyditsi (pakkosiirsi) suuren osan seudun Krimin tataareista kauas kotiseudultaan (esimerkiksi Siperiaan). Krimin ASNT:n autonomia lakkautettiin, tilalle perustettiin Venäjän SFNT:n suoraan hallitsema Krimin alue. Vuonna 1954 Krimin niemimaa siirrettiin Ukrainan SNT:aan. Neuvostoliiton hajottua vuonna 1991 alueen autonominen asema palautettiin; nyt osana itsenäistynyttä Ukrainaa. Osa Krimin tataareista ja heidän jälkeläisistään pääsi palaamaan kotiseudulleen. Vuodesta 2014 lähtien paikkakunta on ollut Venäjän miehittämä ja miehityksen vuoksi vailla kansainvälisesti yleisesti hyväksyttyä laillista hallintoa. Esimerkiksi Yhdistyneiden kansakunnan yleiskokous totesi Venäjän keväällä 2014 aloittaman miehityksen laittomaksi. Osa Bilohirskin seudun asukkaista lähti evakkoon.

Vuonna 2020 tekemässään aluehallinnollisessa uudistuksessa Ukrainan korkein neuvosto laajensi aiempaa Bilohirskin piiriä.[6] Tämä hallinnollinen uudistus astuu voimaan vasta miehitysvallan päätyttyä.

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e V. H. Kilessa: Bilohirsk Entsyklopedija Sutšasnoji Ukrajiny - Encyclopedia of Modern Ukraine, esu.com.ua. 2003. Kiova: NASU Institute of Encyclopedic Research. Viitattu 10.4.2022. (ukrainaksi)
  2. a b Tšyselnist najavnoho naselennja Ukrajiny na 1 sitšnja 2013 roku (pdf) (Ukrainan paikkakuntien viralliset väkilukuarviot 1.1.2013) 2013. Kiova: Deržavna služba statystyky Ukrajiny (Ukrainan tilastokeskus), ukrcensus.gov.ua. Arkistoitu 12.10.2013. Viitattu 10.4.2014. (ukrainaksi)
  3. a b c d Bilohirsk (julkaistu alkujaan teoksessa Encyclopedia of Ukraine, vol. 1, 1984) Internet Encyclopedia of Ukraine, encyclopediaofukraine.com. Canadian Institute of Ukrainian Studies, University of Alberta/University of Toronto. Viitattu 10.4.2022. (englanniksi)
  4. a b c D. Ja. Vortman: Bilohirsk Entsyklopedija istorija Ukrajiny (Ukrainan historian tietosanakirja), osa 1: А-В, history.org.ua. 2003, päivitetty 2020. Naukova Dumka. Viitattu 10.4.2022. (ukrainaksi)
  5. a b Je. L. Makarevitš (redaktor): Atlas avtomobilnyh dorog. Zapadnaja Jevropa. Strany Baltii, Rossija, Belarus, Ukraina, Moldova 1:700 000. (sivu 173) Minsk, Valko-Venäjä: Izdatelstvo Jansejan, 2005. ISBN 985-6501-12-1. (venäjäksi)
  6. Novi raiony: karty + sklad 17.7.2020. minregion.gov.ua. Viitattu 10.4.2022. (ukrainaksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa