Auringonlaskun katu
Auringonlaskun katu (engl. Sunset Blvd. ja myös nimellä Sunset Boulevard) on Billy Wilderin ohjaama yhdysvaltalainen draamaelokuva vuodelta 1950. Satiirinen film noir -elokuva käsittelee Hollywoodin elokuva-alan kääntöpuolta ja amerikkalaista tähtikulttia.[1][2]
| Auringonlaskun katu | |
|---|---|
| Sunset Blvd. | |
 |
|
| Ohjaaja | Billy Wilder |
| Käsikirjoittaja | |
| Tuottaja | Charles Brackett |
| Säveltäjä | Franz Waxman |
| Kuvaaja | John F. Seitz |
| Leikkaaja | Arthur Schmidt |
| Tuotantosuunnittelija | Hans Dreier |
| Pukusuunnittelija | Edith Head |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | Paramount Pictures |
| Levittäjä |
Paramount Pictures Netflix |
| Ensi-ilta |
|
| Kesto | 110 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Elokuvan nimi viittaa Los Angelesin Sunset Boulevard -katuun, jonka varrella sijaitsevaan huvilaan pääosa juonesta sijoittuu. Auringonlaskun katu kertoo ikääntyvästä mykkäelokuvien tähdestä, joka haaveilee paluusta parrasvaloihin, kertojana käsikirjoittajanalku Joe Gillis (William Holden). Pääosaa näyttelee Gloria Swanson, joka oli itsekin ollut mykkäelokuvan tähti ja jolle Auringonlaskun katu muodostui joutsenlauluksi. Elokuvan sivuosissa on useita muita mykkäelokuvan tähtiä, muun muassa Erich von Stroheim ja Buster Keaton.[3]
Elokuva on valittu Yhdysvaltojen Kansalliseen elokuvaluetteloon sekä Kongressin kirjaston luetteloon kulttuurihistoriallisesti merkittävistä teoksista.[4]
Juoni muokkaa
Alussa poliisit onkivat hienon huvilan pihalla olevasta uima-altaasta nuoren miehen ruumiin, minkä jälkeen tämän kertojanääni alkaa kuvata tilanteeseen johtaneita tapahtumia. Taloudellisissa vaikeuksissa oleva Hollywood-käsikirjoittaja Joe Gillis (William Holden) pakenee velkojia, mutta hänen autostaan puhkeaa rengas. Gillis päätyy autiolta näyttävän kartanon pihaan. Siellä elelee Norma Desmond (Gloria Swanson), mykkäelokuvien kuningatar, jonka tähti on sammunut äänielokuvan nousun myötä. Hän asuu kahdestaan uskollisen entisen aviomiehensä, nykyisen hovimestarinsa Maxin (Erich von Stroheim) kanssa. Max yrittää kaikin keinoin salata Normalta sen tosiasian, ettei elokuvamaailma enää välitä tästä. Max jopa lähettää Normalle väärennettyjä ihailijakirjeitä pitääkseen yllä tämän harhakuvaa jatkuvasta suosiosta.
Väärinkäsityksen jälkeen Desmond pyytää Gillisiä viimeistelemään itse tekemänsä laajan elokuvakäsikirjoituksen Salomesta. Desmond uskoo Cecil B. DeMillen ohjaavan elokuvan ja pääsevänsä itse pääosaan. Vaikka käsikirjoitus on kammottava, Gillis suostuu tarjoukseen, sillä hän saa miljonääri-Desmondilta hyvän korvauksen. Pian Gillis kuitenkin huomaa, millainen nainen Norma Desmond oikeastaan on, samalla kun epätoivoinen Norma on jo rakastunut häneen. Samanaikaisesti Paramount-studiolla työskentelevä käsikirjoitusten lukija Betty Schaefer (Nancy Olson) tarjoaa Gillisille yhteistyötä erään Gillisin oman käsikirjoituksensa kehittämiseksi, mutta Gillis ei enää pysty irtautumaan Desmondista.
Näyttelijät muokkaa
| William Holden | … | Joe Gillis |
| Gloria Swanson | … | Norma Desmond |
| Erich von Stroheim | … | Max von Mayerling |
| Nancy Olson | … | Betty Schaefer |
| Fred Clark | … | tuottaja Sheldrake |
| Lloyd Gough | … | Morino |
| Jack Webb | … | Artie Green |
| Franklyn Farnum | … | hautausurakoitsija |
| Larry J. Blake | … | velanperijä (nimellä Larry Blake) |
| Charles Dayton | … | toinen velanperijä |
| Cecil B. DeMille | … | itsenään |
| Hedda Hopper | … | (cameorooli) |
| Buster Keaton | … | (cameorooli) |
| Anna Q. Nilsson | … | (cameorooli) |
| H. B. Warner | … | (cameorooli) |
| Ray Evans | … | (cameorooli) |
| Jay Livingston | … | (cameorooli) |
Vastaanotto muokkaa
Kolmekymmentä suomalaista elokuva-arvostelijaa ja -asiantuntijaa äänesti 1979 sadasta kaikkien aikojen merkittävimmästä elokuvasta, ja Auringonlaskun katu oli mukana kolmentoista listalla[5]. Elokuva valittiin vuonna 1989 25 ensimmäisen joukossa Yhdysvaltojen Kansalliseen elokuvaluetteloon. Kongressin kirjasto oli arvioinut sen kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi teokseksi.[4]
Lähteet muokkaa
- ↑ Päivän elokuvia. Tv-maailma 25–26/2011, s. 17.
- ↑ Avola, Pertti: Elokuvat. Helsingin Sanomat 17.7.2011, s. C 15.
- ↑ Miller, Frank & Steffen, James: Sunset Blvd. Turner Classic Movies – TCM. Tcm.com. Arkistoitu 30.1.2022. Viitattu 13.7.2010. (englanniksi)
- ↑ a b National Film Registry of the Library of Congress. Luettelo vuosina 1989–2004 valituista elokuvista. Viitattu 17.7.2011. (englanniksi)
- ↑ Astala, Erkki: Ne sata tärkeintä. Projektio 2/1980, s. 7.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Auringonlaskun katu Wikimedia Commonsissa
- Bozzola, Lucia: Sunset Boulevard www.allmovie.com. Viitattu 1.4.2010. (englanniksi)
- Ebert, Roger: Sunset Boulevard (1950) RogerEbert.com. 27.6.1999. Viitattu 26.7.2010. (englanniksi)