Bahamanturpiaali
Bahamanturpiaali (Icterus northropi) on turpiaaleihin kuuluva lintulaji. Lajia tavataan uhanalaisena Bahamalta. Aiemmin sitä pidettiin hispaniolanturpiaalin (Icterus dominicenis) alalajina[2][3].
| Bahamanturpiaali | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Turpiaalit Icteridae |
| Suku: | Turpiaalit Icterus |
| Laji: | northropi |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Icterus northropi |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Bahamanturpiaali voi kasvaa 20–22 cm pitkäksi. Sukupuolet eroavat hieman toisistaan ulkonäöltään. Bahamanturpiaalikoiras on musta päästään, rinnastaan ja selästään ja selässä on vihertävä tai ruskehtava vivahde. Siipien olkapäät, yläperä ja vatsa ovat väriltään keltaiset. Naaras muistuttaa muuten koiraslintua, mutta on ruskehtavampi.[2][3][4]
Levinneisyys ja elinympäristö muokkaa
Bahamanturpiaalia tavataan vain Androsin saarelta Bahamalta. Aiemmin lintu on elänyt myös Abacolla. Lajin elinympäristöä ovat kookospalmumetsät, mutta sitä tavataan myös pihoista, puutarhoista, mäntymetsistä ja metsien reunamailta. Bahamanturpiaali liikkuu pareittain ja sen ravintoa ovat hyönteiset, hedelmät ja kuikkien mesi. Bahamanturpiaali pesii touko-kesäkuussa. Pesä rakennetaan palmu- tai mäntymetsiin ja naaras munii 3 sinertävää munaa.[2][3][4][5]
Bahamanturpiaali luokitellaan erittäin uhanalaiseksi. Kannan kooksi arvioidaan 2 400–8 400 täysikasvuista yksilöä. Suurimmat uhat kannalle ovat pesissä loisiva hohtoturpiaali ja kookosmetsiä hävittävä bakteeritauti. Lisäksi bahamanturpiaalia saalistavat vieraslajit kuten kissat ja rotat.[1][5][6]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b BirdLife International: Icterus northropi IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-3. 2021. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 9.12.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c Bahama Oriole Icterus northropi BirdLife International. Viitattu 21.6.2021.
- ↑ a b c Megan Zimmerman: Icterus northropi Bahama oriole Animal Diversity Web. Viitattu 21.6.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Allan Keith, Herbert Raffaele, Janis Raffaele, James Wiley, Orlando Garrido: Field Guide to Birds of the West Indies, s. 224. Bloomsbury Publishing, 2020. ISBN 978-1-4729-7950-6. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 21.6.2021). (englanniksi)
- ↑ a b Daniel C. Stonko, Lehron E. Rolle, Latia S. Smith, Alexis L. Scarselletta, Jennifer L. Christhilf, Michael G. Rowley, Shanna S. Yates, Shelley Cant-Woodside, Leslie Brace, Scott B. Johnson & Kevin E. Omland: New documentation of pine forest nesting by the Critically Endangered Bahama Oriole (Icterus northropi). The Journal of Caribbean Ornithology, 2018, 31. vsk. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 21.6.2021. (englanniksi)
- ↑ Ralph Steadman, Ceri Levy: Nextinction, s. 168. Bloomsbury Publishing, 2015. ISBN 978-1-4729-1168-1. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 21.6.2021). (englanniksi)