Bambulehdon seitsemän viisasta
Bambulehdon seitsemän viisasta (yksink.: 竹林七贤; perint.: 竹林七賢; pinyin: Zhúlín Qī Xián) olivat joukko taolaisia kiinalaisia oppineita, kirjailijoita ja muusikoita kolmannella vuosisadalla jaa., jotka kokoontuivat keskustelemaan, väittelemään, runoilemaan, musisoimaan ja juomaan riisiviiniä bambulehtoon lähelle Shanyangia Jiaozuo kaupungissa nykyisessä Henanin maakunnassa. Oppineet miehet luovivat vaikeassa ja vaarallisessa poliittisessa tilanteessa, kun kungfutselaisuutta kannattava Sima-klaani nousi valtaan Cao Weissa ja perusti Jin-dynastian yrittäen säilyttää ilmaisuvapautensa ja henkensä. Osa seitsemästä viisaasta kirjoitti hovin ja hallinnon vastaisia runoja, kun taas osa heistä yritti selvitä vaikeassa poliittisessa tilanteessa tekeytymällä eksentrisiksi juopoiksi ja pilailijoiksi. Jotkut päätyivät lopulta alistumaan Jin-dynastian alaisuuteen.
Bambulehdon seitsemän viisasta ovat inspiroineet oppineita, runoilijoita ja taiteilijoita lähes kahdentuhannen vuoden ajan edustamalla vastapainoa raskaalle kiinalaiselle keskusjohtoiselle valtiolle, joka korostaa yhteisöllisyyttä ja alamaisten kuuliaisuutta vallanpitäjiä kohtaan. Seitsemän viisasta edustavat vapautta ja yksilöllisyyttä.
Seitsemän viisasta olivat Ji Kang (223–262), Liu Ling (221–300), Ruan Ji (210-263), Ruan Xian (234-305), Xiang Xiu (227–277), Wang Rong (234–305) ja Shan Tao (205-283). Joukko pakeni Cao Wein ja Jin-dynastian raskasta ja vaarallista hovielämää Ji Kangin maatilalla sijaitsevaan bambulehtoon. He ihailivat yksinkertaista luonnonläheistä maaseutuelämää verrattuna pääkaupungin Luoyangin korruptioon ja valtataisteluihin. Seitsemän viisasta painottivat ideologiassaan rakkauttaan kiinalaista riisiviiniä, yksilönvapautta, spontaanisuutta ja luonnonrakkautta kohtaan.
Ji Kang 嵇康 (223–262) muokkaa
Ji Kang oli ryhmän epävirallinen isäntä. Ryhmä kokoontui hänen omistamansa tilan mailla. Hän oli kirjailija ja muusikko, joka oli erityisen taitava säveltäjä ja kiinalaisen sitran soittaja. Ji Kang oli naimisissa kuuluisan sotalordin Cao Caon tyttärentyttären kanssa. Koska hän kuului keisarilliseen Cao klaaniin, hän sai korkean viran, muttei ollut kovin kiinnostunut viran hoitamisesta, Ji Kangia pidettiin skandaalimaisena ja kapinallisena, koska hän arvosteli voimakkaasti kungfutsealaisuutta. Kun Sima klaanin johtaja Sima Zhao nousi valtaan sijaishallitsijan roolissa, hän halusi nimittää lahjakkaan Ji Kangin korkeaan asemaan, mutta Ji Kang kieltäytyi virasta ja loukkasi suuresti Sima Zhaon lähettilästä Zhong Huita ja siten Sima Zhaoa itseään. Myöhemmin kun Ji Kangin ystävä pidätettiin, hän puolusti ystäväänsä ja myös hänet pidätettiin tämän johdosta. Zhong Huin neuvosta Sima Zhao tuomitsi Ji Kangin kuolemaan. 3000 oppinutta allekirjoitti keisarille anomuksen säilyttää Ji Kangin henki, mutta anomuksella ei ollut vaikutusta. Ennen teloitustaan Ji Kang pyysi saada sitran ja hän lauloi ja soitti uuden mestariteoksen Guangling San, joka tiettävästi on kadonnut ikuisiksi ajoiksi.
Liu Ling 劉伶 (221–300) muokkaa
Liu Ling oli arvostettu oppinut ja runoilija. Hänen perhetaustastaan ei tiedetä paljon. Häntä kuvataan irstaaksi ja ulkonäöltään rumaksi ja lyhyenlännäksi. Taolaisena hän halusi vetäytyä maaseudun rauhaan elämään spontaania ja luonnonmukaista elämää, hänet muistetaan eksentrisenä ja suurena viininystävänä, hänen kuuluisin runonsa kertookin viinistä. Kansantarujen mukaan Liu Lingin seurana oli aina hänen palvelijansa, joka kantoi mukanaan viinipulloa ja lapiota, siltä varalta jos hän halusi juoda viiniä tai sattuisi kuolemaan, jolloin palvelija voisi haudata hänet. Toinen taru kertoo että hän usein käveli alastomana kotonaan, kertoen yllättyneille vierailleen, että koko maailma oli hänen kotinsa ja kodin seinät hänen vaatteensa, kysyen miksi vieraat olivat tulleet hänen “housuihinsa”.
