Arvo Vartia
Arvo Antero Vartia (vuoteen 1892 Kyttä; 13. toukokuuta 1881 Harjavalta – 11. toukokuuta 1963 Helsinki) oli suomalainen urheilujohtaja, opettaja ja pitkäaikainen valtion urheilulautakunnan puheenjohtaja vuosina 1927–1951. Hän sai professorin ja kouluneuvoksen arvonimet.[1] Hän toimi myös voimistelunopettajana ja kouluhallituksen tarkastajana.
Ura
muokkaaSuomen nuoren urheilun keskeisenä toimijana
muokkaaVartia opiskeli Helsingin yliopistossa voimisteluopettajaksi vuonna 1906 ja suoritti vuonna 1910 filosofian maisterin tutkinnon. Opintojensa loppuvaiheessa hän toimi vuosina 1909–1912 yliopiston voimistelulaitoksen voimistelunopettajana. Vartia oli aktiivisti yhdessä Lauri Pihkalan kanssa urheiluseuratoiminnan kehittämisessä.[2] Vartia oli aktiivi toimija myös SVUL:n alaisen naisurheilun kehittämisessä ja määrittelyssä.[3]
Arvo Vartia nousi voimisteluopettajaksi valmistumisen aikoihin yhdeksi keskeisimmistä suomalaisen joukkuevoimistelun kehittäjistä. Vartia oli saanut Viktor Heikelin oppilaana voimistelulaitoksessa ja Ivar Wilskmanin vaikutuksen alaisena Ylioppilasvoimistelijoissa hyvän koulutuksen.[4] Vuosien 1908 Lontoon ja 1912 Tukholman olympialaisissa Vartia oli Suomen miesten voimistelujoukkueen johtotehtävissä, Lontoossa varajohtaja ja Tukholmassa johtaja. Myös Vartian kirjallinen toiminta oli merkittävää, sillä voimisteluoppaassaan hän esitti luomansa voimistelusuuntauksen periaatteita ja voimisteluohjelmissaan hän jätti tuleville voimistelijapolville liikeaineistoa.[5]
Helsingissä ollessaan hänestä tuli Ivar Wilskmanin seuraaja myös Suomen Urheilulehden päätoimittajana viideksi vuodeksi 1908–1913. Vartia, Lauri Pihkala ja Väinö Tiiri omistivat yhdessä Urheilulehden muutaman vuoden ajan. Vuosina 1907–1910 Vartia toimi myös vasta perustetun Suomen Voimistelu- ja Urheiluliiton sivutoimisena sihteerinä vuosina 1907–1910 ja edelleen SVUL:n toimitusvaliokunnassa ja liittohallituksessa 1911–1926. Liittojohtokunnassa hän oli vuosina 1928–1929.[6]
Opettajana Jyväskylässä
muokkaaVartia siirtyi vuonna 1913 Jyväskylän seminaarin voimistelun ja terveysopin lehtoriksi. Tässä tehtävässä hän oli aina vuoteen 1926. Hänen Jyväskylä-aikanaan Keski-Suomen urheilutoiminta koki voimakkaan nousun, jossa hänen roolinsa oli aivan ratkaiseva. Vartia johti SVUL:n Keski-Suomen piiriä vuosina 1914–1926.[7] Tänä aikana Vartia osallistui myös SVUL:n liittohallitukseen, ja hän otti Levälahden kanssa tiukan kielteisen kannan kansalaissodassa punakaartissa taistelleiden jäsenyyteen SVUL:ssä.[8]
Suomen urheilun päätöksentekijänä
muokkaaVuonna 1926 Arvo Vartia palasi Helsinkiin ja toimi vuosina 1926–1951 kouluhallituksen voimistelun ja terveydenhoidon tarkastaja. Seuraavana vuonna Helsinkiin paluun jälkeen hänet valittiin Wilskmanin seuraajana Valtion Urheilu- ja Voimistelulautakunnan eli nykyisen valtion liikuntaneuvoston puheenjohtajaksi.[9] Tätä tehtävää hän hoiti vuosina 1927–1951. Lautakunnan keskeiseksi tehtäväksi tuli mm. vuodesta 1931 lähtien Suomen urheilukenttäverkoston kehittäminen ja avustamiseen myönnettyjen valtion urheilumäärärahojen jakamisehdotuksen tekeminen.[10] Vartia toimi vuosina 1929–1932 Suomen Luistinliiton puheenjohtajana ja vuosina 1931–1932 Suomen Olympiakomitean hallituksen jäsenenä.
1920- ja 30-luvuilla Vartia oli aktiivi toimija kahdessa merkittävässä urheilupoliittisessa tapahtumassa. SVUL:ssa oli 1920-luvun lopulla käynnistynyt keskustelu lajiliittorakenteeseen siirtymisestä, ja tässä keskustelussa Vartia kannatti pysymistä vanhassa keskusjärjestökeskeisessä toimintamallissa.[11],[12] Erikoisliittoratkaisuun päädyttiin kuitenkin 1930-luvun alussa. Toinen asia oli Suomen urheilun keskusliitto, johon oli tarkoitus saada mukaan myös Työväen Urheiluliitto (TUL). Näissä neuvotteluissa Vartialla oli keskeinen asema kouluhallituksen tarkastajatehtävän ja Valtion Urheilu- ja Voimistelulautakunnan puheenjohtajuuden vuoksi.[13] Näissä neuvotteluissa ei keskusliittoajatus edennyt. SVUL ja TUL sopivat kuitenkin yhteistyöstä ennen vuodeksi 1940 Helsinkiin myönnettyjä, pitämättä jääneitä kesäolympialaisia.
