Atlantis – kadonnut kaupunki
Atlantis – kadonnut kaupunki (engl. Atlantis: The Lost Empire) on vuonna 2001 valmistunut Disneyn steampunk-henkinen kokoillan piirroselokuva. Piirretyn pääosassa nähdään nuori kartanpiirtäjä Milo Thatch, joka haaveilee löytävänsä Atlantiksen kadonneen kaupungin ja joutuu suureen seikkailuun.
Atlantis – kadonnut kaupunki | |
---|---|
Atlantis: The Lost Empire | |
![]() |
|
Ohjaaja |
Gary Trousdale Kirk Wise |
Käsikirjoittaja | Tab Murphy |
Tuottaja | Don Hahn |
Säveltäjä | James Newton Howard |
Leikkaaja | Ellen Keneshea |
Tuotantosuunnittelija |
Mike Mignola Matt Codd Ricardo Delgado Jim Martin |
Pääosat |
Michael J. Fox Cree Summer James Garner Don Novello Phil Morris |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa |
![]() |
Tuotantoyhtiö |
Toon City Walt Disney Feature Animation Walt Disney Pictures |
Levittäjä |
Walt Disney Studios Motion Pictures Disney+ |
Ensi-ilta |
![]() ![]() |
Kesto | 92 min |
Alkuperäiskieli | englanti |
Budjetti | 120 000 000 dollaria |
Seuraaja | Atlantis – Milon paluu |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
Alkuperäisissä äänirooleissa esiintyvät muun muassa Michael J. Fox, James Garner ja Leonard Nimoy.[1] Suomenkielisen version äänirooleissa kuullaan muun muassa Pete Lattu, Vuokko Hovatta ja Seppo Mäki. Elokuva menestyi vain kohtalaisesti — teatteriesitysten tuotto oli noin 85 miljoonaa dollaria.lähde? Arvosteluissa kiitettiin visuaalista näyttävyyttä, mutta juonta ja henkilöitä moitittiin ohuiksi.lähde?
Atlantis — kadonnut kaupunki kuvattiin laajakangaskoossa (kuvasuhde 2,35 : 1). Pohjoismainen DVD-julkaisu sisältää ainoastaan kuvaruutukavennetun version (1,33 : 1). Elokuvan visuaalisesta tyylistä vastasi Mike Mignola. Elokuva oli toinen osa kolmen elokuvan sarjasta, johon James Newton Howard sävelsi musiikin (edeltäjä oli Dinosaurus ja seuraaja Aarreplaneetta).
Elokuvassa käytetyn atlantiksen kielen ovat kehittäneet Marc Okrand ja John Emerson. Okrand tunnetaan myös klingonin kielen kehittäjänä.[2][3]
Juoni
muokkaaEletään loppuvuotta 1914. Milo James Thatch (Pete Lattu) on nuori kielitieteilijä sekä kartanpiirtäjä, joka työskentelee Smithsonian-instituutin pannuhuoneessa. Milo tahtoo kovasti seurata kuolleen isoisänsä Thaddeus Thatchin jalanjäljissä ja löytää Suojelijan Eepokseksi kutsutun kirjan, jolla löytäisi myyttisen, mereen uponneen Atlantiksen kaupungin. Instituutin johtokunta ei kuitenkaan suostu uskomaan, että Atlantis olisi joskus ollut olemassa. Myöhemmin Milon isoisän ystävä, miljonääri Preston B. Whitmore (Seppo Mäki), ottaa yhteyttä Miloon ja ojentaa tälle Suojelijan Eepoksen, jonka Milon isoisä oli ehtinyt löytää ennen kuolemaansa. Whitmore paljastaa, että hän on kerännyt kokoon suuren tutkimusryhmän sekä erilaisia varusteita Atlantiksen löytämistä varten, ja tarjoaa Milolle mahdollisuutta johtaa ryhmä Atlantikselle Eepoksen avulla. Milo suostuu tarjoukseen.
