Aukusti Juhana Mela
Aukusti Juhana Mela (vuoteen 1876 August Johan Malmberg, 8. maaliskuuta 1846 Kuopio – 3. helmikuuta 1904 Helsinki) oli suomalainen luonnontutkija, tietokirjailija ja kulttuurivaikuttaja.[1][2] Mela vaikutti keskeisesti Suomen luonnonhistorian tuntemukseen, opetukseen ja kehitykseen, muun muassa julkaisemalla pitkään käytössä olleita kouluoppikirjoja ja kasviston ja eläimistön käsikirjoja. Hän oli varhainen darwinismin kannattaja ja teki sitä tunnetuksi opetuksessa. Hän oli perustamassa useita tieteellisiä, aatteellisia ja opiskelijayhdistyksiä ja vaikutti laajasti niin yhteiskuntakriittisenä kirjoittajana kuin luonnontiedon popularisoijana.[3]
| Aukusti Juhana Mela | |
|---|---|
 A. J. Mela mahdollisesti 1870-luvulla. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 8. maaliskuuta 1846 Kuopio |
| Kuollut | 3. helmikuuta 1904 (57 vuotta) Helsinki |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Helsingin yliopisto |
| Tutkimusalue | biologia |
Fennomaniaa kannattanut Mela oli myös ensimmäisiä nimensä suomalaistaneita.[4]
Elämäkerta muokkaa
Lapsuus ja opiskeluaika muokkaa
A. J. Mela kuului kuopiolaiseen Malmbergin sukuun.[5] Ruotsinkielisen säätyläisperheen isä Karl August Malmberg oli asessori ja raatimies, paikkakunnalla merkittävä suomalaisuusmies ja herännäisjohtaja.[3] Äiti Julie Schlüter kuului savolaiseen säätyläis- ja pappissukuun. Malmbergien tuttavapiiriin kuului muun muassa herännäisjohtaja Paavo Ruotsalainen, ja heitä vastapäätä kadun toisella puolella asui J. V. Snellman perheineen.[1][6]
Mela pääsi ylioppilaaksi Kuopion kimnaasista 1865 luokkansa priimuksena. Samana vuonna hän aloitti Helsingin yliopistossa, jossa hän opiskeli kasvi- ja eläintiedettä sekä suomen kieltä. Opiskeluvuosinaan hän teki kesäisin stipendiaattiretkiä Karjalankannakselle (1866), Länsi-Lappiin (1867), Kuopion seudulle (1869) sekä Vienaan ja Kuolaan (1870). Filosofian kandidaatiksi ja maisteriksi hän valmistui 1873.[7]
Opiskelijapoliitikkona Mela otti kantaa naisasiaan sekä raittiusliikkeen ja kirkon asioihin. Hän kannatti myös kansanvalistusta ja oli fennomaani.[1] Hän oli mukana perustamassa opiskelijajärjestö Suomalaista Nuijaa ja toimi 1875–1876 sen puheenjohtajana.[3] Suomalaisuusliikkeen innokas kannattaja suomalaisti nimensä Malmbergista Melaksi vuonna 1876.[8] Hän vaikutti yliopistolla varsinkin Savo-karjalaisessa osakunnassa, jonka vt. kuraattorina toimi vuosina 1883–1888. Vapaamielisyyden aatetta hän ajoi aikaansa nähden hyvinkin radikaalisti.[3]
Työura muokkaa
Valmistuttuaan yliopistosta A. J. Mela toimi 1873–1876 luonnonhistorian tuntiopettajana Hämeenlinnan suomalaisessa normaalilyseossa. Vuosina 1877–1878 hän toimi Oulun suomalaisen yksityislyseon luonnontieteen ja alkeismatematiikan opettajana, kunnes palasi 1879 Helsinkiin tarkoituksenaan keskittyä väitöskirjan tekoon ja tutkimukseen.[9]
