Beetakaroteeni

kemiallinen yhdiste

Beetakaroteeni on antioksidantti, joka on A-vitamiinin esiaste. Esimerkiksi porkkana sisältää runsaasti luonnollista beetakaroteenia. Synteettistä beetakaroteenia ja karotenoideja käytetään elintarvikkeiden lisäaineena E-koodilla E 160a.

Beetakaroteeni
Tunnisteet
IUPAC-nimi 1,3,3-trimetyyli-2-[(1E,3E,5E,7E,9E,11E,13E,15E,17E)-3,7,12,16-tetrametyyli-18-(2,6,6-trimetyylisykloheksen-1-yyli)oktadeka-1,3,5,7,9,11,13,15,17-nonaenyyli]syklohekseeni
CAS-numero 7235-40-7
PubChem CID 5280489
Ominaisuudet
Molekyylikaava C40H56
Moolimassa 536,87 g/mol
Sulamispiste 180–182 °C
Kiehumispiste 633–677 °C
Tiheys 0,94 g/cm3
Liukoisuus veteen 0,6 mg/l; käytännössä veteen liukenematon[1]

Saksalainen kemisti Heinrich Wilhelm Ferdinand Wackenroder eristi ensimmäisenä beetakaroteenin porkkanasta vuonna 1831. Beetakaroteenin kemiallisen kaavan selvitti 1907 saksalainen kemisti Richard Martin Willstätter yhdessä assistenttinsa Walter Miegin kanssa. Willstätter sai Nobelin kemianpalkinnon vuonna 1915. Yhdisteen rakenteen määritteli vuonna 1931 Paul Karrer, joka sai Nobelin kemianpalkinnon vuonna 1937 osittain näistä tutkimuksistaan.

Ravintolisänä nautitun beetakaroteenin on havaittu lisäävän kolmanneksella vatsasyövän esiintyvyyttä annostasolla 20-30 mg/vrk[2]. Sen sijaan antioksidanttipitoinen ruoka on yleensä terveellistä (ks. antioksidanttiparadoksi).[3][4]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. beta Carotene NLM Viitattu 09.07.2012
  2. Druesne-Pecollo, N; Latino-Martel, P; Norat, T; Barrandon, E; Bertrais, S; Galan, P; Hercberg, S (Jul 1, 2010). "Beta-carotene supplementation and cancer risk: a systematic review and metaanalysis of randomized controlled trials.". International journal of cancer. Journal international du cancer 127 (1): 172–84. PMID 19876916.
  3. intake of vitamin e and other antioxidant nutrients in early life and the development of advanced ß-cell autoimmunity and clinical type 1 diabetes, Liisa Uusitalo, National institute for health and Welfare, Helsinki, Finland, and Tampere school of public health, University of Tampere, Finland, 2009, page 74.
  4. The antioxidant paradox: less paradoxical now?, Halliwell B., Br J Clin Pharmacol. 2013 Mar;75(3):637–44. doi: 10.1111/j.1365-2125.2012.04272.x. Abstract.

Aiheesta muualla muokkaa

Tämä biologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.