Tutkimusretkeläiset sukeltavat meren alle huipputeknologiaa edustavalla sukellusveneellä nimeltä Ulysses, jota johtaa komentaja Lyle Rourke (Tapani Perttu) yhdessä luutnantti Helga Sinclairin (Sari Siikander) kanssa. Ryhmään kuuluvat myös geologi Gaetan ”Myyrä” Molière (Jukka Rasila), räjäytysasiantuntija Vincenzo ”Vinny” Santorini (Tommi Raitolehto), mekaanikko Audrey Ramirez (Maija Kinnunen), lääkintäupseeri Joshua Sweet (Kari Tamminen), kokki Jebidiah ”Cookie” Farnsworth (Jarmo Koski) sekä viestintäupseeri Wilhelmina Packard (Inkeri Wallenius). Ryhmä menettää kuitenkin useita henkiä, kun Ulyssesin hyökkää valtava mekaaninen leviathan. Eloonjääneet onnistuvat löytämään suuren ilmataskun sekä tunnelin, joka on Eepoksen mukaan johtaisi Atlantikseen.
Ryhmä menettää vielä lisää tarvikkeitaan, kun leiriin syttyy tulipalo, ja heidän ajoneuvonsa putoavat uinuvan tulivuoren kraatteriin. He onnistuvat kuitenkin lopulta löytämään valtavan maanalaisen onkalon, jonka keskellä Atlantis lepää. Ryhmä tapaa myös joukon atlantislaisia, joiden joukossa oleva prinsessa Kidagakash ”Kida” Nedakh (Vuokko Hovatta) näytti yhä nuorelta naiselta, vaikka oli yli 8000-vuotias. Ryhmä tuodaan Kidan isän, kuningas Kashekim Nedakhin (Esa Saario), eteen. Kuningas käskee ryhmää lähtemään pois kaupungista, mutta Rourke pyytää, että he saisivat jäädä sinne yhdeksi yöksi kerätäkseen tarpeeksi tarvikkeita paluumatkaa varten. Kidalle selviää, että Milo osaa lukea Atlantiksen kieltä, mitä kukaan atlantislaisista ei enää osaa lukea. Hän vie Milon katsomaan useita seinäkirjoituksia ja pyytää tätä kääntämään ne, jotta atlantislaiset voisivat selvittää unohtamansa historian ja oppia jälleen käyttämään muinaista teknologiaansa. Milo saa selville, että Atlantis sai energiaa ”Atlantiksen sydämeksi” kutsutusta suuresta sinisestä ”kristallista”, joka kristallikaulakorujen kautta antaa atlantislaisille pitkäikäisyyden sekä parantavia voimia.
Kaksikko palaa takaisin retkeltään ja saa tietää, että Rourke ja muut ryhmäläiset ovat juonitelleet saadakseen ”Atlantiksen sydämen” haltuunsa, voidakseen myydä sen. Rourke pahoinpitelee kuninkaan kohtalokkaasti pakottaakseen tämän paljastamaan ”Sydämen” olinpaikan, joka sattuu olemaan aivan valtaistuinsalin alapuolella. Rourke, Sinclair, Milo ja Kida laskeutuvat luolaan, jossa ”Sydän” leijuu korkealla ilmassa ympärillään Atlantiksen muinaisten kuninkaiden kiviveistoksia. ”Sydän” aistii vaaran ja yhdistää Kidan itseensä. Rourken miehet säilövät Kidan metallikonttiin ja valmistautuvat kuljettamaan sen takaisin pinnalle. Siinä samalla, Sweet, Audrey, Vinny, Myyrä, Cookie ja Packard kuitenkin hylkäävät Rourken, kun he eivät halua olla osallisina atlantislaisten kuolemaan. Kuolemaa tekevä kuningas tunnustaa yrittäneensä tuhansia vuosia sitten käyttää kristallia sota-aseena, mutta aiheuttaneensa siten vahingossa hyökyaallon, joka hukutti kaupungin. Muodostaakseen suojakuvun suojelemaan Atlantista ja sen kansaa uppoamisen aikana, ”Sydän” oli yhdistänyt itseensä kuninkaallisen perheen edustajan, Kidan äidin. Kuningas varoittaa, että jos Kida pysyisi sidoksissa ”Sydämeen” liian kauan, tämä katoaisi siihen äitinsä tavoin lopullisesti, ja pyytää ennen kuolemaansa Miloa pelastamaan sekä ”Sydämen” että Kidan.
