Auringonvihreä

Auringonvihreä (ruots. Solgrönt) on Gunnar Björlingin runokokoelma vuodelta 1933. Alkuaan hän julkaisi sen omakustanteena, mutta myöhemmin sen julkaisi Suomessa Söderströms. Teoksen suomensivat Pauliina Haasjoki ja Peter Mickwitz, ja sen julkaisi vuonna 2015 Poesia. Suomentajat saivat vuonna 2015 Yleisradion myöntämän Kääntäjäkarhu-palkinnon.[1] Björlingiä on pidetty yhtenä eurooppalaisen modernismin tärkeimmistä runoilijoista.[2]

Auringonvihreä
Solgrönt
Auringonvihreä.jpg
Alkuperäisteos
Kirjailija Gunnar Björling
Kieli ruotsi
Genre runous
Kustantaja Gunnar Björling
Julkaistu 1933
Sivumäärä 118
Suomennos
Suomentaja Pauliina Haasjoki
Peter Mickwitz
Kansitaiteilija Olli-Pekka Tennilä
Kustantaja Poesia
Julkaistu 2015
Ulkoasu nid.
Sivumäärä 129
ISBN 978-952-305-035-8
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

SuomennoksestaMuokkaa

Kääntäjäkarhun palkintoraadin mukaan Haasjoki ja Mickwitz selviytyivät Björlingin omaperäisen kielen suomentamisen haasteista hienosti, vaikka työ on ollut paikoin hyvin vaativaa.[1] Suomentajat itse eivät pitäneet työtään erityisen vaikeana ja kokivat keskustelevan työtavan sopivan hyvin runouden kääntämiseen.[3]

Vesa Haapala kiitti Helsingin Sanomien kritiikissään suomentajia tärkeästä työstä, sillä teos paljastaa 1950-luvun suomalaisen modernismin juuret. Hän arvioi yhtenä suomentamisen motivaationa olleen Björlingin monessa rekisterissä liikkuvan kielen, joka on nykyrunouden tärkeä esikuva. Haapala piti suomentajien työtä ”pääosin hyvänä” mutta totesi teoksen viimeisen osan eli sonetit paikoin kömpelöiksi.[4]

Harri Nordell pitiTurun Sanomien arviossaan Auringonvihreää yhtenä viime aikojen tärkeimmistä runosuomennoksista.[3]

LähteetMuokkaa

  1. a b Tuikka, Raili: Kääntäjäkarhu Pauliina Haasjoelle ja Peter Mickwitzille Yle.fi. 1.7.2015. Viitattu 31.10.2022.
  2. Kultakuume: Auringonvihreä (Haastateltavana Peter Mickwitz) 11.5.2015. Yle.fi. Viitattu 14.7.2015.
  3. a b Nordell, Harri: Ja että kaikki on toden hyrrässä 22.3.2015. Turun Sanomat. Viitattu 12.7.2015.
  4. Haapala, Vesa: Kieli on aurinko, joka uuvuttaa. Helsingin Sanomat, 12.7.2015, s. C17–18. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 31.10.2022.

Aiheesta muuallaMuokkaa