Bertrand Russellin haaste
Bertrand Russellin haaste: Russellilainen uskontokritiikki esimerkkinä aikalaiskriittisestä filosofiasta on filosofi Pekka Himasen väitöskirja Helsingin yliopistolle vuodelta 1994. Väitös käsittelee filosofi Bertrand Russellin uskontokritiikkiä. Teoksen on julkaissut Gaudeamus.
| Bertrand Russellin haaste | |
|---|---|
 |
|
| Kirjailija | Pekka Himanen |
| Genre | filosofia |
| Kustantaja | Gaudeamus |
| Julkaistu | 1994 |
| Ulkoasu | nidottu |
| Sivumäärä | 235 |
| ISBN | 951-662-606-8 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Russellin uskontokritiikki koskee muun muassa jumalatodistuksia ja kristillistä moraalikäsitystä.[1] Russellin haasteella Himanen tarkoittaa kahta asiaa. Ensiksi Russell haastaa järkeen nojautuvana uskontokriitikkona kristinuskon. Toiseksi Russell rakentaa siltaa akateemisen tutkimuksen ja laajan yleisön tavoittamisen välille. Himasen mukaan Russellin uskontokritiikin pohjana ovat toisaalta tutkijan pohdinta, mutta toisaalta Russell halusi tavoittaa laajan yleisön. Russell kehottaa filosofia osallistumaan julkisesti omassa ajassaan. Tätä tarkoittavat Russellille valistuksen ihanteet ”uskalla ajatella” ja ”julkinen järjenkäyttö”. Nämä ihanteet sisältyvät Immanuel Kantin kuuluisaan kirjoitukseen ”Mitä on valistus?”[2] Kirjan tunnuslauseena on Russellin elämänohje: ”Älä seuraa joukkoa pahuuteen” (2. Moos. 23:2).
Uskontokritiikin luonne muokkaa
Russellille arvostelu, kritiikki on filosofian tärkeimpiä muotoja. Vuonna 1924 hän kirjoitti, että filosofian tärkein osa ”koostuu perustavina pidettyjen ja arvostelematta hyväksyttyjen käsitteiden arvioinnista ja selventämisestä”.[3]
Uskontokritiikin Russell jakaa kahteen osaan:
»Uskontoa kohtaan on kahdenlaisia vastaväitteitä: älyllisiä ja siveellisiä. Älyllinen väite on, ettei ole mitään syytä olettaa uskontoa todeksi; moraalinen väite on, että uskonnolliset moraaliohjeet periytyvät ajalta, jolloin ihmiset olivat julmempia kuin nyt, ja siksi näillä ohjeilla on taipumus säilyttää epäinhimillisyyksiä, joista ajan moraalitietoisuus kasvaisi muuten yli.»
(Has Religion Made Useful Contributions to Civilization?, 1930)
Älyllinen arvostelu koskee uskonnon totuutta ja moraalinen arvostelu uskonnon vaikutuksia yksilökohtaisen moraalin ja yhteiskunnallisten laitosten kautta. Nämä kysymykset eivät Russellin mukaan ole erillisiä, vaan kannanotto uskonnon moraalisiin vaikutuksiin on sidoksissa uskonnon totuuteen. Tässä mielessä uskonnon totuus on perustavampi kysymys kuin uskonnon seuraukset, sillä uskonnon totuuden hyväksymisestä tai hylkäämisestä seuraavat erilaiset arviointiperusteet hyvälle ja moraaliselle elämälle:
»Jos uskomme kristinuskoa, meidän käsitteemme hyvästä ovat erilaiset kuin jos emme usko. Siksi kristitylle kristinuskon vaikutukset voivat näyttää hyviltä, kun taas ei-uskovalle ne vaikuttavat huonoilta. »
(Has Religion Made Useful Contributions to Civilization?, 1930)
Himasen mukaan Russellin älylliset ja moraaliset pohdinnat sitoo yhteen Russellin oma toiminta, filosofiasta nouseva oman ajan ilmiöiden arvostelu eli aikalaiskritiikki.[4]
Lähteet muokkaa
- Himanen, Pekka: Bertrand Russellin haaste: Russellilainen uskontokritiikki esimerkkinä aikalaiskriittisestä filosofiasta. Väitöskirja, Helsingin yliopisto. Gaudeamus, 1994. ISBN 951-662-606-8.
Viitteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- Mikko Lahtinen: Haastetta kerrakseen (Arkistoitu – Internet Archive). Niin & näin 1/1995.