Milo usuttaa atlantislaiset sekä ystävänsä hyökkäämään Rourken kimppuun Atlantiksen lentävillä kulkuneuvoilla. He kohtaavat Rourken joukot tulivuoren kraatterissa, missä Rourke yrittää nousta ilmalaivan avulla pinnalle. Kun pallo alkaa Milon ja ystävien sabotaasin vuoksi menettämään korkeutta, Rourke pettää Helgan ja heittää hänet alas. Pudotuksesta pahasti haavoittunut Helga ampuu Rourken ilmalaivan alas, ja raivostunut Rourke yrittää tappaa Milon. Mutta Milo haavoittaa Rourkea ”Sydämen” kristallisoiman ikkunan lasinsirpaleella, jolloin Rourke muuttuu kristalliseksi olennoksi, joka hajoaa ilmalaivan potkuriin osuessaan sirpaleiksi. Kun ilmalaiva rysähtäminen kraatteriin saa uinuvan tulivuoren heräämään ja purkautumaan. Mutta Milo, hänen ystävänsä ja atlantislaiset vievät kristallisoituneen Kidan takaisin Atlantikseen. Kida nousee yläilmoihin, jolloin ”Sydämen” voima herättää valtavat kivipatsaat luomaan suojakuvun kaupungin ylle, niin ettei laava pysty tuhoamaan Atlantista. Atlantiksen pelastuttua, ”Sydän” vapauttaa Kidan otteestaan. Kiitoksena avusta Kida lahjoittaa Vinnylle, Cookielle, Audreylle, Myyrälle, Sweetille ja Packardille omat kristallikaulukorut sekä aarteita, ennen kuin nämä palaavat takaisin maan pinnalle, Milon päättäessä jäädä Atlantikseen.
Milon ystävät palaavat herra Whitmoren luokse, luvaten pitää Atlantiksen olemassaolon salassa ja harjoitellen peitetarinaa kokemuksistaan. Whitmore saa myös paketin, jossa on sekä kiitosviesti Milolta että Whitmorelle itselleen tarkoitettu kristallikaulakoru. Sillä välin, Milon ja uudeksi kuningattareksi kruunatun Kidan viimeistelevät Kidan isän kuvapatsaan, joka nousee ilmaan muiden ”Atlantiksen sydäntä” kiertävien kivipatsaiden joukkoon kukoistavan kaupungin ylle.
Ääninäyttelijät
muokkaaAlkuperäinen näyttelijä | Suomalainen näyttelijä | Rooli |
---|---|---|
Michael J. Fox | Pete Lattu | Milo Thatch |
Cree Summer | Vuokko Hovatta | prinsessa Kidagakash ”Kida” Nedakh |
John Mahoney | Seppo Mäki | Preston Whitmore |
Leonard Nimoy | Esa Saario | kuningas Kashekim Nedakh |
James Garner | Tapani Perttu | komentaja Lyle Rourke |
Claudia Christian | Sari Siikander | Helga Sinclair |
Jim Varney | Jarmo Koski | Jebidiah Allardyce ”Cookie” Farnsworth |
Don Novello | Tommi Raitolehto | Vincenzo ”Vinny” Santorini |
Corey Burton | Jukka Rasila | Gaetan ”Myyrä” Molière |
Jacqueline Obradors | Maija Kinnunen | Audrey Ramirez |
Phil Morris | Kari Tamminen | tohtori Joshua Sweet |
Florence Stanley | Inkeri Wallenius | Wilhelmina Packard |
David Ogden Stiers | Tom Wentzel | Fenton Q. Harcourt |
Suomenkielisen version sivurooleista vastaavat Vaula Hyry, Markus Bäckman, Ari Parviainen, Ilkka Heiskanen, Marja-Liisa Pettersson, Veikko Honkanen, Telma Tuomisto, Vesa Helenius, Hannu Väre ja Ralf Öhberg. Ohjauksesta vastaa Annamari Metsävainio ja käännöksestä Jarkko Cairenius.[4]
Lähteet
muokkaa- ↑ Atlantis: The Lost Empire IMDb. Viitattu 9.12.2006. (englanniksi)
- ↑ Atlantean alphabet omniglot.com. 2024. Viitattu 21.4.2024. (englanniksi)
- ↑ Atlantis: Lost Word The Washington Post. 17.6.2001. Viitattu 21.4.2024. (englanniksi)
- ↑ Tiedot perustuvat elokuvan lopputeksteihin.
Aiheesta muualla
muokkaa- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Atlantis – kadonnut kaupunki Wikimedia Commonsissa