Asklepieion (Pergamon)
Asklepieion (m.kreik. Ασκληπιείον, Asklēpieion, lat. Aesculapium) eli Asklepioksen pyhäkkö oli antiikin aikainen Asklepiokselle omistettu pyhäkkö Pergamonissa Vähässä-Aasiassa, nykyisessä Turkissa. Sen arkeologinen alue sijaitsee Musala Mezarlikissä nykyisen Bergaman kaupungin länsipuolella. Se on osa Unescon maailmanperintökohdetta Pergamon ja sen monikerroksinen kulttuurimaisema.[1][2]
| Asklepieion | |
|---|---|
| Ασκληπιείον | |
.jpg) Asklepieionin raunioita. |
|
| Sijainti | Musala Mezarlik, Bergama, İzmir, Turkki |
| Koordinaatit | |
| Rakennustyyppi | pyhäkkö |
| Valmistumisvuosi | n. 400 eaa. / 117–138 jaa. |
| Tyylisuunta | korinttilainen / joonialainen |
|
Pergamon ja sen monikerroksinen kulttuurimaisema |
|
 |
|
Historia muokkaa
Pergamonin Asklepieion perustettiin klassisella kaudella noin vuonna 400 eaa., alun perin yksityisenä pyhäkkönä.[2] Kerrotaan, että sen olisi perustanut kaupungin merkkihenkilöihin kuulunut Arkhias, joka oli parantunut Epidauroksen Asklepieionissa metsästysonnettomuuden jälkeen. Tämän jälkeen hän perusti Asklepieionin myös kotikaupunkiinsa.[3]
Pyhäkkö sai virallisen aseman kaupungissa hellenistisellä kaudella 200-luvun eaa. loppupuolella. Pyhäkköalue rakennettiin uudestaan monumentaalisena roomalaisella kaudella keisari Hadrianuksen aikana 117–138 jaa. Pyhäköstä tuli antiikin maailman toiseksi merkittävin Asklepieion heti Epidauroksen Asklepieionin jälkeen, ja sitä pidettiin yhtenä koko Rooman valtakunnan merkittävimmistä parantoloista.[1][2][4]
Pyhäkön kultti oli Asklepios-kulteille tyypillinen: pyhiinvaeltajat tulivat pyhäkölle viettääksen siellä yönsä, ja toivoivat näkevänsä parantumista edesauttavia enneunia. Pyhäkkö toimi myös Galenoksen lääkärikoulukunnan keskuksena. Hän oli kotoisin kaupungista ja sai siellä varhaisen koulutuksensa.[2][4] Aelius Aristides vietti 100-luvun alkupuolella pitkiä aikoja pyhäkössä parantuakseen, ja kirjoitti siitä teokseensa Pyhät kertomukset (Hieroi logoi). Teos on merkittävimpiä lähteitä pyhäkön tuonaikaisen toiminnan ja merkityksen tuntemisen kannalta.[2][5] Pyhäkkö säilyi parantolakäytössä vielä kristillisen ajan koitettuakin.[1]
Rakennukset muokkaa
Asklepieion sijaitsi antiikin aikaisen kaupungin lounaislaidalla Kaikos-joen (nyk. Bakırçay) pohjoispuolella, noin 2,5 kilometriä lounaaseen kaupungin akropoliista ja alun perin myös kaupungista. Roomalaisella kaudella kaupunki oli kasvanut niin, että sen lounaislaita ulottui jo noin 500 metrin päähän pyhäkköalueesta. Asklepieionin yhdisti kaupunkiin tie, joka kulki alakaupungissa olleen roomalaisen teatterin ohi.[1][2]
Varhaisen hellenistisen kauden rakennukset
Varhaisella hellenistisellä kaudella paikalla oli Asklepios Soterille omistettu temppeli ja sen lisäksi myös Apollon Kalliteknoksen ja Hygieian temppelit ja useita alttareita. Tuon ajan rakennuksiin lukeutuvat myös lähdekaivorakennus sekä ensimmäinen pyhiinvaeltajille tarkoitettu nukkumistila pyhäkköalueen etelälaidalla. Lähteen sijainti oletettavasti määritti koko pyhäkön alkuperäisen paikan. Näistä varhaisen hellenistisen kauden rakennuksista on säilynyt vain vähäisiä jäänteitä.[1][2]
