Nancy Olson
Nancy Olson Livingston (s. 14. heinäkuuta 1928 Milwaukee, Wisconsin, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen näyttelijä, joka nousi nopeasti tähteyteen toisella elokuvallaan Auringonlaskun kadulla, josta hän oli ehdolla myös parhaan naissivuosan Oscar-palkintoon. Olson jätti 1950-luvun puolivälin jälkeen Hollywoodin ja teki joitakin rooleja Broadwayllä. Hän palasi kuitenkin vielä muutamien elokuvien ajaksi Walt Disney Picturesille, mutta hän vähensi uudestaan roolejaan keskittyäkseen perheeseensä.
| Nancy Olson | |
|---|---|
 Nancy Olson ja Everett Sloane. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 14. heinäkuuta 1928 Milwaukee, Wisconsin, Yhdysvallat |
| Ammatti | näyttelijä |
| Puoliso |
Alan Jay Lerner (1950–1957) Alan W. Livingston (1962–2009) |
| Lapset | 3 |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1948– |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Nuoruus muokkaa
Nancy Olson syntyi Milwaukeessa vuonna 1928. Hän oli lääkäri Henry J. Olsonin tytär. Hän aloitti vuonna 1957 opinnot Wisconsinin yliopistossa, missä hän opiskeli vuoden. Perhe muutti Los Angelesiin, mistä Henry Olson oli saanut paikan Los Angelesin Kalifornian yliopiston (UCLA) obstetriikan ja gynekologian professorina. Nancy Olson jatkoi opiskelujaan UCLA:ssa ja aikoi erikoistua radionäyttelemiseen.[1]
Yliopistosta Paramountin tähtinäyttelijäksi muokkaa
Paramount Picturesin kykyjenetsijä näki Olsonin UCLA:n opiskelijanäytelmässä. Hän sai sopimuksen Paramountille, mutta hänet unohdettiin useaksi kuukaudeksi.[1] Sitten Olson lainattiin 20th Century Foxille lännenelokuvan Miesten mies (1949) kuvauksiin.[2]
Auringonlaskun katu (1950) teki Olsonista Paramountin kirkkaimpiin kuuluvan nuoren tähden.[2] Hän oli roolistaan ehdolla parhaan naissivuosan Oscariin. Auringonlaskun kadun miespääosaa esitti William Holden, jonka kanssa Olson teki kolme elokuvaa, Vaistosin rikoksen (1950), Sodassa ja rakkaudessa (1951) ja Tiikerihai (1951).[3] Holdenin lisäksi Olson pääsi esiintymään Paramountin toisen suositun näyttelijän kanssa, kun hän oli Bing Crosbyn vastanäyttelijä elokuvassa Sävelten maailmassa.[2]
Broadwaylle ja paluu Hollywoodiin muokkaa
Hollywood ei ollut täysin täyttänyt Olsonin odotuksia, eikä hän varsinaisesti halunnut olla tähtinäyttelijä. Hän jätti Hollywoodin ja muutti New Yorkiin, missä hän aikoi keskittyä perheensä kasvattamiseen. Olson kuitenkin näytteli Broadwayllä näytelmissä Tunnel of Love, Send Me No Flowers ja Mary, Mary.[3]
Olsonin liitto Alan Jay Lernerin kanssa päättyi vuonna 1957, ja hän jäi yksin kasvattamaan parin kahta poikaa. Hän oli ollut jo muutaman vuoden poissa elokuvamaailmasta, kun hänen agenttinsa ilmoitti, että Walt Disney etsi näyttelijöitä uudentyyppiseen elokuvaan. Olson sai osan elokuvasta Pollyanna – iloinen tyttö.[3]
Olson piti Walt Disney Picturesin ilmapiiristä ja koki, että yhtiö toimi eri tavalla kuin muut Hollywoodin tuotantoyhtiöt. Hän teki tämän jälkeen Disneylle myös elokuvat Pyörät pilvissä (1961) ja Professorin ihmeelliset keksinnöt (1962).[3] Tämän jälkeen hän hiljensi jälleen uraansa ja otti enemmän roolia kotiäitinä.[2]
Yksityiselämä muokkaa
Olson oli kahdesti naimisissa. Hänen liittonsa sanoittaja Alan Jay Lernerin kanssa kesti vuodesta 1950 vuoteen 1957. He saivat liitostaan kaksi tytärtä.[2] Toisen miehensä Olson tapasi ollessaan töissä Disneyllä. Alan W. Livingston oli tuottanut Bonanzan ja kehittänyt Bozo the Clown -nimisen hahmon.[3] Olson ja Livingston menivät naimisiin 1962, ja he saivat pojan vuonna 1964. He olivat naimisissa Livigstonin kuolemaan 2009 asti.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Lees, Gene: The Musical Worlds of Lerner and Loewe, s. 69. Lincoln and London: University of Nebraska Press, 1990. ISBN 0-8032-8040-8. Google-kirjat (viitattu 19.4.2018).
- ↑ a b c d e f King, Susan: Classic Hollywood: Nancy Olson Livingston 29.11.2010. Los Angeles Times. Viitattu 19.4.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c d e A Conversation With Nancy Olson - Program Recap 22.3.2012. The Walt Disney Family Museum. Viitattu 19.4.2018. (englanniksi)