Beretta M1934
Beretta M1934 on vuonna 1934 ilmestynyt Beretan valmistama itselataava, yksitoiminen massasulkulukkoinen pistooli. Ase kehitettiin ensimmäisen maailmansodan jälkeen Beretta M1915:n pohjalta. Malli hyväksyttiin Italian armeijan palveluspistooliksi vuonna 1935.[1]
| Beretta M1934 | |
|---|---|
 |
|
| Aseen tyyppi | itselataava pistooli |
| Alkuperämaa |
 Italian kuningaskunta |
| Palvelushistoria | |
| Palvelusvuodet | 1935–1991 |
| Valtion käytössä |
 Italia |
| Sodissa | toinen maailmansota |
| Valmistushistoria | |
| Valmistajat | Beretta |
| Valmistusvuodet | 1934–1991 |
| Tekniset tiedot | |
| Paino | 0,64 kg |
| Pituus | 152 mm |
| Piipun pituus | 89 mm |
| Kaliiperi | 9×17 mm Browning court |
| Lippaan kapasiteetti | 7 patruunaa |
| Lähtönopeus | n. 295 m/s |
Ominaisuudet muokkaa
Edeltäjänsä tapaan ase oli massasulkulukkoinen, joka ampui lyhyttä patruunaa, jotta kaasunpaine pysyisi turvallisella alueella. Suurin ero Berettan aiempiin malleihin oli luistin ulkopuolinen iskuvasara. Useimpien lippaiden pohjalevy on varustettu sormituella, joka auttaa isokätistä ampujaa saamaan paremman ampumaotteen aseen kahvasta.[1]
Käyttäjät muokkaa
Italian kuningaskunta
Romanian kuningaskunta
Saksa
Suomi- Myös liittoutuneiden joukot saivat pistoolia toisessa maailmansodassa sotasaaliiksi suuria määriä.
Käyttö Suomessa muokkaa
Pistooleja hankittiin Italiasta Puolustusvoimien käyttöön vuonna 1940, muun puolustusmateriaalin ohella 60 kappaletta. Pistooleita testattiin armeijan koelaboratoriossa. Ase selvisi testeistä vähillä moitteilla. Seuraavan tilauksen teki Kotijoukkojen esikunta heinäkuussa 1942. Tilaus käsitti 500 pistoolia. Aseet saatiin Suomeen kuitenkin vasta talvella 1943. [2]
Puolustusvoimat ei myöhemmin varsinaisesti tilannut näitä pistooleita, mutta niitä saapui maahan Beretta 1935 -pistooleiden toimitusvaikeuksien takia korvaavina aseina 500-1 000 kappaletta. Vuoden 1951 inventaariossa näitä aseita oli Puolustusvoimilla 999 kappaletta. Asemalli poistui käytöstä vuonna 1986[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b McNab, Chris: Suuri asekirja, s. 154. Gummerus.
- ↑ Markku Palokangas: Sotilaskäsiaseet Suomessa 1918-1988. Osa 3, s. 136. Helsinki: Suomen asehistoriallinen seura, 1991. 65428493.
- ↑ Markku Palokangas: Sotilaskäsiaseet Suomessa 1918-1988. Osa 3, s. 137. Helsinki: Suomen asehistoriallinen seura, 1991. 65428493.