Myöhemmän hellenistisen kauden rakennukset
Myöhemmällä hellenistisellä kaudella pyhäkköaluetta laajennettiin ja se rakennettiin monumentaalisemmaksi. Alueen etelä-, länsi- ja itälaidoille lisättiin stoat eli pylväshallit, kun taas pohjoispuolella sijaitsi uusi suurempi nukkumisrakennus. Kokonaisuuden länsipuolella oli gymnasion sekä doorilaista tyyliä edustanut stoa.[2]
Roomalaisen kauden rakennukset
Paikalla nykyisin olevat rakennusjäänteet ovat pääosin peräisin Hadrianuksen ajan uudelleenrakennuksesta. Varhaisemmat temppeli ja nukkumisrakennus jäivät tässä vaiheessa keskelle noin 100 × 132 metrin kokoista aukiota, jota reunustivat pohjois-, länsi- ja eteläsivulta joonialaista tyyliä edustaneet stoat. Itäsivulla oli propylon ja siihen liittynyt esipiha, joka toimi pyhäkköalueen sisäänkäyntinä, ja jolle kaupungista saapunut tie johti. Tie reunustettiin tässä vaiheessa pylväiköillä, jotka edustivat korinttilaista tyyliä.[1][2]
Uuden suunnitelman merkittävin rakennus oli pyhäkköalueen itälaidalla propylon-esipihan eteläpuolella sijainnut pyöreä Zeus-Asklepioksen temppeli, joka on selvästi saanut vaikutteensa Rooman Pantheonista. Temppelin omistuskirjoituksessa on nimi Lucius Cuspius Pactumeius Rufinus. Hän oli pergamonlainen vuoden 142 konsuli. Temppelin sisäänkäynti oli länsisivulta eli aukiolta päin avoimen portaikon ja korinttilaista tyyliä edustaneen vestibyylin kautta. Temppelin halkaisija oli noin 23,9 metriä. Kattona toimi mosaiikeilla koristeltu kupoli. Seinissä oli syvennyksiä kulttipatsaille. Sisäänkäynnin vastaisessa syvennyksessä oli oletettavasti Zeus-Asklepioksen patsas.[1][2]
Pyhäkköalueen koilliskulmassa esipihan pohjoispuolella sijaitsi kirjasto, jonka rakennutti Flavia Melitene. Se oli lähes neliönmuotoinen rakennus, ja sen sisällä oli suurikokoinen Hadrianuksen patsas, joka on nykyisin Bergaman museossa. Kokonaisuuden kaakkoiskulmassa sijaitsi pyöreä, kaksikerroksinen rakennus. Sen käyttötarkoitusta ei tunneta,[2] mutta sitä on arveltu jonkinlaiseksi parantolarakennukseksi.[1] Sen halkaisija oli noin 26,5 metriä. Se yhdistyi aukioon cryptoporticuksen välityksellä. Alueen luoteiskulmassa oli puolikaarenmuotoinen teatteri ja lounaiskulmassa ylellinen latriini eli käymälä.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h Asklepieion, Pergamon (Site) Perseus. Viitattu 2.11.2020.
- ↑ a b c d e f g h i j k l Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”PERGAMON Mysia, Turkey”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ The Asklepieion of Pergamon: Mystic & Sacred Treatment Center Slow Travel Guide. Arkistoitu 6.11.2020. Viitattu 2.11.2020.
- ↑ a b Pergamon (Site) Perseus. Viitattu 2.11.2020.
- ↑ Nicosia, Salvatore: Dreams and medicine in the pergamum asklepieion. Med Secoli, 2009, 21. vsk, nro 2, s. 631–661. Artikkelin verkkoversio.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Asklepieion Wikimedia Commonsissa
