Arvid Aksel Kaurila

suomalainen metsänhoitaja, virkamies, yritysjohtaja ja metsäneuvos

Arvid Aksel (Aksu, A. A.) Kaurila (5. syyskuuta 1893 Pyhämaa25. helmikuuta 1959) oli suomalainen metsänhoitaja, virkamies ja yritysjohtaja, joka sai metsäneuvoksen arvonimen.[1]

Kaurilan vanhemmat olivat talollinen Kustaa Kustaanpoika Kaurila ja emäntä Amalia Fredrikintytär Valpola ja puoliso vuodesta 1935 taiteilija, piirustuksenopettaja Lyyli Ihanelma Moisio. Arvid Aksel Kaurila tuli ylioppilaaksi Helsingin maanviljelyslyseosta 1915 ja valmistui metsänhoitajaksi 1920, jolloin hän sai myös metsäkonduktöörin arvon. Kaurila oli Metsähallituksen Rovaniemen ja Meltauksen hoitoalueiden avustava metsänhoitaja 1920, Rovaniemen metsänvartijakoulun vt. opettaja 1920–1921, Metsähallituksen Paltamon hoitoalueen vt. aluemetsänhoitaja 1921–1923, Kajaanin kaupungin metsänhoitaja ja sahanhoitaja 1923–1927, Metsähallituksen Viitasaaren, Saarijärven ja Laukaan hoitoalueiden hankintametsänhoitaja 1927–1930, Kivijärven hoitoalueen aluemetsänhoitaja 1930–1934, Pohjanmaan piirikunnan hankintametsänhoitaja 1930–1932 ja hankintatoimiston metsänhoitaja 1932–1934.[1][2]

Virkamiehen tehtävistä Kaurila siirtyi metsäteollisuuden piiriin, kun hän oli Ab Uleå Oy:n piirimetsänhoitaja 1934–1935 ja Oulu Oy:n metsäpäällikkö 1936–1958.[1][2]

Kaurila myös hoiti Kajaanin kaupungin metsätaloutta 1921–1923, oli puolustusministeriön hallinnassa olevien metsien ja puolustuslaitoksen polttopuiden hankintoja koskevien asioiden asiantuntija 1933–1934 sekä puutavaran kuljetuspäällikkö ja uittopiirin päällikkö Oulussa 1941–1944. Oulun kaupungin metsälautakunnan puheenjohtajana hän toimi 1946–1947. Kaurilalla oli lisäksi useita metsäalan, uiton ja muita asiantuntija- ja luottamustehtäviä. Hän sai metsäneuvoksen arvonimen 1948.[1][2]

Lähteet muokkaa

  1. a b c d Möttönen, Tuomas: Metsäneuvos Arvid Aksel Kaurila (1893–1959). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). 18.12.2013. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 25.2.2023.
  2. a b c Kuka kukin on 1954, s. 350. Viitattu 25.2.2023

Aiheesta muualla muokkaa