Arvonnousuvero

Arvonnousuvero on arvonnousuun kohdistuva vero.

1800-luvulla erityisesti Henry George, John Stuart Mill ja joukko muita taloustieteilijöitä vaativat maan ansiottoman arvonnousun siirtämistä maanomistajiin kohdistuvan verotuksen välityksellä yhteiskunnalle, koska arvonnousu oli seurausta yhteiskunnan kehityksestä eikä maanomistajan omista toimenpiteistä.[1]

Suomeen suunniteltiin arvonnousuveroa 1960-luvun lopulla. Arvonnousuverolla olisi korvattu satunnaisen myyntivoiton verotus. Arvonnousuverosta laadittiin komiteanmietintö vuonna 1967. Ehdotuksen mukaan maan ja asunto-osakkeiden arvon nouseminen olisi aina veronalaista tuloa. Veroa olisi peritty omistusajasta riippumatta. Asumisaika omassa asunnossa olisi kuitenkin vähentänyt veron määrää siten, että yli 5 vuoden asumisajan jälkeen arvonnousuveroa ei enää olisi peritty. Arvonnousuverolla pyrittiin saamaan arvon kohoaminen verolle; silloisten verosäännösten nimittäin myyntivoitot olivat verottomia, jos omistaja oli pitänyt omaisuuden tarpeeksi monta vuotta. Arvonnousuverolla toivottiin myös saatavan rakentamattomia maa-alueita asumiskäyttöön.[2] Arvonnousuvero ei tuolloin toteutunut.

Yksityishenkilöiden arvonnousuveroa tai maastapoistumisveroa (englanniksi exit tax) on esitetty perittäväksi tilanteissa, jossa verovelvollinen muuttaa Suomesta ulkomaille ja myöhemmin myy, lahjoittaa tai jättää perinnöksi omaisuutta, jonka arvo on noussut verovelvollisen asuessa Suomessa.[3] Tällaista yksityishenkilöihin kohdistuvaa veroa on kutsuttu myös nimellä maastapoistumisvero ja jäähyväisvero.[4] Sellainen on ollut käytössä useissa maissa, kuten Norjassa, Ranskassa, Saksassa, Tanskassa ja Yhdysvalloissa.[5] Veron tarkoituksena on tiivistää veropohjaa, estämällä myyntivoittoveron sekä perintö- ja lahjaveron (Arkistoitu – Internet Archive) välttelyä muuttamalla ulkomaille.[6] Välttely on mahdollista, sillä esimerkiksi Ruotsissa ei makseta veroa perinnöistä sekä toisaalta lahjoista ja toisaalta esimerkiksi Belgiassa myyntivoitot ovat yleensä verovapaita (tilanne 2018).

Yhteisöjen arvonnousuvero (exit tax) on käytössä useimmissa maissa, myös Suomessa. EU:n veronkiertodirektiivi velvoittaa kaikki EU-maat ottamaan sen käyttöön viimeistään vuonna 2020.[7]

LähteetMuokkaa

  1. ”Arvonnousuvero”, Otavan Iso Tietosanakirja 1, s. palsta 702. Helsinki: Otava, 1962.
  2. Riihimäki, Antti: Piensijoittajan niksikirja, s. 206. Helsinki: WSOY, 1970.
  3. Valtiovarainministeriö: Eri sijoitusmuotojen verokohtelu: Työryhmäraportti (s. 212-213) Valtiovarainministeriön julkaisu 14/2018. 5.5.2018. Valtiovarainministeriö. Viitattu 31.5.2018.
  4. Verohallinnon raju ehdotus: Jäähyväisvero Suomesta muuttaville iltalehti.fi. Viitattu 22.3.2018.
  5. SDP:n Harakka kommentoi Wahlroosin tapausta: ”Työssä käyvillä ei tällaista mahdollisuutta ole ja he maksavat veronsa kiltisti perinnöistään ja palkastaan” Demokraatti.fi. Viitattu 22.3.2018.
  6. ODZV: Skatteverkets skrivelse 2017-11-29, Exitbeskattning för fysiska personer – Beskattning av orealiserade kapitalvinster som upparbetats i Sverige www.skatteverket.se. Viitattu 22.3.2018. (ruotsiksi)
  7. Corporate tax avoidance: Council agrees its stance on anti-avoidance rules - Consilium www.consilium.europa.eu. Viitattu 31.5.2018. (englanniksi)