Bertha Palmer
Bertha Palmer , syntyjään Bertha Honoré (22. toukokuuta 1849 Louisville - 5. toukokuuta 1918 Osprey) oli yhdysvaltalainen julkisuuden henkilö, joka tuli tunnetuksi mesenaattina ja feministinä. [1]
Bertha Honoré syntyi Yhdysvaltojen eteläosien aristokraattiperheeseen, joka oli ylpeä ranskalaisista juuristaan. Isä päätti siirtää kauppansa Chicagoon missä hänen liikeyrityksensä laajeni ja alkoi harjoittaa myös hyväntekeväisyyttä. Bertha opiskeli Chicagossa St. Xaviers Academyssa ja heti sisällissodan päättymisen jälkeen hän matkusti Washington D.C:n missä hänet valittiin yhdeksi parhaista valmistujaistilaisuudessa soittaneista. Myös koulutodistus oli erinomainen.[2]
Palattuaan Chicagoon Bertha Palmer debytoi Chicagon seurapiireissä. Häneen kiinnitti silmäs varakas yrittäjä Potter Palmer ja avioliitto solmittiin heinäkuussa 1870. Häämatka suuntautui Eurooppaan ja sen jälkeen asetuttiin Chicagoon. Pariskunta menetti lähes kaiken Chicagon palossa vuonna 1871. [2]
Pariskunnan onnistui saada omaisuutensa takaisin ja he rakennuttivat itselleen uuden talon, josta tuli kaupungin yläluokkaisen seurapiirin keskus. Heidän joukossaan oli huippuvirkamiehiä, liike-elämän eliittiä, Euroopan aatelia sekä hyväntekeväisyyden harjoittajia. [3]
Palmerin näkyvin hanke oli naisten rakennus Chicagon maailmannäyttelyssä vuonna 1892. Sen suunnitteli Sophia Hayden. Seinämaalaukset tilattiin Mary Cassattilta ja Mary Fairchild MacMonnies Lowlta. Naisten rakennuksessa esiteltäisiin naisten saavutuksia viimeisen neljänsadan vuoden ajalta. Palmerin pariskunta matkaili paljon Euroopassa missä he innostivat naisia osallistumaan maailmannäyttelyyn. Italian kuningatar lähetti näyttelyyn arvoesineitään ja hänen esimerkkiään seurasivat monet muiden maiden aristokraattiset naiset, jotka lähettivät sinne naisten tekemiä käsitöitä. Kun näyttely avattiin vuonna 1893, sitä luonnehdittiin naisten riemuvoitoksi. [1] [3]
Rakennuksesta tuli yksi näyttelyn suosituimmista. Tunnetut naiset pitivät siellä puheita ja siellä järjestettiin bankettaja. Näytteillä oli myös naisen suunnittelema astianpesukone. Rakennukseen liittyi myös lasten rakennus, jonne näyttelyssä vierailleet naiset voivat laittaa lapsensa päivähoitoon. [3]
Palmerit kiinnostuivat taidekeräilystä. He ostivat paljon uutta taidesuuntausta, impressionismia, edustaneita teoksia. Ensimmäiseksi ostettiin Edgar Degas´n ballerinoja esittänyt työ. Eurooppaan suuntautuneilla matkoilla ostettiin Camille Pissarron, Claude Monet´n sekä monen muun nousevan taiteilijan töitä. Yhdysvaltalaisista tekijöistä suosittiin Mary Cassattia ja George Innessiä. Monet´n töitä kertyi kokoelmaan 90 kappaletta. Jotta kaikki teokset mahtuisivat Palmerien kotiin, he laajennuttivat taloaan. [4]
Bertha Palmer tuki avokätisesti Jane Addamsia ja hänen sosiaalisen asuntorakentamisensa hanketta. Vuonna 1892 Palmer pääsi Northwestern Universityn johtokuntaan ja vuonna 1900 presidentti William McKinley nimitti hänet ainoaksi naisjäseneksi Yhdysvaltojen Pariisin maailmannäyttelykomissioon. Hänelle tarjottiin Ranskan kunnialegioonan jäsenyyttä, mutta hän kieltäytyi siitä, sillä hänen mielestään yhdysvaltalaiselle naiselle ei ollut soveliasta ottaa vastaan ulkomaisia kunniamerkkejä. [1] [4]
Vuonna 1902 Bertha Palmerin aviomies kuoli jättäen 8 000 000 dollarin omaisuuden. Omaisuuden arvo kaksinkertaistui Palmerin viimeisten elinvuosien aikana. Vuodesta 1910 hän käytti paljon aikaa Floridassa olleen maatilansa hoitamiseen. Sitä ennen hän lahjoitti Chicago Art Institutelle 500 000 dollaria sekä perusti vuosittain jaettavan 1000 dollarin suuruisen taidepalkinnon. [1] [4]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d http://www.britannica.com/biography/Bertha-Honore-Palmer
- ↑ a b http://www.encyclopedia.com/women/encyclopedias-almanacs-transcripts-and-maps/palmer-bertha-honore-1849-1918
- ↑ a b c https://www.encyclopedia.com/women/encyclopedias-almanacs-transcripts-and-maps/palmer-bertha-honore-1849-1918
- ↑ a b c http://www.artsy.net/article/artsy-editorial-forgotten-female-patron-brought-impressionism-chicago