Bell–Lancaster-menetelmä

opetusmenetelmä
(Ohjattu sivulta Bell-Lancaster-menetelmä)

Bell–Lancaster-menetelmä oli 1800-luvulla suosiota saanut brittiläinen opetusmenetelmä. Siinä huomiota herättävin piirre oli, että vanhemmat oppilaat toimivat apuopettajina ja välittivät saamansa opin nuoremmilleen.[1][2] Idean olivat esittäneet 1700-luvun lopulla Englannissa Robert Raikes ja Intiassa Andrew Bell,[1] mutta metodin viimeisteli ja teki tunnetuksi englantilainen pedagogi Joseph Lancaster (1778 – 1838).

Lancaster-Bell -metodia sovelletaan Italiassa. Akvarelli 1860-luvulta.

Käyttö SuomessaMuokkaa

Vanhempien oppilaiden käyttö nuorempien opetuksessa oli suomalaisissa kouluissa ollut käytössä jo aiemmin, muun muassa kiertokouluissa.[2]

Suomen ensimmäinen Bell–Lancaster-koulu perustettiin Turkuun 1822 John Jacob von Julinin aloitteesta, ensimmäisenä opettajana Pietarissa menetelmään tutustunut maisteri Gabriel Wallenius. Oppilaina oli vain poikia, ja aluksi koulu oli vain suomenkielinen. Vuonna 1825 se muuttui kaksikieliseksi ja yksityiskoulusta valtion ylläpitämäksi ja tuomiokapitulin valvomaksi.[3] Kouluja perustettiin ainakin Vaasaan (1827), Fiskarsiin (1833) ja Helsinkiin.[4] Suomessa menetelmää käytettiin myös Kuopioon Snellmanin aloitteesta 1846 perustetussa Kuopion kaupungin työväen tyttökoulussa. Näitä kouluja sanottiin Suomessa "lankasterikouluiksi".[5] Bell–Lancaster-kouluja muutettiin myöhemmin 1860- ja 1870-luvulla kansakouluiksi.[4]

KirjallisuudessaMuokkaa

Aleksis Kiven romaanissa Seitsemän veljestä (1870) lukutaidon lukkarinkoulussa ensimmäisenä oppinut Eero opettaa vanhempia veljiään lukemaan. Nikolai Gogolin Kuolleissa sieluissa (1842) postimestari kiittää suuresti Lancasterin koulun keskinäiseen toveruuteen perustuvaa opetusjärjestelmää.[6]

LähteetMuokkaa

  1. a b Monitorial system. Encyclopædia Britannica.
  2. a b Halila, Aimo: Bell-Lancasterin vuoro-opetusjärjestelmä Suomessa.
  3. Ikonen, Kimmo: Turun koulut aikansa ilmiönä: 140 vuotta yleissivistävää opetusta 1872–2012, s. 35. Turku: Turun kaupunki, 2015. ISBN 978-952-5991-77-2. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 2.2.2019).
  4. a b Arkistonmuodostaja: Bell-Lancasterskolan i Vasa (Arkistoituja kopioita – Internet Archive)
    Fiskarsin koulut. Fiskarsin museo.
  5. Minna Canthin elämä. Sivistyksen sanomat.
  6. Gogol, Nikolai: Kuolleet sielut. Suom. Jalo Kalima ja Juhani Konkka; kuv. P. Boklevskij. WSOY Laatukirjat, 1992, s. 172. ISBN 951-0-17902-7

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Somerkivi, Urho: Bell-Lancasterin vuoro-opetusjärjestelmä Suomessa. (Väitöskirja.) Helsinki 1952.