Bengt Birgerinpoika

Bengt (Pentti) Birgerinpoika (Bjälbo) (ruots. Bengt Birgersson) (125425. toukokuuta 1291) oli ensimmäinen Suomen herttua.[1]

Bengt Birgerinpoika
Bengt Birgersson.JPG
Linköpingin arkkiteini
1269
Suomen herttua
n. 1284 - 1291
Seuraaja Valdemar Maununpoika
Linköpingin piispa
1286-1291
Edeltäjä Bo
Seuraaja Lars Albrektsson
Henkilötiedot
Syntynyt1254
Kuollut25. toukokuuta 1291
Vanhemmat Birger-jaarli
Ingeborg Eriksdotter
Tiedot
Uskonto Katolilaisuus

Bengtin vanhemmat olivat Birger-jaarli ja tämän puoliso Ingeborg. Hänet määrättiin jo lapsena hengelliseen säätyyn, vuonna 1269 hänestä tuli Linköpingin arkkiteini. Bengt asettui vanhempien veljiensä keskinäisessä riidassa Maunu Ladonlukon puolelle ja tuli tämän kruunajaisissa 1277 sekä kansleriksi että vasta perustetun tärkeän valtioelimen eli kuninkaan neuvoskunnan jäseneksi. Kuningas Maunu nimitti Bengtin Suomen herttuaksi 1284 vahvistaakseen sukunsa asemaa ylimystöä vastaan. Bengt säilytti asemansa senkin jälkeen, kun hänestä tuli Linköpingin piispa 1285 ja hän sai sen myötä vaikutuspiiriinsä tärkeän Gotlannin alueen. Bengt ei liene koskaan käynyt Suomessa, mutta puuttui ilmeisesti herttuakuntansa hallintoon, koska velkaantui sen takia. Hän määräsi testamentissaan Turun tuomiokirkolle 840 markan arvosta hopeaa, käytettäväksi muun muassa alttarin perustamiseen.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b Heikinheimo, Ilmari (toim.): Suomen elämäkerrasto, s. 580. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955.