Bengt Birgerinpoika

Suomen herttua

Bengt (Pentti) Birgerinpoika (Bjälbo) (ruots. Bengt Birgersson) (125425. toukokuuta 1291) oli ensimmäinen Suomen herttua.[1]

Bengt Birgerinpoika
Bengt Birgersson.JPG
Linköpingin arkkiteini
Valtakausi 1269
Suomen herttua
Valtakausi n. 12841291
Seuraaja Valdemar Maununpoika
Linköpingin piispa
Valtakausi 12861291
Edeltäjä Bo
Seuraaja Lars Albrektsson
Syntynyt 1254
Kuollut 25. toukokuuta 1291
Suku Bjälbo
Isä Birger-jaarli
Äiti Ingeborg Eriksdotter
Uskonto katolilaisuus

Bengtin vanhemmat olivat Birger-jaarli ja tämän puoliso Ingeborg. Hänet määrättiin jo lapsena hengelliseen säätyyn, vuonna 1269 hänestä tuli Linköpingin arkkiteini. Bengt asettui vanhempien veljiensä keskinäisessä riidassa Maunu Ladonlukon puolelle ja tuli tämän kruunajaisissa 1277 sekä kansleriksi että vasta perustetun tärkeän valtioelimen eli kuninkaan neuvoskunnan jäseneksi. Kuningas Maunu nimitti Bengtin Suomen herttuaksi 1284 vahvistaakseen sukunsa asemaa ylimystöä vastaan. Bengt säilytti asemansa senkin jälkeen, kun hänestä tuli Linköpingin piispa 1285 ja hän sai sen myötä vaikutuspiiriinsä tärkeän Gotlannin alueen. Bengt ei liene koskaan käynyt Suomessa, mutta puuttui ilmeisesti herttuakuntansa hallintoon, koska velkaantui sen takia. Hän määräsi testamentissaan Turun tuomiokirkolle 840 markan arvosta hopeaa, käytettäväksi muun muassa alttarin perustamiseen.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b Heikinheimo, Ilmari (toim.): Suomen elämäkerrasto, s. 580. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955.