Vaikka väitöskirja jäi haaveeksi, Mela julkaisi seuraavina vuosina useita tieteellisiä teoksia. Niistä tieteellisesti merkittävin oli vuonna 1882 julkaistu Vertebrata Fennica – Suomen Luurankoiset, jossa esiteltiin kaikki Suomen selkärankaislajit. Teoksen saaman huomion ansosta hänet nimettiin jo samana vuonna yliopiston eläinmuseon vt. amanuenssiksi ja vuotta myöhemmin hänet vakinaistettiin. Museon johtajana oli hänen läheinen ystävänsä ja kollegansa, professori Johan Axel Palmén. Päätyönsä Mela kuitenkin teki Helsingissä luonnontiedon ja maantiedon lehtorina. Vuosina 1884–1887 hän toimi luonnonhistorian opettajana Helsingin Suomalaisessa Alkeisopistossa, ja suomalaisen normaalilyseon siirryttyä Hämeenlinnasta Helsinkiin vuonna 1887 hän toimi koulussa aluksi tuntiopettajana ja vuodesta 1888 luonnonhistorian ja maantiedon lehtorina. Samoja aineita hän opetti vuosina 1887–1891 myös tytöille Helsingin suomalaisessa jatko-opistossa.[1][9][3]
Mela oli vuosina 1881–1883 pilalehti Pilkkakirveen ja 1884–1894 sen seuraajaksi perustamansa Matti Meikäläisen päätoimittaja. Lehdet sisälsivät hänen aatteellisen linjansa mukaisesti yhteiskunnallista kritiikkiä sekä varsinkin kirkkoon, papistoon ja ruotsalaisuuteen kohdistuvaa satiiria. Myöhemmin hän toimitti Vapaita aatteita -lehteä yhdessä Minna Canthin kanssa ja oli mukana myös Päivälehden piirissä.[3]
A. J. Mela ei koskaan avioitunut eikä perustanut perhettä. Hänellä oli kuitenkin kasvattipoika K. W. Natunen.[10]
Luonnontieteen uranuurtaja muokkaa
A. J. Mela julistautui vuonna 1871 ensimmäisenä Suomessa julkisesti darwinismin kannattajaksi.[11][12] Helmikuussa 1872 hän piti Savokarjalaisen osakunnan vuosijuhlassa esitelmän ”Ihmisen synty”, jossa darwinismin oppeja esitettiin ensimmäisen kerran suomen kielellä.[4][3] Mela aloitti esitelmänsä humoristisilla sanoilla:[4]
»Johan te voitte arvata silloin kuin pyysitte minua tätä esitelmää pitämään, mikä tämän lorun loppu tulisi olemaan: apinan heimolaisiahan me raukat olemme, en minä voi sitä auttaa, en totisesti!»
Mela vei uuden teorian luonnontiedon opetukseen ja teki sitä tunnetuksi koko elämänsä ajan. Mela teki merkittävän määrän luonnontieteen oppikirjoja ja niiden suomennoksia. Hän oli lähes kaikkien omana aikanaan suomenkielisissä oppikouluissa käytettyjen luonnontieteen oppikirjojen takana.[1][13] Keskeiset näistä kirjoista olivat 1877 ilmestynyt Lyhykäinen kasvioppi ja 1899 ilmestynyt Koulun eläinoppi. Koska tuohon aikaan ei ollut luonnonhistorian yliopettajan virkoja, Mela sai johtavan aseman alan kouluopetuksessa. Hän popularisoi biologiaa suomenkielisissä artikkeleissa ja esitelmissä enemmän kuin kukaan ennen häntä. Melan vaikutus ulottui pitkälle 1900-luvulle: hänen kasviostaan (A. K. Cajanderin uudistamana) ja Suomen luurankoisista (K. E. Kivirikon uudistamana nimellä Suomen selkärankaiset) otettiin uusia painoksia vielä pitkään hänen kuolemansa jälkeen.[3]
Mela uusi yleisesti suomalaista luonnon- ja lääketieteen sanastoa.[12] Hän myös nimesi lintuja kansankielestä otetuilla tai itse keksityillä nimillä. Näitä ovat muun muassa kiljukotka, nuolihaukka ja kiiruna.[1]
