Auringonvihreä
Auringonvihreä (ruots. Solgrönt) on Gunnar Björlingin runokokoelma vuodelta 1933. Alkuaan hän julkaisi sen omakustanteena, mutta 1965 sen on julkaissut Suomessa uudestaan Söderströms. Teoksen ovat suomentaneet Pauliina Haasjoki ja Peter Mickwitz, ja suomennoksen on vuonna 2015 julkaissut Poesia. Suomentajat saivat vuonna 2015 Yleisradion myöntämän Kääntäjäkarhu-palkinnon.[1] Björlingiä on pidetty yhtenä eurooppalaisen modernismin tärkeimmistä runoilijoista.[2]
| Auringonvihreä | |
|---|---|
| Solgrönt | |
 |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Gunnar Björling |
| Kieli | ruotsi |
| Genre | runous |
| Kustantaja | Gunnar Björling |
| Julkaistu | 1933 |
| Sivumäärä | 118 |
| Suomennos | |
| Suomentaja |
Pauliina Haasjoki Peter Mickwitz |
| Kansitaiteilija | Olli-Pekka Tennilä |
| Kustantaja | Poesia |
| Julkaistu | 2015 |
| Ulkoasu | nid. |
| Sivumäärä | 129 |
| ISBN | 978-952-305-035-8 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Suomennoksesta muokkaa
Kääntäjäkarhun palkintoraadin mukaan Haasjoki ja Mickwitz ovat selviytyneet Björlingin omaperäisen kielen suomentamisen haasteista hienosti, vaikka työ on ollut paikoin hyvin vaativaa.[1] Suomentajat itse eivät pitäneet työtään erityisen vaikeana ja kokivat keskustelevan työtavan sopivan hyvin runouden kääntämiseen.[3]
Vesa Haapala kiitti Helsingin Sanomien kritiikissään suomentajia tärkeästä työstä, sillä teos paljastaa 1950-luvun suomalaisen modernismin juuret. Hän arvioi yhtenä suomentamisen motivaationa olleen Björlingin monessa rekisterissä liikkuvan kielen, joka on nykyrunouden tärkeä esikuva. Haapala piti suomentajien työtä ”pääosin hyvänä” mutta totesi teoksen viimeisen osan eli sonetit paikoin kömpelöiksi.[4]
Harri Nordell piti Turun Sanomien arviossaan Auringonvihreää yhtenä viime aikojen tärkeimmistä runosuomennoksista.[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Tuikka, Raili: Kääntäjäkarhu Pauliina Haasjoelle ja Peter Mickwitzille Yle.fi. 1.7.2015. Viitattu 31.10.2022.
- ↑ Kultakuume: Auringonvihreä (Haastateltavana Peter Mickwitz) 11.5.2015. Yle.fi. Viitattu 14.7.2015.
- ↑ a b Nordell, Harri: Ja että kaikki on toden hyrrässä 22.3.2015. Turun Sanomat. Viitattu 12.7.2015.
- ↑ Haapala, Vesa: Kieli on aurinko, joka uuvuttaa. Helsingin Sanomat, 12.7.2015, s. C 17–18. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 31.10.2022.
Aiheesta muualla muokkaa
- Teoksen Auringonvihreä suomennos Poesian verkkosivuilla Sisältää Fredrik Hertzbergin ja Tuula Hökän esipuheet ja Pauliina Haasjoen ja Peter Mickwitzin jälkisanat (2015).
- Teoksen Auringonvihreä esittely Poesian sivulla.