Baikalin–Amurin rata
Baikalin–Amurin rata[1] (ven. Байкало-Амурская магистраль, Baikalo-Amurskaja magistral, BAM) on vuonna 1991 valmistunut Venäjän halki kulkeva rautatie. Radan pituus on noin 3500 kilometriä[2] ja se kulkee Siperian radan suunnassa sen pohjoispuolella. Olemassaolollaan se turvaa kuljetukset itä-länsisuunnassa Moskovasta Siperian radan joutuessa toimintakyvyttömäksi, minkä vuoksi rataosa on myös strategisesti merkityksellinen.lähde? 2010-luvulla matka radan päästä päähän kesti pikajunalla noin kolme viikkoa. Rata on kuitenkin osin huonossa kunnossa, mikä hidastaa matkantekoa: pikajunan keskinopeus on vain 40 km/h.[2]
Rakennus Muokkaa
Rataa on rakennettu pätkittäin jo vuodesta Vuonna 1966 Neuvostoliitto käynnisti jälleen hankkeen, jonka tarkoitus oli rakentaa uutta rautatietä Neuvostoliiton Aasian puoleiseen osaan Siperiassa.lähde?
Radan ensimmäinen osuus Bratskista Taišetiin rakennettiin jo 1930-luvulla ja suuri osa Kaukoidän osuutta rakennettiin pääasiassa vankityövoimalla 1944–1946 käyttäen japanilaisia ja saksalaisia sotavankeja. Noin 150 000 radanrakentajan arvellaan kuolleen. Stalinin kuoltua vuonna 1953 hanke pysähtyi.lähde?
Brežnevin hanke 1974–1984 Muokkaa
Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri Leonid Brežnev julisti ratahankkeen poliittiseksi hankkeeksi vuonna 1974[2]. Radasta oli tullut merkityksellinen uudestaan 1960-luvun lopussa, kun Neuvostoliiton ja Kiinan välit huononivat siihen pisteeseen, että maat kävivät keveillä aseilla rajasotaa Ussuri-joella (Ussurin rajavälikohtaus). Mikäli Siperian rata olisi tullut toimintakyvyttömäksi itäosistaan, olisi Baikalin–Amurin radalla ollut suuri merkitys.lähde?
Yhteiskunnallisesti hankkeen tuli olla Komsomolin nuorisoliittolaisten voimannäyte[2], mutta radan pohja oli suunniteltu alustaltaan niin pehmeälle maalle, ettei se onnistunut. Radan itä- ja länsiosat yhdistettiin 29. syyskuuta 1984, jolloin radasta vain kolmasosa oli täysin liikennöimiskunnossa.lähde? Siitä huolimatta rata valmistui virallisesti 1. lokakuuta 1984 eli aikataulun mukaan[3].
Myöhemmät rakennustyöt Muokkaa
Radan julistettiin olevan täysin valmis vuonna 1991. Joulukuussa 2003 valmistui 30 vuotta rakenteilla ollut 15,7 kilometrin pituinen Severomuiskin tunneli, joka yltää 1,5 kilometrin syvyyteen. Tunneli lyhensi matkaa puolella ja poisti lisävetureiden käyttötarpeen.lähde?
Lähteet Muokkaa
- ↑ Hakulinen, Kerkko ja Paikkala, Sirkka: Pariisista Papukaijannokkaan, s. 28. Suomenkieliset ulkomaiden paikannimet ja niiden vieraskieliset vastineet. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus (Kotus), 2013. ISBN 978-952-5446-80-7. (suomeksi)
- ↑ a b c d Radanrakentajien usko ei horju Sydän-Hämeen Lehti. 22.10.2013. Viitattu 19.6.2023.
- ↑ Dokumentti 22.55 BAM TV2 Siperiaan... Helsingin Sanomat. 4.2.2009. Viitattu 19.6.2023. (vaatii tilauksen)
Aiheesta muualla Muokkaa
- BAM
- Kartta Venäjän rautatieverkostosta asemineen parovoz.com. Arkistoitu 8.12.2012. Viitattu 11.12.2005.
- Venäjän rautatieministeriö [1] (Arkistoitu – Internet Archive) BAM (venäjäksi)