Messerschmitt Bf 110

Messerschmitt Bf 110 oli saksalainen kaksimoottorinen raskas hävittäjälentokone, jota valmistettiin lähes koko toisen maailmansodan ajan. Koneen aseistuksena oli 20 mm:n tykkejä, konekiväärejä ja pommeja. Miehistönä oli ohjaaja ja radisti/kk-ampuja (versiosta riippuen joskus myös tähystäjä). Konetta käytettiin myös yöhävittäjäversiona tutkalla varustettuna. Yöhävittäjäversiossa oli pilotti, tutkamittaaja ja radisti/kk-ampuja.

Messerschmitt Bf 110
Messerschmitt Bf 110 -hävittäjiä Ranskan yllä kesällä 1942.
Tyyppi	hävittäjä
Alkuperämaa	Saksa
Valmistaja	Messerschmitt
Ensilento	12. toukokuuta 1936
Esitelty	1939
Infobox OK

Koneen suunnittelu

Ennen toista maailmansotaa Saksan ilmastrategit ajattelivat, että raskas Bf 110 olisi heidän pitkän toimintasäteen kauko- ja saattohävittäjänsä. Ajattelutapa oli yleinen. Ajateltiin, että hävittäjät voitaisiin jakaa raskaisiin kaukohävittäjiin ja keveisiin torjuntahävittäjiin. Käytännössä vain suurilla valtioilla oli varaa molempiin. Pienehköjen ja keskisuurten maiden oli tyytyminen kevyeen torjuntahävittäjään.

Kaksimoottorisella raskaalla hävittäjällä olisi pitkä toiminta-aika ja se ampuisi raskaalla aseistuksellaan vihollisen lentokoneet alas jo kaukaa. Se olisi todellinen ilmojen risteilijä, Zerstörer. Kevyt Messerschmitt Bf 109 olisi lyhyellä toiminta-ajalla varustettu, vain paikallisia kohteita suojaava torjuntahävittäjä.

Päivähävittäjätoiminta 1939–1940

Toinen maailmansota ja viimeistään taistelu Britanniasta osoittivat, että edellä kuvattu strategia ei toiminut. Messerschmitt Bf 110 -hävittäjäyksiköiden raskaat tappiot pakottivat vetämään sen pois päiväkäytöstä, koska se oli liian hidas ja kömpelö pärjätäkseen englantilaisten Hawker Hurricane- ja Supermarine Spitfire -hävittäjille. Nopea ja ketterä Messerschmitt Bf 109 nousi siten Saksan päähävittäjäksi. Bf 109 joutui lisäksi vielä suojaamaan Bf 110:tä Englannin yllä käydyissä ilmataisteluissa.

Yöhävittäjätoiminta 1941–1945

Bf 110E-1, 1942

Messerschmitt Bf 110 löysi uuden roolinsa yöhävittäjänä. Brittien siirryttyä pistemaalien päiväpommituksista aluemaalien yöpommitukseen 1941 havaitsivat saksalaiset tarpeen yöhävittäjille. Päivähävittäjänä epäonnistuneella Bf 110:llä oli monia yöhävittäjälle sopivia ominaisuuksia, kuten pitkä lentoaika, hyvä aseistus ja miellyttävät lento-ominaisuudet. Ensimmäiset yksinomaan yöhävittäjätoimintaan suuntautuneet yksiköt varustettiin Bf 110 E -hävittäjillä. Monet entiset Zerstörer-lentäjät, kuten Helmut Lent, Wolfgang Falck, Werner Streib ja Hans-Joachim Jabs, muodostivat yöhävittäjäyksiköiden ”vanhan kaartin” ja selkärangan. Toinen tärkeä konetyyppi, joita käytettiin yöhävittäjänä, oli alun perin pommituskoneeksi suunniteltu Junkers Ju 88.