Kirjallinen toimija
muokkaaKirjallisessa toiminnassa Vartia oli myös hyvin tuottelias. Suomen Urheilulehden päätoimittajuuden lisäksi hän oli vuosina 1928–1934 päätoimittajana Werner Söderström Oy:n kustannuksella ilmestyneessä kaupallisessa urheilulehdessä nimeltä "Urheilija" yhdessä Martti Jukolan ja Akseli Kaskelan kanssa.[14]
Tunnustuksia
muokkaaArvo Vartialle myönnettiin tunnustuksena pitkästä urasta suomalaisen urheilun hyväksi Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun suuri ansioristi vuonna 1948. Hänelle myönnettiin myös professorin (1951) ja kouluneuvoksen (1941) arvonimet.
Perhe
muokkaaVartian puoliso oli Niini Johanna Kuutti.[15] Vanhempi poika oli säveltäjänä ja pitkän ammatillisen uran ulkomailla työskennelleenä lehtimiehenä toiminut Antero Vartia. Nuorempi poika oli miekkailija Ilmari Vartia, jonka poika on puolestaan taloustieteilijä Pentti Vartia ja tämän veljen Esko Vartian poika taas kansanedustaja Antero Vartia. Toisesta pojasta Kaarlo Olavi Vartiasta (s. 1920) tuli lääketieteen ja kirurgian tohtori, joka toimi muun muassa Alkon ylilääkärinä[15].
Julkaisut
muokkaa- Arvo Wartia: Voimisteluohjelmia I, Sauvaliikkeitä. Helsinki: Urheilijain Kustannus, 1915.
- Arvo Vartia: Voimisteluopas. Helsinki: Urheilijain Kustannus, 1916.
- Arvo Vartia (toim.): Riemun maille, tarmon tanterille, Kesäurheilukirja nuorille ja vanhoille. Jyväskylä: Gummerus, 1920.
- Arvo Vartia: Miksi voimistelen ja urheilen? : Suomen V. ja U. liiton palkitsema kirjoitus jonkun verran laajennettuna. Hämeenlinna: Karisto, 1920.
- Artturi Salokannel & Arvo Vartia: Terveysoppi. Helsinki: WSOY, 1933.
- Arvo Vartia: Voimisteluohjelmia : 2, Vapaa-, seura- ja permantoliikkeitä. Helsinki: Otava, 1921.
- Artturi Salokannel & Arvo Vartia: Terve elämä - Terveyden, työkunnon ja elämänilon ohjeita nuorisolle. Helsinki: WSOY, 1936.
- Arvo Vartia: Esteettinen liikunta. Helsinki: Otava, 1938.
- Arvo Vartia: Kouluhygienia. Helsinki: Otava, 1945.
- Arvo Vartia: Urheilun aateluus. Helsinki: Valistus, 1947.
- H. J. Viherjuuri & Arvo Vartia: Joulu-sauna. Helsinki: Otava, 1945.
Kirjallisuus
muokkaa- Aimo Halila & Paul Sirmeikkö: Suomen Voimistelu- ja Urheiluliitto SVUL 1900–1960. Helsinki: Suomen Voimistelu- ja Urheiluliitto, 1961.
- Hentilä, Seppo: Suomen Työläisurheilun historia I - 1919–1944. Hämeenlinna: Karisto, 1982. ISBN 951-23-2009-6.
Lähteet
muokkaa- ↑ Erkki Vasara: Koritalkoot, s. 35. Helsinki: Suomen Koripalloliitto, 1990. ISBN 951-95976-1-1.
- ↑ Halila & Sirmeikkö: SVUL 1900-60, s. 105
- ↑ Halila & Sirmeikkö: SVUL 1900-60, s. 118
- ↑ Halila & Sirmeikkö: SVUL 1900-60, s. 124
- ↑ Halila & Sirmeikkö: SVUL 1900-60, s. 125
- ↑ Kuka kukin on 1954
- ↑ Halila & Sirmeikkö: SVUL 1900-60, s. 253
- ↑ Hentilä: TUL Historia I, s. 68
- ↑ Hentilä: TUL Historia I, s. 317
- ↑ Halila & Sirmeikkö: SVUL 1900-60, s. 524
- ↑ Hentilä: TUL Historia I, s. 364
- ↑ Hentilä: TUL Historia I, s. 175
- ↑ Hentilä: TUL Historia I, s. 374-376
- ↑ Halila & Sirmeikkö: SVUL 1900-60, s. 516
- ↑ a b Juhani Kirpilä, Sisko Motti, Anna-Marja Oksa (toim.): Suomen lääkärit 1962, s. 722. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto, 1963.
Aiheesta muualla
muokkaa- Keijo K. Kulha: Vartia, Arvo (1881 - 1963) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 30.7.2007. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.