Bektashi
Bektashi (turk. Bektaşi) on suufilainen islamilainen veljeskunta, joka oli Osmanien valtakunnan vaikutusvaltaisimpia. Sen perustaja Hajji Bektashi syntyi luultavasti 1200-luvun lopulla, perimätiedon mukaan Khorasanissa Persiassa. Veljeskunta sai valmiin muotonsa 1500-luvulla Anatoliassa ja levisi osmanivaltakunnassa etenkin Balkanille.
Oppi muokkaa
Alkuaan sunnilainen veljeskunta omaksui 1500-luvulla shiialaisuuden piirteitä, kuten Alin ja imaamien kunnioituksen. Kuudes imaami Ja'far oli veljeskunnan suojeluspyhimys. Etenkin Balkanilla omaksuttiin myös kristillisiä vaikutteita, joita olivat viinin ja leivän jakaminen rituaalisessa seremoniassa, synnintunnustus, kolminaisuusoppi ja opettajien selibaatti. Bektashit jakoivat uskontoon perehtymisen neljään tasoon, joista ensimmäinen oli sharia, toinen tariqa eli veljeskuntaan liittymisen seremonia, kolmas marifa eli totuuden ymmärtäminen ja neljäs haqiqa eli jumalallisen todellisuuden suora kokeminen. Kokelaat perehdytettiin asteittain veljeskunnan salaisiin oppeihin ja rituaaleihin.[1][2]
Historia muokkaa
1400-luvulla suufiveljeskunnan edustajat hyväksyttiin janitsaarien hengellisiksi ohjaajiksi, vaikka eivät olleetkaan puhdasoppisia muslimeja. Bektasit elivät ja marssivat janitsaarien joukossa tarjoten heille maagista suojelua. Bektasi-veljeskunta levisi tämän vaikutuksesta 1400-luvulla koko Anatoliaan ja Balkanille.[1]
Balim Sultan järjesti noin vuonna 1500 veljeskunnan rituaalit ja organisoi veljeskunnan majatalo- tai luostariverkoston.[1] Bektashien vaikutus heikkeni vuoden 1826 jälkeen, kun janitsaarit hajotettiin, mutta suufiveljeskunta nousi uudelleen vuosisadan lopulla, rakennutti luostareita ja harjoitti kirjallista toimintaa sekä Turkissa että Albaniassa. Kun suufilaiset veljeskunnat lakkautettiin vuonna 1925 Turkissa, Bektashien päämaja siirtyi Albaniaan. Kun uskonto kiellettiin siellä vuonna 1967, veljeskunnan soluja säilyi Turkissa, Balkanilla ja Yhdysvalloissa. Kommunismin kaaduttua Albaniassa 1990-luvulla bektashit ovat jälleen aktivoituneet.[2]