Istuinalunen

pieni laudeliina

Istuinalunen tai istuinalusta[1] on levymäinen, usein irrallinen istuinsuoja käytettäväksi istujan pakaroiden ja istumatason välissä. Sen tehtävänä voi olla istuimen tai istujan takamuksen suojaaminen lialta tai kosteudelta, istujan suojaaminen istuintason lämmöltä (saunanlauteet) tai kylmyydeltä (retkeily, pilkkiminen, urheilukatsomot) tai istuinmukavuuden parantaminen pehmustuksen ja muotoilun avulla (pyörätuolit, työkoneet)[2]. Valmistusmateriaaleja voivat olla tarkoituksesta riippuen vaneri, pahvi, paperi, kudottu tekstiili, kuitukangas tai erilaiset muovit, kuten pehmusteena käytettävä vaahtomuovi tai lämmöneristeeksi soveltuva styroksi tai muu jäykkä solumuovi. Halvemmista materiaaleista tuotetut ja hygieniasyistä käytettävät istuinalustat ovat yleensä kertakäyttöisiä,[3] jatkuvaan käyttöön tarkoitetut paremmin kulutusta ja puhdistusta kestäviä.

Vanerisia istunalusia savusaunassa.

Istuinaluset saunassaMuokkaa

Saunassa hygieniasyistä ja lämmöneristeenä käytettävästä istuinalusesta ovat puhekielessä yleistyneet nimet pefletti (sanasta peffa tai pehva) tai alatyylisempi persletti. Suomen Saunaseura oli 1990-luvun alussa tyytymätön näihin termeihin ja järjesti yleisökilpailun paremman nimen keksimiseksi saunassa käytettävälle istuinaluselle. Kilpailun voitti sana lauteinen,[4] joka ei kuitenkaan ole yleistynyt. Kankaisesta tai muusta taipuisasta ja ohuesta sauna-alusesta käytetään nimeä laudeliina.[5] Jatkuvakäyttöisten laudeliinojen suosittu materiaali Suomessa on pellava, ja monilla valmistajilla laudeliinat ovat osa laajempaa saunatekstiilimallistoa johon kuuluvat myös pyyhkeet ja kylpytakit.

Istuinalustat ajoneuvoissaMuokkaa

1900-luvulla autojen istuinverhoiluna käytettiin usein epämiellyttävää materiaalia, kuten kesällä hiostavaa ja talvella kylmää vinyylimuovia. Myös istuinten muotoilu ja pehmustus olivat usein epäsopivia pitkille ajomatkoille. Siksi markkinoille tuli etenkin kuljettajien istuimiin soveltuvia erilaisia istuinalustoja, joilla ajomukavuutta pyrittiin parantamaan. Auton verhoilua pyrittiin varjelemaan sitä suojaavilla lisävarusteena myytävillä istuinsuojuksilla. Kaikkien näiden käyttö väheni verhoilumateriaalien ja istuinmuotoilun parantuessa ja vastuslangoilla lämmitettävien istuinten[6] yleistyessä. Turvatyynytekniikan tultua ajoneuvojen ohjaamoihin istuinsuojuksilta ja -alustoille asetetut vaatimukset ovat kiristyneet ja suojusten käyttö on vähentynyt.

LähteetMuokkaa

  1. istuinalusta, Kielitoimiston sanakirja. Haettu 5.11.2021.
  2. Koskinen, Janita & Mäkinen, Emmi: ”5.4 Apuvälineet”, Ihon kunnon seuranta ja painehaavojen ehkäisy. Opas tilaajalle, s. 13. Opinnäytetyö.. Hämeenlinna: Hämeen ammattikorkeakoulu, 2020. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 5.11.2021).
  3. Kuopio säästää sievoisen summan luovuttuaan kertakäyttöpefleteistä Kuntolaakson uimahallissa. Savon Sanomat, 5.11.2021. Digilehti (maksullinen) Viitattu 5.11.2021.
  4. Saunaseura kehottaa istumaan lauteiselle. Helsingin Sanomat, 2.4.1992, s. 4. Näköislehti (maksullinen).
  5. Väisänen, Virpi: Kertakäyttöpefletti voi hajota kovassa saunomisessa Yle Kuningaskuluttaja. 15.09.2010. Viitattu 5.11.2021.
  6. Ahonen, Hannu: Istuinlämmitys – terveydeksi. Tekniikan Maailma, 1986, nro 14, s. 95. Näköislehti (maksullinen).
Tämä harrastuksiin tai vapaa-aikaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.