Ylioppilasajoiltaan alkaen Mela kokosi laajat luonnontieteelliset kokoelmat. Kasvi-, hyönteis-, mineraali- ja linnunmunakokoelmat hän lahjoitti Kuopion Luonnon Ystäväin yhdistykselle ja sen museolle. Lahjoitus oli erittäin merkittävä: yksistään herbaario käsitti noin 15 000 arkillista kasvinäytteitä, perhoskokoelmaan kuului lähes kaikki Suomessa tavatut perhoslajit ja mineraalikokoelmaan noin 750 kivi- ja mineraalilajia. Melan keräämä arvokas munakokoelma käsitti noin 300 lintulajia ja 776 pesyettä.[10] Melan kokoelmat ovat nykyään Kuopion luonnontieteellisen museon hallussa.[14] Nilviäiskokoelmansa Mela testamenttasi Helsingin yliopistolle.[10]
Mela oli aktiivinen myös yhdistyselämässä. Hän oli perustamassa muun muassa vuonna 1877 Kuopion Suomalaista Seuraa, Suomalaista Lääkäriseura Duodecimia ja vuonna 1896 nykyistä Suomen Biologian Seura Vanamoa, jonka ensimmäisenä puheenjohtajana hän myös toimi.[1][9] Lisäksi Mela toimitti Vanamon julkaisemaa Luonnon Ystävä -lehteä viiden vuoden ajan.[3]
Muistaminen muokkaa
A. J. Melan mukaan on nimetty Itä-Suomen yliopiston Melania-rakennus.[1] Melan muistomerkki, Hannu T. Konttisen veistämä pronssinen reliefi, sijaitsee Kuopiossa Snellmaninkatu 20:ssa, paikalla jossa sijaitsee hänen entistetty kotitalonsa Malmbergin talo.[1]
Kirjallinen tuotanto muokkaa
- Företeckning öfver Karelska näsets kärlväxter. 1866.
- Fauna Fennica – Suomen eläimistö nuorisolle. 1872. (ensimmäinen suomeksi kirjoitettu kokonaisteos Suomen eläimistä)
- Lyhykäinen kasvioppi ja kasvio kouluja varten. 1880.
- Luonnonopillinen kuvasto (yhdessä J. A. Palménin kanssa). 1880.
- Vertebrata Fennica – Suomen Luurankoiset. 1882.
- Suomen koulukasvio. 1892.
- Kasvioppi Suomen koululaisille. 1895.
- Zoologia kansalaisille. 1896.
- Koulun Eläinoppi. 1899. (täydennysosa Suomen eläimistöön)
- Tyttökoulujen kasvioppi (1901)
Lisäksi vuonna 1906 A. K. Cajander toimitti Melalta kesken jääneen Koulukasvion 5. painoksen, joka julkaistiin huomattavasti laajentuneena itsenäisenä teoksena nimellä A. J. Melan Suomen kasvio.[13]
Lähteet muokkaa
- Haapasaari, Matti: Museoherroja ja Puijon tutkijoita. Kuopion luonnontieteellisen museon julkaisuja 3. Lievestuore 1994.
- Heiskanen, Markku: Mela oli monipuolinen kulttuurivaikuttaja. (Laattasarjan kirjoitus) Viikkosavo, 16.2.2008, s. 11.
- Kaltiala, Ulla: Aukusti Juhana Mela – suomalaisen luonnontieteen uranuurtaja. Kuopion yliopistolehti, Kevättalvi 2005, nro 1.
- Anto Leikola: Mela, Aukusti Juhana (1846 - 1904) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 28.1.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h i Heiskanen 2008, s. 11.
- ↑ Malmberg, August Johan. Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu.
- ↑ a b c d e f g h i Kansallisbiografia
- ↑ a b c Matti Klinge (toim.): Helsingin yliopisto 1640–1990: Keisarillinen Aleksanterin yliopisto 1808–1917, s. 616–617. Otava, Helsinki 1989.
- ↑ Veli-Matti Autio: Malmberg (1700 - ) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 11.10.2005. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Haapasaari 1994, s. 24.
- ↑ Haapasaari 1994, s. 25, 27–28.
- ↑ Haapasaari 1994, s. 28.
- ↑ a b c Haapasaari 1994, s. 29.
- ↑ a b c Haapasaari 1994, s. 33.
- ↑ Haapasaari 1994, s. 27.
- ↑ a b Kaltiala 2005.
- ↑ a b Haapasaari 1994, s. 30.
- ↑ Eläinkokoelmat Kuopion luonnontieteellinen museo. Arkistoitu 19.2.2007. Viitattu 30.11.2011.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Aukusti Juhana Mela Wikimedia Commonsissa
