Beda Venerabilis

englantilainen teologi

Beda Venerabilis, myös Baeda Venerabilis tai Bede Venerabilis, (672/673 – 25. toukokuuta 735 Jarrow) oli anglosaksinen teologi, historioitsija ja kronikoitsija.[1] Hän oli Britannian huomattavampia teologeja ja oppineita 700-luvulla. Hän kirjoitti lukuisia marttyyriluetteloita, raamatunselityksiä ja vanhan kristillisen esikuvan mukaisen pyhimyskalenterin. Beda tunnetaan parhaiten teoksestaan Historia ecclesiastica gentis Anglorum (Englannin kansan kirkkohistoria) joka on anglosaksien historian ja kristinuskoon kääntymisen keskeinen lähde[1]. Katolinen kirkko nimesi hänet kirkonopettajaksi vuonna 1899 ja hän on ainoa arvonimen saanut englantilainen.

Piirroskuva Beda Venerabiliksesta keskiaikaisessa käsikirjoituksessa.

Bedan elämäMuokkaa

Bedan vanhemmista ei tiedetä mitään. Seitsenvuotiaana Beda otettiin Northumbrian Wearmouthin St. Petersin luostarikoulun oppilaaksi. Vuonna 685 Beda muutti luostarin johtajan, apotti St. Benedict Biscopin, perustamaan uuteen St. Paulin luostariin Jarrowiin. Beda vihittiin diakoniksi hänen täytettyään 19 vuotta ja papiksi 30-vuotiaana. Hän asui Jarrowissa koko elämänsä.[1] Luostarissa hän oppi kirjoituksen, filosofian ja historian klassisia taitoja. Beda sai myöhemmin lisänimen Venarabilis, joka tarkoittaa ”kunnianarvoisaa”.

Bedan maine hänen elinaikanaan ja läpi koko keskiajan perustui pääasiassa hänen raamatunselityksiinsä, joiden kopiot levisivät moniin Länsi-Euroopan luostarikirjastoihin. Tapa ajoittaa tapahtumat Kristuksen syntymävuoden perusteella eli merkinnällä anno Domini (Herran vuotta) yleistyi Historia ecclesiastica -teoksen suosion myötä. Englannissa Bedan vaikutus välittyi hänen oppilaansa Yorkin arkkipiispa Ecgbertin Yorkiin perustaman katedraalikoulun ansiosta. Koulussa opiskeli muun muassa Alkuin, josta sittemmin tuli karolingisen renessanssin keskushenkilö ja Kaarle Suuren Aachenin palatsikoulun johtaja. Alkuin välitti Bedan ajatuksia edelleen muualle Eurooppaan.[1]

Bedan teoksetMuokkaa

 
De natura rerum, 1529

Bedan teokset voidaan jakaa kolmeen ryhmään: kieliopillisiin, kommentaareihin ja historiallisiin. Hänen varhaisimmat teoksensa olivat tutkielmia, jotka käsittelivät muun muassa oikeinkirjoitusta, hymnejä, puheenparsia ja runoutta. Ensimmäisen lyhyen kronikan Beda kirjoitti vuonna 703. Vuonna 725 hän kirjoitti siitä laajemman version De temporum ratione. Bedan varhaisimmat kommentaarit koskivat Johanneksen ilmestystä. Kommentaareissa hän pyrki selittämään kirkkoisien tärkeimmät jakeet. Beda tulkitsi Raamatun tekstit yleensä vertauskuvina ja näki niiden sisältävän symboliikkaa, joka viittasi syvempiin merkityksiin. Hän noudatti kuitenkin myös kriittistä tarkastelua ja yritti selventää pyhien tekstien epäjohdonmukaisuuksia. Beda kirjoitti myös Lindisfarnen piispan pyhä Cuthbertin elämäkerran.[1]

Vuonna 731 tai 732 Beda sai valmiiksi päätyönsä Historia ecclesiastica gentis Anglorum. Se jakutuu viiteen kirjaan ja kuvaa Brittein saarten tärkeimmät tapahtumat aina Caesarin maihinnoususta 55–54 eaa. Augustinus Canterburylaisen saapumiseen saakka vuonna 597. Beda kertoo käyttäneensä lähteinään vanhoja kirjoituksia, esi-isien perimätietoa ja henkilökohtaisia tietojaan oman aikansa tapahtumista. Bedan teos sisältää paljon aukkoja, jotka ovat pitkään askarruttaneet ja kiehtoneet historioitsijoita. Vaikka teos sisältää runsaasti ihmeiden kuvauksia, siitä välittyy samalla oppineen kirjoittajan pyrkimys ottaa mukaan vain luotettavaa ja tarkasti lähteisiin perustuvaa tietoa. Historia ecclesiastica gentis Anglorum on edelleen anglosaksisen Englannin historian korvaamaton lähde.[1]

Beda omisti Historia ecclesiastica gentis Anglorumin kunnioittamalleen Northumbrian kuningas Oswaldille. Siinä hän luo kuvan yhtenäisestä Englannin kansasta ja hän ajan tyylistä poiketen puhuu gens Anglorumista, joka tarkoittaa koko kansaa – kaikkia kansanryhmiä ja yhteiskuntaluokkia. Teoksen perustuksena on toivo saaren eri kansojen yhdistymiseen yhdeksi kansakunnaksi, jonka Jumala on johdattanut samaan maapallon kolkkaan kuten Israelin kansan luvattuun maahan.

Anglosaksisten kuningaskuntien kutsumuksena Beda piti esi-isien pakanallisten syntien sovittamista ja uuden, Jumalalle kuuliaisen kansan perustamista. Hän piti piispoja Vanhan testamentin profeettojen seuraajina. Beda kirjoitti myös kronikat De temporibus liber ja De temporum ratione maailman luomisesta vuosiin 725 ja 703 ja keskeneräiseksi jääneen Johanneksen evankeliumin anglosaksisen käännöksen. Hän oli anglosaksien kielen puolustaja ja hän pyysikin luostariveljiään kirjoittamaan muistiin tärkeimmät kristilliset rukoukset ja kaavat anglosaksien kielellä sekä opettelemaan ne ulkoa.

Beda käytti teoksissaan kolmenlaista ajanlaskua, kuninkaiden hallitusvuosiin perustuvan, roomalaisiin indiktiovuosiin perustuvaa, ja otti käyttöön Dionysius Exiguuksen kehittämän anno domini -menetelmän, jossa ajanlasku perustui Kristuksen syntymään. Sen käyttö De temporum ratione -teoksessa johti sen laajaan leviämiseen.

Hän siirsi myös vuoden alun roomalaisten indioktiovuosien alusta 1. syyskuuta syyspäiväntasaukseen 24. syyskuuta, joka tapa levisi Eurooppaan Saksan ja Ranskan kuninkaiden arkistojen kautta.

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f The Editors of Encyclopaedia Britannica: St. Bede the Venerable Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica, inc. Viitattu 28.4.2020. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa