Valdemar Maununpoika
Valdemar Maununpoika (Bjälbo) (k. 1318) oli Maunu Ladonlukon nuorin poika. Hän osallistui veljensä Eerik Maununpojan kanssa juonitteluihin Torkkeli Knuutinpoikaa vastaan ja myöhemmin myös Birgeriä vastaan.
Valdemar Maununpoika | |
---|---|
Suomen herttuan Valdemarin sinetti. | |
Suomen herttua | |
Valtakausi | 1302–1318 |
Edeltäjä | Bengt Birgerinpoika |
Seuraaja | Pentti Algotinpoika |
Syntynyt | n.1285 |
Kuollut |
1318 Nyköpingin linna |
Puoliso |
Kristina Torkkelintytär Ingeborg Eriksdotter |
Suku | Bjälbo |
Isä | Maunu Ladonlukko |
Äiti | Helvig |
Kun kuningas Birger Maununpoika kruunattiin kuninkaaksi Valdemarista tuli Suomen herttua. Vuonna 1310 solmitun Ruotsin valtakunnanjakosopimuksen mukaan hän sai hallittavikseen Varsinais-Suomen, Hämeen, Uudenmaan, Ahvenanmaan, Tukholman, osan arkkihiippakuntaa ja Öölannin.[1] Lisäksi hän hallitsi Suomessa Turun ja Hämeen linnoja. Birger vangitutti Valdemarin ja Eerikin, ja nämä kuolivat Nyköpingin linnan vankilassa[2] (niin sanotut Nyköpingin pidot).
Lähteet
muokkaa- ↑ Juva, Mikko & Niitemaa, Vilho & Tommila, Päiviö (toim.): Suomen historian dokumentteja I, s. 42-43. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1968. Teoksen verkkoversio (viitattu 18.2.2024).
- ↑ Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1966, osa 9 p. 785