Banja
 |
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. Tarkennus: Tyyli ei ole tietosanakirjaan sopiva |
Banja (venäjäksi баня) on venäläinen kansansauna ja Venäjällä myös seurustelupaikka, missä tavataan tuttuja viikoittain. Nykyisin nämä puulämmitteiset saunat alkavat olla katoavaa kansanperinnettä. Niitä harrastavat enää vain veteraanit, köyhempi kansanosa ja muutamat harvat entusiastit ja vähävaraiset opiskelijat. Kansansaunat ovat jossain määrin tulleet uudelleen muotiin, mutta varsinkin vaalien aikaan herratkin saunovat näissä kansanomaisissa saunoissa.[1]
Löylyhuonetta kutsutaan nimellä parilka (парилка), ja se on rakenteeltaan samankaltainen kuin suomalaisessa saunassa. Perinteisessä banjassa ei tavallisesti ole yhtä korkea lämpötila kuin suomalaisessa saunassa, jolloin suhteellinen ilmankosteus on korkeampi. Kuten suomalaisessakin saunassa, banjassa harrastetaan vastomista. Vasta eli vihta tehdään yleensä koivusta, mutta useasti osittain tai kokonaan katajasta tai tammesta. Vieraan henkilön seurassa löylynheittäjät saattavat innostua löylynheittokilpaan, johon osalliset saattavat varautua löylymyssyllä.[1]. Venäjän katukuvassa voi usein nähdä suomalaisen saunan (ven. Финская сауна, finskaja sauna) mainoksia. Venäjällä on tapana toivottaa aina saunomisen päätteeksi s ljogkim parom, joka suomeksi käännettynä voidaan sanoa hyvää saunaa tai nauti saunasta. Toivotukseen on kohteliasta vastata kiitos.[2]
Löylykulttuurin historiaa muokkaa
Eräs varhaisimmista kirjallisista pohjoisen saunan kuvauksista on peräisin Venäjältä kiovalaisen historioitsija Nestorin kuvatessa Novgorodin pohjoispuolisen alueen kylpyriittejä vuonna 1113. Kronikassa kuvataan kuumissa pirteissä kylpemistä saunojien vastoessa itseään puunlehvillä.[3] Vielä vanhempi kuvaus sijoittuu 900-luvun Kiovaan, jossa sikäläinen ruhtinatar Pyhä Olga surmautti naapuriheimon lähettiläät ”kylpypirttiin” kostoksi Kiovan entisen ruhtinaan, miehensä Igorin kuolemasta.[4]
Venäjän sana par tarkoittaa sekä löylyä että höyryä. Näin on vaikea päätellä, olivatko muinaisvenäläiset saunat löyly- vai höyrysaunoja. Venäläinen tutkija ja tulkki Rudolf Sykiäinen esitteli kirjassaan Venäläinen sauna (2003) banjan tuhatvuotista historiaa. Jopa venäläisessä leivinuunissa on saunottu. Reilun kokoinen uuni on ollut kautta aikojen venäläistuvan eli izban keskipiste. Leipomisen jälkeen sinne kömmittiin sisään lämmittelemään ja jossain vaiheessa keksittiin siellä peseytyäkin. Ja saunominen leivinuunissa oli yleistä vielä 1800-luvulla. Aatelistolla, ruhtinailla ja tsaarin hovissa kylpeminen oli toisenlaista. Käytössä olivat ruhtinaalliset kylpyläsaunat ja saunomiseen liittyi monenlaisia seremonioita ja asetuksia. Itse tsaarilla oli saunomisessa apuna seitsemän eri asteen virkamiestä aina vaatevastaavasta saunottajaan ja pyyhkeenpitäjään asti. Yläluokka saunoi viikoittain ja erityisten juhlien yhteydessä kuten ennen häitä ja häiden jälkeen. Tsaarin hovi saattoi järjestää banjassa suuret illalliset saunan jälkeen. Ja sitten taas saunottiin tuntikaupalla ja taas syötiin, että jaksettiin saunoa ja saunottiin, että jaksettiin syödä. Saunominen kysyi kuntoa. Saunassa kuoltiin ja saunassa synnyttiin, aivan kuin suomalaisessa saunassakin on tehty.[1]
Suomalaiset saunat ovat yleistymässä Venäjällä, varsinkin suomalaistyyliset sähkösaunat. Paikoin on suomalais- ja turkkilaistyylisiä saunaosastoja ja porealtaita, uima-altaita ja baariosastoja. Tarjolla on läntistä saunakulttuuria rahakkaille idässä, venäläistä yhteisöllisyyttä ja mukavan rentouttavaa meininkiä, sillä saunomista tärkeämpää on usein kaikki muu oheistoiminta, juomien nautiskelu ja viihde. Perinteinen tapa mennä banjaan puhdistautumaan, niin henkisesti kuin fyysisestikin, "pesemään synnit pois" on jäämässä elittisaunojen kaikenlaisen puuhastelun takia pois ja ollaan menty päinvastaiseen suuntaan, toteaa Pentti Stranius surumieliseen sävyyn lehtikirjoituksessaan "Kansansaunat käymässä vähiin Venäjällä" (VenäjänAika 1/2008).[5]
Venäläinen sauna on useimmiten kertalämmitteinen. Savusaunaa kutsutaan mustaksi saunaksi, hormillista saunaa valkeaksi saunaksi.
Venäläiset saunat nykyisin muokkaa
Nykyisin tyypillinen venäläinen sauna on noin 100 °C, jonka vuoksi ilman suhteellinen kosteus on pienempi kuin suomalaisessa saunassa. Vihtoja pyritään käyttämään, mutta korkean lämpötilan vuoksi löylyä ei heitetä yhtä runsaasti kuin Suomessa. Koska saunan rakentaminen rannoille ei ole aina mahdollista, joissain tapauksissa banjan yhteyteen rakennetaan vilvoitteluallas kastautumista varten.
Lähteet muokkaa
- Pentti Stranius: Kansansaunat käymässä vähiin Venäjällä, VenäjänAika s. 19–23, nro 1/2008
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c Pentti Stranius s. 20
- ↑ Mitkä ovat Kylpyhuonetarvikkeet podaro4ek.by.
- ↑ Useita: Nestorin Kronikka. Dmitri Sergejevitš Lihatšovin venäjänkielisestä tulkinnasta suomentanut Marja-Leena Jaakkola. Kuvittanut Mjud Metšev. Suomentanut Marja-Leena Jaakkola. WSOY, 1994. ISBN 9510198285.
- ↑ Mikkel Aaland: The Russian Bania. History of the Great Russian Bath. cyberbohemia, 1998. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Pentti Stranius s. 22
Aiheesta muualla muokkaa
- Rudolf Sykiäinen: Venäläinen sauna, kokenut ja koonnut Rudolf Sykiäinen. Johan Beckman Institute, Helsinki - Pietari 2003
| Saunakylpy eri kulttuureissa | |
|---|---|
| Kiuas | |
| Saunominen | |
| Saunarakennus | |
| Saunakulttuuri | |
| Sauna kansanperinteessä | |
| Sauna kulttuurissa ja taiteessa | |