Ensimmäinen alusta alkaen yöhävittäjäksi suunniteltu Bf 110:n versio oli Messerschmitt Bf 110 G, joka tuli palveluskäyttöön 1942. Koneessa oli entistä tehokkaammat moottorit sekä vakiovarusteena yöhävittäjätutka, aluksi joko Telefunkenin FuG 202 tai FuG 212 Lichtenstein, jonka tunnisti pienikokoisista ”paistihaarukka”-antenneista. Loppuvuodesta 1943 liittoutuneiden tutkahäirinnän takia vanhanaikaisiksi käyneet FuG 202 ja 212 korvattiin FuG 220 (SN-2 Lichtenstein) -tutkalla, jonka tunnisti suurista ”peuransarvi”-antenneista. Vuodesta 1943 alkaen yöhävittäjiin alettiin asentaa yläviistoon ampuvaa ”Schräge Musik” -aseistusta. Bf 110:ssä tämä tarkoitti 70–80 asteen kulmassa ylöspäin osoittavaa 20 mm MG FF/M -konetykkiparia, joka asennettiin ohjaamon taakse runkoon.

Bf 110 G oli Bf 110:n viimeinen sarjatuotantoversio, ja sen tuotanto päättyi 1944. Sodan lopussa Bf 110 oli jo vanhentunut tyyppi. Yöhävittäjänä sen lopulta korvasi Junkers Ju 88 G, joka oli Junkers Ju 88 -pommikoneesta kehitetty raskas yöhävittäjäversio.

Lukuisat saksalaiset yöhävittäjä-ässät lensivät Bf 110:llä. Esimerkkeinä mainittakoon Heinz-Wolfgang Schnaufer (121 ilmavoittoa), Helmut Lent (110 ilmavoittoa, joista noin puolet Bf 110:llä ja loput Ju 88:lla), Manfred Meurer (65 ilmavoittoa) sekä Werner Streib (65 ilmavoittoa)

Tekniset tiedot

Lähde: ^lähde?

Yleiset ominaisuudet

• Miehistö: 2 tai 3
• Pituus: &&&&&&&&&&&&&012.030000012,3 m
• Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&016.030000016,3 m
• Korkeus: &&&&&&&&&&&&&&03.03000003,3 m
• Siipipinta-ala: &&&&&&&&&&&&&038.080000038,8 m²
• Tyhjäpaino: &&&&&&&&&&&04000.&&&&004 000 kg
• Lentopaino: &&&&&&&&&&&06700.&&&&006 700 kg
• Suurin lentoonlähtöpaino: &&&&&&&&&&&09800.&&&&009 800 kg (G-4)
• Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&02.&&&&002 × Daimler-Benz DB 601A -V12-moottoria; &&&&&&&&&&&&0860.&&&&00860 kW (&&&&&&&&&&&01150.&&&&001 150 hv) per moottori

Suoritusarvot

• Suurin nopeus: &&&&&&&&&&&&0590.&&&&00590 km/h
• Taistelusäde: &&&&&&&&&&&01205.&&&&001 205 km
• Siirtolentomatka: &&&&&&&&&&&02800.&&&&002 800 km
• Lakikorkeus: &&&&&&&&&&010500.&&&&0010 500 m
• Siipikuormitus: &&&&&&&&&&&&0173.&&&&00173 kg/m²
• Teho-painosuhde: 260 W/kg
  

Aseistus

• 2 × MG FF/M 20 mm -tykkiä
• 4 × MG 17 -konekivääriä
• 2 000 kg pommeja

Lähteet

• Donald, David: The Encyclopedia of World Aircraft, s. 621. Leicester: Blitz Editions, 1997. ISBN 1-85605-375-X (englanniksi)
• Scutts, Jerry: Saksalaiset yöhävittäjä-ässät. Helsinki: Koala-kustannus, 2003. ISBN 952-5186-47-4
• Gunston, Bill & Wood, Tony: Hitler's Luftwaffe. Salamander books, 1977. ISBN 0-517-18771-X (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Messerschmitt Bf 110 Wikimedia Commonsissa