Ruan Ji 阮籍 (210-263) muokkaa
Ruan Ji oli kuuluisa muusikko ja runoilija. Hänen isänsä Ruan Yu oli yksi kuuluisista Jian'anin seitsemästä mestarista, jotka olivat Cao klaanin suosiossa. Ruan klaani oli uskollinen Cao klaanille ja vastusti Sima klaania, joskin Ruan klaanilla ei ollut juurikaan sotilaallista ja poliittista voimaa Weissä ja heidän suosionsa laski Cao klaanin mukana. Ruan Ji säästyi ajan veriseltä poliittiselta sekasorrolta ja valtataisteluilta, koska hän oli valmis esittämään vaaratonta eksentristä juoppoa. Väkivallan ja sorron keskellä metafyysinen oppineisuus tarjosi Ruan Jille suojaisen sataman, jossa hän pystyi väittelemään muiden oppineiden kanssa elämän filosofista, taoismista, buddhalaisuudesta ja nauttimaan taiteista. Ruan Ji kannatti ajatusta Junzista, jalosta ihmisestä joka oli arkipäiväisten rahan-, aseman- ja vallanhimon yläpuolella. Ruan Ji käytti inspiroitumiseen ns. viiden mineraalin pulveria, joka aiheutti psykedeelisiä aistiharhoja ja sai tuntemaan kehon niin kuumaksi, että ihminen heittäytyi jääkylmään vesilammikkoon. Hovissa Ruan Jin tiedettiin halveksivan monien vallanhimoa ja toi mielipiteensä avoimesti ilmi, hän myös usein rikkoi ajan kungfutselaisia sovinnaisia tapoja. Nuorempana hän yritti parantaa maailmaa, mutta luovutti lopulta ja vetäytyi mieluummin oppineisiin harrastuksiinsa.
Ruan Xian 阮咸 (234-305) muokkaa
Ruan Xian oli taitava kiinalaisen luutun soittoja ja hänen ansiokseen katsotaan hänen nimensä kunniaksi nimetty kaksireikäinen ruanxian luuttu. Hänen musikaalisia teoksiansa kuvattiin taivaallisiksi. Hän oli Ruan Jin veljenpoika, minkä vuoksi häntä joskus kutsuttiin pienemmäksi Ruaniksi. Hänen vapaamielinen elämäntapansa otti vaikutuksensa taolaisista periaatteista ja kieltäytymällä kungfutselaisista tavoista. Hän rakasti musiikkia ja juhlia. Hän osoitti eksentristä käytöstään ja vapautta mm. juomalla sikojen juottokaukalosta. Hänet tunnettiin yksinkertaisista ja hienostelemattomista käytöstavoistaan ja suorasta rehellisestä puheestaan.
Xiang Xiu 向秀 (227–277) muokkaa
Xiang Xiu oli Ji Kangin läheinen ystävä, hänet muistetaan erityisesti hänen työstään mestari Zhuangzin kirjan selostuksesta. Ji Kangin pidätyksen ja teloituksen jälkeen Xiang Xiu pyörsi hovia vihamielisesti arvostelleet kirjoituksensa ja säästyi maanpetos syytteiltä ja säilytti henkensä, toisin kuin Ji Kang. Ji Kangin teloituksen jälkeen hän vastenmielisesti otti vastaan muutamia virkoja hovissa, mutta elämäkertansa mukaan hän ei oikein koskaan tarttunut toimiin. Ajattelijana Xiang Xiu inspiraation lähteenä oli Laotsen ja Zhuangzin ajatukset. Xiang Xiu ei uskonut korkeampiin voimiin, vaan uskoi elämän olevan luonnollisesta ikuisesta kierrosta johtuvaa, kuolleessaan ihminen palaa luontoon. Hänen mielestään oikea tapa elää oli olla hyväsydäminen, iloita luonnon kauneudesta, väreistä ja mauista. Tullakseen yhdeksi maailman kanssa, ihmisen tuli matkustaa ympäriinsä vapaasti ilman sitoutumista yhteen paikkaan.
Wang Rong 王戎 (234–305) muokkaa
Wang Rong oli oppinut ja virkamies, joka antautui Jin-dynastian palvelukseen ja nousi huomattavaan asemaan ministerinä ja kenraalina. Hän osallistui Itäisen Wu-valtakunnan valloittamiseen 280 jaa. jonka seurauksena Jin-dynastia onnistui yhdistämään Kiinan jälleen yhden keisarin alaisuuteen Han-dynastiaa seuranneesta lähes 100 vuoden sisällissodan ja hajautumisen tilan jälkeen. Wang Rong ei kuitenkaan ollut erityisen kiinnostunut hallinnollisista tehtävistään, vaan nautti mieluummin ystäviensä seurasta väitellen mm. kungfutselaisuudesta ja taolaisuudesta. Häntä kuvattiin saidaksi ja hän hankkikin elämänsä aikana suuren määrän maata ja omaisuutta.
Shan Tao 山濤 (205-283) muokkaa
Jo nuorena poikana Shan Tao tiedettiin jalomielisyydestään. Hän oli sukua avioliiton kautta Sima Yihin, mikä avasi hänelle tien korkeisiin virkoihin. Hovi usein käytti hänen laajoja suhteitaan ja tietämystään ihmisluonteesta täyttäessään avoimia virkoja. Hän suositteli hovissa mm. Ji Kangia ja Ruan Xiania virkoihin.
